90. Muistojen tie

Jälleen kuvia on verrattain paljon per osa, joten tällä kertaa aion pitää tekstit pääsääntöisesti lyhyinä.

Gregory katsoi äitiään hiljaa.

-Onko tässä tosiaan kaikki sinun tavarasi,
hän kysyi sitten.
-En minä tarvitse enempää. Vähin tavaroin minä maailmalle lähdin. Vähäisemmin kuin nämä.
Suru riipaisi Gregorya, sillä äidin sanoihin liittyi niin paljon. Paljon tuskaa, epätoivoa ja murhetta heille kaikille.

-Tervetuloa,
hän sanoi koruttomasti ja veti Freyan halaukseen.

**********

Freyalla oli jo paljon ikää ja Gregory päätti, että äidin olisi hyvä nähdä vielä kertaalleen se koti, jossa tämä kasvoi ja josta tämä lähti.
-Se on niin tuttu ja vieras samaan aikaan,
Freya sanoi ääni hieman murtuen.

-Hei Greg, tervetuloa,
Gwen sanoi ja veti sisarenpoikansa syleilyynsä.

-Sua ei olekaan täällä hetkeen näkynyt.
-Voit olla varma, että oon kaivannut tänne usein.
-Hei, mikään ei estä sua käymästä täällä useammin.
-Paitsi elämä.

-Paitsi elämä itse,
Freya mutisi hiljaa ja katsoi äitinsä perustamaa puutarhaa. Suru pusertui syvänä ja kipeänä sykkyränä hänen rintakehässään.

-Sä taidat olla mun sisko,
Gwendolyn totesi.

-Niin taidan,
Freya sanoi ihmetellen ja molemmat katsoivat toisiaan tutkivasti.
-Sä olet ihan Hildan näköinen,
vanhempi nainen sitten totesi häkeltyneenä.
-Mä en muista äitiä,
tämä totesi koruttomasti. Freya hymyili surullisesti.

-Gregory! Pitkästä aikaa! Tervetuloa!

-Fanny.
-Mitä?
-Sä olet vieläkin tosi terävä. Freya on täällä.
-Freya?

Samassa nainen olikin siinä ja yllätetty Fanny ei osannut muuta kuin vetää entisen sielunsisarensa syliinsä. Tätä ennen he olivat nähneet pikaisesti vain kerran Gregory häissä.

-Sä sitten menit naimisiin Sebastianin kanssa,
Fanny nauroi heleästi.
-Ja sä Clarkin!
Molemmat katsoivat toisiaan, purskahtivat rempsään nauruun ja halasivat lisää. Greg tarkkaili vierestä ja totesi sitten, että hänen vahtimisiaan ei taidettu tilanteessa enää tarvita. Molemmat olivat jo unohtaneet ja antaneet anteeksi menneet virheet.

Fanny lähdettyä töihin paikalle ilmestyi Gwenin aviomies, Blaze.

Freya katsoi tätä lähes järkyttyneenä. Mies vaikutti äkkiseltään hyvin samannäköiseltä kuin Clark nuorena. Yhtäkkiä muistot alkoivat vyöryä naisen ylitse ja hän päästi pienen epätoivoisen äännähdyksen.

Samassa Gregory oli paikalla. Hän vetäisi äidin syliinsä, piti tiukasti kiinni. Hetken päästä Freyan vapina lakkasi.

-Kyllä sä voit päästää jo irti. Mä voisin mennä hetkeksi ulos. Täällä sisällä on aika viileä.
-Se on toi ilmastastointijärjestelmä. Se asennettiin tänne talon laajennuksen yhteydessä,
Blaze sanoi varovasti ja Freya loi häneen väsyneen hymyn.

Melkein heti ulos tultuaan Freya ymmärsi, että se oli ollut virhe. Kaikki oli yhtä suurta virhettä. Halin vene. Isä ei koskaan ehtinyt käyttää sitä tarpeeksi.

Freja sulki silmänsä ja kaikki muistot isästä ja äidistä tuntuivat tulevan yhtenä hetkenä hänen mieleensä.

Miksi hän koskaan lähtikään täältä? Oliko kaikki tosiaan ollut niin vaikeaa silloin kauan sitten? Olisiko ollut muita, vähemmän rikkovia ratkaisuja? Freya ei vieläkään uskonut, että näin olisi ollut. Kaikkein eniten hän kuitenkin suri sitä kipua, jonka hän oli aikeuttanut omille vanhemmilleen.

-Onko kaikki hyvin,
Greg kysyi varovasti tullessaan paikalle ja Freyan sydän pakahtui. Tämä oli lahja, tämä hetki ja kaikki nämä hetket pojan kanssa. Hän ei ansainnut tätä, mutta oli saanut kuitenkin.
-On, kaikki on hyvin.
-Mä ajattelin käydä katsomassa vähän nonnan puutarhaa.
-Mene vain.

Gregory silmäili puutarhan läpi ja totesi, että kasvit tarvitsivat lannoitusta. Niinpä hän tarttui toimeen ja vietti hyvän tovin hoitaessaan isoäitinsä istuttamia kasveja, antaen näin äidilleen tämän kipeästi tarvitsemaa aikaa ja tilaa.

Saatuaan kaiken kuntoon Greg asteli hiljaa terassille ja löysi Freyan makaamassa selällään pyyhkeen päällä. Vanhus oli sulkenut silmänsä. Hän imi vielä kerran itseensä kaiken Sulanin: sen äänet, tuoksun, rytmin. Hän tiesi, ettei palaisi tänne enää koskaan.

**********

Gregoryn viettäessä äitinsä kanssa aikaa Sulanilla Cherry hoiti kodin.

Harry oli mieletön apuri ja Cherry oli äärimmäisen kiitollinen pojalle.

-Kiitos kultaseni,
hän sanoi ja halasi Harrisonia.
-Mä vaan siivosin.
-Niin siivosit ja se oli kuule iso juttu.
Kiitokset saivat Harryn röyhistämään rintaansa ja poika oli entistä iloisempi siitä, että oli keksinyt ihan oma-aloitteisesti auttaa äitiään.

-Millon mummi tulee takaisin,
Henrietta kysyi surullisena.
-Tänään isä ja mummi tulevat,
Cherry vastasi kiiruhtaessaan korjaamaan astianpesukonetta, joka sekin oli hajonnut juuri tähän hätään.
-Ja syöhän nyt reippaasti ja sitten läksyt.

Nopeasti Henriettä söikin, mutta läksyt olivat tytölle erittäin tuskainen työmaa.

Saatuaan pesukoneen korjattua Cherry siirtyi auttamaan nuorempaa tytärtään läksyissä.

Kun kaikki lapset vihdoin nukkuivat, oli naisella vihdoin aikaa istua syömään. Häntä väsytti armottomasti.

Cherry kuitenkin havahtui siihen, kun Greg kömpi sänkyyn. Hän liukui mieheen kiinni ja tämä painoi huulet hänen huulilleen. Suudelma oli tarkoitettu kevyeksi, mutta molempien sisällä syttyi nopealla tahdilla himo ja he rakastelivat lyhyesti ja kiihkeästi. Sen jälkeen uni tuli heille molemmille nopeasti.

**********

Mun mielestä oli hyvinkin tarpeen sitoa Freyan narunpäitä yhteen ja viedä nainen vielä kerran Sulanille, sanomaan kunnon jäähyväiset. Osassa oli paljon haikeutta ja surua läsnä, osittain myös siksi, että Clark oli juuri kuollut ja kaikki surivat häntä. Siitä johtui tuo Henriettan ruuan pyörittely yhdessä kuvassa. Hän ihan tosissaan pyöritteli ruokaa! En ole aiemmin nähnyt simieni tekevän vastaavaa.