77. Viimeiset hetket

Sen jälkeen, kun Freya tunnusti suvulleen raskautensa, Sebastian ja Fanny halusivat hänen viettävän mahdollisimman paljon aikaa heidän kanssaan. He veivät häntä milloin minnekin ja halusivat hänen näkevän nuorten elämästä senkin puolen, joka häneltä aivan juuri jäisi näkemättä. Sebastian varsinkin tuntui olevan koko ajan Freyan lähituntumassa ja tyttö tunsi oman sydämensä pettävän hänen päätöksensä, sillä miehen vihreät silmät seurasivat häntä kaikkialle ja hän kirjaimellisesti tunsi tämän lämmön jokaisenä läsnäolon hetkenä. Hänellä ei kaikesta huolimatta ollut voimia työntää miestä pois.

Emmalyn oli keskustellut Halin kanssa ja he olivat todenneet, että vahinko oli jo tapahtunut eikä tämän enempää voisi tulla. Hal oli myös vihdoin ottanut varovaiset askeleet tytärtään kohden ja Freyan syöksyessä hänen syliinsä mies oli lopultakin hyvin pahoillaan siitä, että hän oli ollut niin kauan puhumatta tyttärelleen.

Fanny ja muut eivät nähneet, mitä heidän silmiensä alla oli kehittymässä. Kukaan ei ymmärtänyt, että Sebastian saattaisi rakastua teini-ikäiseen tyttöön, raskaana olevaan tyttöön. Tyttöön, joka oli hänen vaimonsa serkku. Freya tunsi paineiden kasvavan sisällään ja hän mietti kuumeisesti mitä tehdä. Hänen lapsensa isä paljastuisi ennemmin tai myöhemmin ja se tuhoaisi Hildan. Freya ei kestänyt ajatella sitä. Hän oli ollut tuohon asiaan nähden viaton aina siihen asti, kunnes hänelle oli selvinnyt, kenen kanssa Hilda on kihloissa. Siitä eteenpäin häntä saattoi pitää syyllisenä valehteluun.

Freyalla oli päässään paljon toisiakin ajatuksia ajatuksia, joista suurimmasta osasta hän ei pitänyt, mutta kesti ne kuitenkin, koska oli pakko. Hän ja Sebastian eivät olleet sanattomasta sopimuksesta tehneet yhtään mitään, vaikka molemmat olivat jo ymmärtäneet omien tunteidensa vahvuuden. Sebastian oli kerran aikonut aloittaa puhumaan asiasta, mutta Freya oli vaientanut miehen. Hän koki niin hirvittävää syyllisyyttä rakkaudesta oman serkkunsa mieheen, että hän hädin tuskin kykeni elämään itsensä kanssa. Tämäkin salaisuus purskahtaisi väistämättä pintaan ennemmin tai myöhemmin ja Freyaa huimasi ajatus siitä, miten hän rikkoisi koko kiinteän, yhtenäisen suvun. Hän, yksi onneton tyttö, olisi syypää tulevien vuosien riitoihin.

Voidakseen välttää kaikki mahdolliset keskustelut, hän puursi lähes kellon ympäri. Se oli osittain hänelle jonkinlainen sovitustyö niistä pahoista teoista, jotka hän oli tehnyt ja niistä tunteista, joita hän tunsi.

Ellei Emma olisi aina välillä käskenyt hänen lähteä lepäämään, Freya olisi varmaan puurtanut itsensä hengiltä. Äiti ei kuitenkaan tiennyt, että lepoa Freya ei tuntenut. Kaikki hänen ympärillään oli ahdistavaa: auringon kuumuus, kirkkaat värit, meren äänet, lintujen huudot. Freya tunsi hukkuvansa. Hänen olisi tehtävä jotakin, mutta mitä?

Tuntui niin ristiriitaiselta olla raskaana ja käydä koulua, hän ajatteli. Sitten korvat tavoittivat hänen vanhempiensa välisen keskustelun, jossa pohdittiin tulevaisuutta ja miten lapsen hoito järjestettäisiin ja kuinka Freya siitä eteenpäin jatkaisi koulussa kuin ei mitään olisi koskaan tapahtunutkaan.

Ihan noilla sanoin keskustelua ei käyty, mutta niin Freya ne kuuli ja ahdistus hänen sisällään kasvoi niin suureksi, että hän sulloi äkkiä koulukirjan reppuunsa ja kiiruhti yläkertaan oksentamaan.

Sitten koitti viimein synnytyksen aika ja kivut olivat niin järkyttäviä, että Freya huusi niiden kourissa kuin haavoitettu eläin.

Gregory Parker syntyi ei-toivottuna lapsena ja lapsenlapsena.
-Tää on niin väärin sua kohtaan. Kaikki tämä. Anteeksi,
Freya mutisi ja katseli, miten lapsi potki ja huusi. Suunnitelma oli kasvanut hänen sisällään raskauden aikana ja katsoessaan nyt esikoistaan Freya empi hetken.

Äiti saapui paikalle lämmitetyn tuttipullon kanssa ja Freya ruokki lapsensa. Hän katsoi tämän piirteitä tarkkaan, painoi ne mieleensä.
-Anteeksi,
hän sanoi vielä kerran, laski sitten lapsen kehtoon, käveli ulos huoneesta ja ulos talosta.

**********

-Emma soitti. Freya on saanut pienen pojan,
Morgan kertoi miehelleen.

-Mikä sen nimeksi tuli?
-Gregory.
-Gregory. Hmh. Mä olen aina pohtinut, että mitä jos meidän elämä olis mennyt toisin ja me oltaisi tehty enemmän lapsia kuin Toby.
-Elijah.
-Niin rakas?
-Ei mennyt ja ne ajat on ohi. Tulepa vuoteeseen ja mä näytän sulle mitä kaikkea muuta meillä on ja sä unohdat noi haaveilut.
-Erittäin hyvä sopimus!

-Joko sä kuulit,
Toby kysyi Hildalta.
-Niin mitä?
-Freya on saanut pojan. Sen nimeksi tuli Gregory.

Clark lakkasi kuulemasta mitään sen jälkeen. Poika! Hänellä oli poika! Hän ei tietenkään koskaan voisi tunnustaa asiaa kenellekään, mutta salaa hän iloitsisi tästä lapsesta, sillä hänen ja Hildan liitto näytti olevan lapseton. No, ainakaan vika ei ollut hänen, se oli todistettu, Clark tuumi ilkeästi.

**********

Sen jälkeen, kun Freya oli kävellyt ovesta ulos, tätä ei ollut enää näkynyt. Oli kulunut jo pari kuukautta ja Emma ja Hal olivat huolesta ja surusta suunniltaan. Heillä oli lapsenlapsi, joka oli jätetty heidän kasvatettavakseen ja lapsen äiti, heidän tyttärensä, teillä tietymättömillä.

Pahinta mahdollista Emmalyn ei suostunut edes ajattelemaan. Ei. Se ei olisi niin, hän päätti. Heidän oli vain pakko jatkaa, pakko toivoa, ja poliisit ja yksityisetsivä hakivat tietoa kadonneesta Freyasta toistaiseksi.

-Me ollaan liian vanhoja tähän,
Emma sanoi väsyneenä heidän tultuaan töistä ja Gregoryn tultua hoitopaikastaan. Emma tunsi vuosiensa painon vääntävän harteitaan ja hän oli täydellisen uupunut. Ikä, yösyötöt ja työ sopivat äärimmäisen huonosti yhteen.

Greg jokelteli iloisesti hymyillen kopassaan, mutta isovanhempien hymy oli kateissa. He olivat aivan loppu.

-Sebastian otti eron Fannysta,
Hal sanoi yhtäkkiä.
-Ai? Miksi?
-En tiedä, mutta nyt Fanny on poikansa Ronnyn yksinhuoltaja.
-Meidän suvulla ei taida mennä ihan sujuvasti,
Emma huokaisi.
-Jälkipolvi ja sen aiheuttamat murheet.
-Mitä me tehdään Hal?
-Mitäkö me tehdään? Me pidetään huoli Gregistä ja kasvatetaan pojasta hieno mies.

Sanojensa vakuudeksi Hal nousi ja otti Gregin käsivarsilleen.
-Me ei onnistuttu sun äidin kanssa parhaalla mahdollisella tavalla. Ehkä me oltiin liian suojelevia aluksi. Tai jotain. En tiedä. Sun kanssa me tehdään kuitenkin asiat toisin.

-Oli miten oli, sua ei anneta pois.
Emma huokaisi syvään ja oli miehensä kanssa asiasta samaa mieltä. He jaksaisivat, koska oli pakko.

**********

Kuten mä tuolla jo aiemmin lopputeksteissä olen väläytellytkin, Emman elämään on tullut draamaa, vaikka nainen ei ole sitä halunnutkaan eikä ole ollut sitä itse elämäänsä tuomassa. Freya oli liian nuori äidiksi tullessaan ja hän ei kestänyt ottaa kaikkea vastaan. Niinpä hän katosi. Freyan kohtalo tulee selviämään tulevaisuudessa, mutta spekuloinnit saa heittää ja luulenpa, että olette enemmän tai vähemmän oikeassa niiden suhteen, sillä en ole tässä asiassa pitänyt kynttilää varsinaisesti vakan alla =D

Freya synnytti pienen pojan ja seitsemännen sukupolven jatkaja on siten pelissä. Olen yrittänyt korjata kaikki mahdolliset kirjoitusvirheet, sillä olen huomannut, että menen nykyisellään varsinkin nimissä hetkittäin sekaisin. Tästäkin osasta korjattu Emma Freyaksi ainakin kertaalleen =D