8.10.2018

28. Älä sano hyvästi









Talven edetessä Piper lakkasi värjäämästä hiuksiaan ja ne muuttuivat harmaiksi kirjaimellisesti yhdessä yössä.




Lasten välit alkoivat lientyä pikkuhiljaa.




Ongelmatonta se ei kuitenkaan ollut, sillä vaikka Che ja Coco nykyään kykenivät istumaan jo samassa päässä pöytää, tai ylipäätään molemmat yhtä aikaa pöydässä, niin juttelu tapahtui yleensä muiden perheenjäsenten kautta.




Benny oli perhearjen myötä kerännyt hieman extraa vyötärölleen ja lähti pikkuhiljaa hakemaan omaa painoaan takaisin. Vanhempien makuuhuoneeseen ostettiin juoksumatto sekä televisio. Benny seurasi paikallisuutisia siinä sivussa kun kohotti kuntoaan ja metsästi kadonnutta vyötäröään.




Benny lopulta kutsui veljensä talolle, sillä tätä ei ollut näkynyt aikapäiviin ja hauraaksi käynyt Piper oli kysellyt Bon perään useita kertoja.
-Hyvä että tulit Bo,
Benny sanoi halatessaan veljeään tiukasti.




-Anteeksi, mutta joukkueen kanssa on ollut kiireitä ja me on oltu vähän väliä poissa kaupungista. Sain sellaisen kuvan viestistä, että jotain on vialla?




-Minä luulen... me luulemme Lianan kanssa, ja Bellan, että äiti on sairas.
-Ettekö te ole kysyneet häneltä?




-Mitä luulet,
Benny vastasi ja katsoi veljeään kireä hymy kasvoillaan.
-Äiti,
Bo huokaisi ja pudisti päätään.
-Jos sinä vielä yrittäisit,
Benny pyysi kiertelemättä.
-Hyvä on.




Bo melkein pyörtyi nähdessään miten äiti oli laihtunut. Asiat eivät todellakaan olleet hyvin ja totta puhuen, tähän asti hän oli arvellut veljen ja Bellan vain liioittelevan huoltaan. Ihan heti asiaan ei kuitenkaan päästy, sillä harvinainen vieras oli tyttöjen uteliaisuuden kohde. Lopulta Benny kävi haalimassa tytöt pois ja vei heidät SimBurgeriin syömään.




-Äiti, tää kiertely saa nyt riittää. Sä olet vain varjo entisestä ja en tarkota tätä pahalta, mutta sä näytät sairaalta. Äiti. Oletko sä sairas?
Piper katsoi poikaansa hetken hiljaa.
-Minulla on syöpä,
hän sitten pudotteli totuuden viimein koruttomasti ja suoraan.




-Syöpä? Mikä syöpä? Miten sitä hoidetaan? Eikö sua oo leikattu?
Bo oli aivan kauhuissaan.
-Se on erittäin agressiivinen vatsalaukun syöpä ja etäpesäkkeet ovat levinneet  koko kehoon. Mitään ei ole tehtävissä.




Bo purskahti lohduttomaan itkuun. Piper katsoi poikaansa kuivin silmin. Tottakai häneen sattui Bon kipu ja siksi hän ei ollut kenellekään sairaudestaan puhunut, säästääkseen heitä tältä, säästääkseen itseään. Nyt oltiin kuitenkin jo niin pitkällä, että hän ei voinut enää vältellä eikä valehdella. Bon hartiat nytkähtelivät ja käsien takaa kuului raastava itku.




-Rakas lapsi,
Piper sanoi ja veti poikansa käsivarsilleen.
-Älä sano hyvästi, älä nyt, älä huomenna. Älä sano hyvästi kun minä olen mennyt. Sano näkemiin. Minä uskon näkeväni isäsi hyvin pian ja siksi minä en itke, siksi minua ei pelota.
-Äiti...
Bon nyyhkytykset alkoivat hiljalleen vaimeta.
-Tule minun kanssani ulos vähäksi aikaa. Mennään keinumaan,
Piper pyysi.
-Oletko varma? Voitko sinä mennä ulos?
-Mitä? Meinaatko että se on kuolemaksi,
Piper kysyi sarkastisesti ja sai apean ja hieman nolostuneenkin hymyn pojaltaan.




Äiti keinui lapsensa kanssa viimeisen kerran. Piper tiesi, että pian kaikki olisi ohi. Morfiinin vuoksi hänellä ei ollut enää juuri lainkaan kipuja. Lääkäri oli kirjoittanut hänelle niitä yllin kyllin, todennut, että mitään muuta ei voida enää tehdä kuin pitää kipu poissa.




Seuraavana aamuna Piper vihdoin kertoi pojalleen ja miniälleen. Benny ei kyennyt sanomaan mitään ja Lianakin näytti erittäin järkyttyneeltä.




-Voimmeko me tehdä mitään,
Liana kysyi silmät suurina ja Piper näki kyyneleiden kimaltelevan niissä.
-Voitte. Älkää kertoko lapsille.
Benny käänsi päänsä pois ja Piper tajusi, että poika itki.
-Kultaseni, meillä kaikilla on oma aikamme täällä ja pian minä näen isäsi. Minulla on kaikki jo hyvin.




Benny työskenteli sen jälkeen kotoa käsin ja viikon kuluttua siitä kun Piper oli vihdoin kertonut sairaudestaan, hän tunsi elämän kaikkoavan itsestään. Ensin sydän vain jätti yhden lyönnin väliin, sitten toisen, ja Piper kuuli kellojen äänen.




Hän ei edes tajunnut sitä, että jalat hänen allaan alkoivat pettää. Kivut olivat kokonaan poissa ja olo oli kevyt ja leijuva.




-Benny,
Piper kuiskasi ja poika oli jo jaloillaan ja huusi äitiä.
-Älä itke Benny. Näkemiin.




Liana juoksi paikalle ensimmäisenä miehensä huutojen pelästyttämänä. Hän tiesi jo ennen huoneeseen saapumistaan mitä oli tapahtunut ja silti kipu viilsi häntä syvältä ja näky kauhistutti.




-Mummi!
Terävä kiljaisu Lianan kyljessä kertoi, että Cloe oli saapunut paikalle. Pian tulivat myös kaksoset.




-Piper Parker, sinun aikasi on tullut. Miehesi odottaa sinua jo.




Benny oli lohduton. Hänellä ei enää ollut vanhempia lainkaan. Äidin viimeinen maalaus jäi kesken eikä Benny hennonut ottaa sitä telineestä pois pitkään, pitkään aikaan.




**********


Piper kuoli lopultakin pitkän sairauden murtamana. Hän oli kuitenkin ihanan toiveikas tulevaisuuden suhteen ja suru on jälkeenjääneiden harteilla.

Miten matriarkan lähtö tulee vaikuttamaan perheen elämään ja välisiin suhteisiin? Kuinka pitkälle tästä syntyvät aallot ulottuvat? Näihin kysymyksiin saadaan vastauksia melko pian ;-)















3 kommenttia:

  1. Piper. ;_; Toki tämä oli odotettavissakin, mutta onhan tämä myös haikeaa.

    Perheen elämä tulee aivan taatusti muuttumaan. Piperin kuolema vaikuttaa luultavasti ainakin lasten väleihin, mutta ennen kaikkea Lianan ja Bennyn suhteeseen. Vaikka Liana ja Piper loppujen lopuksi tulivatkin toimeen keskenään, niin kuitenkin heidän välinsä olivat ehkä jokseenkin ongelmalliset. Nyt kun Piper on poissa, niin Liana saattaa ehkä surustaan huolimatta kokea jonkinlaista helpotusta. Saa nähdä osuuko arvioni yhtään oikeaan, ja jos osuu niin mitä vaikutuksia sillä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyviä arvauksia esität, mutta sen enempää en vielä tässä vaiheessa paljasta =)

      Poista
  2. Mä itken täällä. Voi Piper, vaikka me tiedämme, että hänen on nyt hyvä olla.

    VastaaPoista