On tullut aika jättää jäähyväiset Parkereille. Tässä viimeinen osa, olkaa hyvät.
**********
-Aiotko kauankin lukea sitä menua?
-Aion.
-Enkö mä saa valita?
-Et tällä kertaa.
-Ihan tyhmää.
-Aion.
-Enkö mä saa valita?
-Et tällä kertaa.
-Ihan tyhmää.
-Jos sua kyllästyttää, niin sun porukat istuu itse asiassa tuossa viereisessä pöydässä ja sun äiti vilkuilee tänne siihen malliin, että se varmaan haluais jutella sun kanssa.
-Ai äiti, moi!
-No hei Naomi.
-Miten te tänne ootte eksyneet?
-Täällä on kaupungin paras ruoka.
-Kala on tosiaan hyvin tuoretta.
-Eipäs huudella vieraisiin pöytiin,
Eamon ehdotti hyväntuulisesti ja sai molemmat pöytäseurueet naureskelemaan.
-No okei, ole hyvä ja ota se menu ja katso mitä me syödään tänään,
Heath luovutti.
-Tiesinhän mä, että sä tulisit järkiisi. Joku päivä.
-Cesar-salaatti, ehdottomasti. Katso, tässä kerrotaan, että siinä on kaikkein tuorein kala.
-Tottakai, kun mä olen sen tänne tänään toimittanut.
-Ilman sua me nähtäisiin nälkää,
Naomi velmuili ja räpytti silmiään. Heath ei voinut olla nauramatta.
Kyllähän Naomi oli oikeassa. Cesar-salaatti oli Fantastic Fishin ehdottomasti paras ruoka. He eivät katuneet sen tilaamista tälläkään kertaa.
-Jos joku päivä kuitenkin otetaan joku muu annos, jooko?
-Ei oteta, jos se musta on kiinni.
**********
Harrison oli muuttanut Olivian ja heidän tyttärensä Matildan kanssa samaan kaupunkiin. Pariskunta oli käynyt kaksosten luona vierailulla ja he olivat silmittömän ihastuneita paikalliseen meri-ilmaan ja kun syrjässä kaikesta löytyi vielä vanha, kunnostettu maatilan päärakennus, oli päätös tehty. Rakennus oli kauniin rustiikki.
Heath oli luvannut tulla hoitamaan Matildaa siksi aikaa, että vanhemmat pääsisivät käymään välillä treffeillä keskenään ja hoitamaan parisuhdettaan. Ovi oli auki ja kun kukaan ei vastannut koputukseen, Heath asteli sisään. Hän ymmärsi välittömästi, miksi Harrison oli ihastunut tähän taloon. Ei pelkkä ulkokuori, mutta sisätilatkin!
Heath huhuili veljeään ja käveli olohuoneeseen. Ketään ei näkynyt missään.
Keittiökin oli täysin tyhjä ja Heath hymyili itsekseen nähdessään koiran ruokakipon. Harrison oli aina halunnut koiran. Ihan aina. Vanhemmat eivät olleet halunneet lisätä sirkusta, kuten he olivat asian ilmaisseet, joten veli oli vihdoin omilleen muutettuaan toteuttanut elinikäisen haaveensa.
Yläkerran aulasta löytyi vihdoin Olivia.
-Hei sisko,
Heath tervehti veljensä vaimoa. Olivia katsoi hetken aikaa häkeltyneenä ja suli sitten hymyyn.
-No hei. Anteeksi. Olin syventynyt tähän työraporttiin ja kesti hetken ymmärtää, että joku puhuu mulle. Milloin sä tulit?
-Juuri hetki sitten. Huhuilin teitä, mutta kukaan ei vastannut.
-Mä en ihmettele, että en kuullut ja Harry... No, se on tuolla toisessa huoneessa koiransa kanssa. Se seuraa mun miestä kuin hai laivaa,
Olivia hymähti hyväntuulisesti.
-Heath! Terve! Matilda kuuluu olevan hereillä, joten mä tutustutan teitä vähän ennen kuin me lähdetään tämän hehkeän neitokaisen kanssa tästä hoitelemaan bisneksiä.
-Sinä ja sun bisnekset,
Olivia nauroi.
-Odotahan vaan,
Harrison sanoi silmät välähtäen. Heathista tuntui hyvältä nähdä, että hänen sisarustensa avioliitot olivat onnellisia ja toimivia.
Matilda ei ehtinyt edes tajuta vanhempiensa lähteneen, kun Heath alkoi sedän rooliin ja viihdytti pienokaista parhaansa mukaan ja hyvin viihdyttikin. Vernon ei ihan täysin luottanut ensi alkuun vieraaseen tyyppiin ja piti tiukasti vahtia Matildan tuntumassa. Nähtyään kuitenkin, että tästä vieraasta ei ollut lapselle vaaraa, Vernon nukahti sikeään uneen.
Vähän myöhemmin Heath vei sekä Matildan että Vernonin pihalle hetkeksi. Hän ihasteli veljensä keittiöpuutarhaa ja totesi, että se oli melkein tai jopa yhtä komea kuin hänen omansa.
-No, miten te pärjäsitte?
-Meillä meni ihan hienosti. Tein Matildalle parit drinksut ja tyttö sammui juuri hetki sitten kuin saunalyhty omaan sänkyynsä.
-Hyvin hoidettu.
-Anytime, veliseni, anytime.
-Koskas teillä alkaa kuulua pienten jalkojen tepsuttelua?
-Naomin suostuttelu on työn alla.
-Suostuttele nopeammin. Se kannattaa.
**********
Kotiin tultuaan Heathin oli ensimmäiseksi ihan pakko tarkistaa oma puutarhansa. Se vaikutti voivan hyvin, joten hän saattoi huokaista tyytyväisenä ja siirtyä sisätiloihin viihdyttämään sisartaan ja vaimoaan.
-Kiva nähdä sua pitkästä aikaa,
Heath totesi Harleylle.
-Mulla on ollut aika työ meidän kaksosissa,
sisko puuskahti.
-Meidän sukuun näitä kaksosia on siunaantunut ihan jonkin verran,
Heath tuumi ja jatkoi:
-Tiesittekö te etukäteen, että sieltä on tulossa kaksi?
-Ei me haluttu tietää, mutta olin mä siitä silti kohtalaisen varma. Äläkä yritä kurkkia mun kortteja,
Harley komensi ja käänsi kätensä piiloon. Samassa Naomi nauroi voitonriemuisesti.
-Jaha?
-Haluatko kenties jakaa tämän riemun aiheen,
Heath tiedusteli.
-Mä niin voitan tän pelin,
Naomi vastasi säteillen.
-Se tarkoittaa sitä, että me voidaan ihan yhtä hyvin luovuttaa Harley.
-Ei. Ei käy. Loppuun asti. Maksoi mitä maksoi.
-Sun ne on hautajaiset.
-Niin onkin!
**********
Yö laskeutui talon ylle, jossa illalla raikasi kolmen nuoren aikuisen nauru. Tuuli keinutti merta ja suolainen tuoksu tunkeutui talon puutarhaan. Vuoteessa Heath ja Naomi nukkuivat sykertyneinä toisiaan vasten. He eivät vielä tienneet, että Naomin kohdussa kasvoi pieni siemen, josta aikanaan tulisi pieni poika. Ei. He nukkuivat autuaan keskeytymätöntä unta rakkaimpansa sylissä ja yöheräilyt olivat vasta kaukana edessä.
The end.
**********
Sen verran tiesin, että Naomi oli raskaana, sillä pönttöä klikatessa tuli vaihtoehto 'anna ylen'. Yhdeksäs sukupolvi oli siis tuloillaan.
Sen verran näistä viimeisten osien taloista, että sekä Henriettan että Harrisonin talot ovat mun tekemiä ja ne voi ladata galleriasta:
Olo on tosi haikea ja en olisi vielä halunnut sanoa Parkereille hyvästi. Itsestä tuntuu, että vasta loppua kohden aloin saada tarinaa enemmän käyntiin sellaisella tavalla, jolla olisin halunnut kirjoittaa sitä alusta asti. Sain kuvattua ja edettyä vähän hitaammalla tahdilla tiettyjä asioita, toisissa taas edelleen tuli juostua eteenpäin, sillä lasten vaiheet ovat yleensä aika yksitoikkoisia, varsinkin kun vauvoista ja taaperoista puhutaan.
Kiitos teille kaikille tosi paljon seuraamisesta! Ihanaa, että olette jaksaneet olla mukana.
