Cia oli tehnyt raskaustestin ja tuli ulos vessasta miettivän oloisena. Nainen jäi katselemaan pohtivasti jonnekin tyhjyyteen.
-No, kerro nyt vihdoin,
Mark lopulta patisti, vaikka tiesikin vastauksen lähes täydellisen varmasti.
Cia sulki hetkeksi silmänsä ja näytti kasaavan itseään. Tilanne ei ollut hänelle millään tasolla helppo, sen Mark ymmärsi. Hän rakasti vaimoaan syvästi ja tunsi tämän kaikki mielenliikkeet vaistomaisesti.
Lopulta nainen avasi silmänsä, katsoi miestä varovasti hymyillen.
-Joo.
Tämä sai Markin hihkaisemaan riemusta, kaappaamaan vaimonsa hurjaan pyöritykseen ja sitten laskemaan hyvin varovasti alas.
-Hei, en mä mee rikki. Vieläkään.
-Ei siitä tiedä,
Mark sanoi ihmetystä äänessään ja hänen silmänsä kiilsivät suurina hänen katsoessaan Cian vielä kapeaa vyötäröä.
-Mennäänpä kuule tonne makkarin puolelle ja mä näytän miten hauras mä oon,
Cia sanoi matalalla äänellä ja katsoi miestä merkitsevästi. Mark henkäisi syvään.
-Jaha. Ne raskaushormonit sitten pukkaa päälle saman tien.
-Joo. Otetaan niistä kaikki ilo irti. Ja koska mä kannan tän kuorman, ni sä et sano mulle ei.
Mark alkoi nauraa hersyvästi ja nauroi vielä heidän laskeutuessaan sängylle. Hetken päästä nauru kuihtui pois...
Syksy alkoi viiletä ja kelit muuttua kuulaiksi. Cia ei osannut nukkua pitkään, joten hän oli jo aamuvarhaisesta puutarhan kimpussa. Raikas ilma auttoi myös pahimpaan aamupahoinvointiin.
Se oli edelleenkin varsin rajua, vaikka raskaus oli edennyt jo ensimmäisen vaiheen ylitse. Cian vyötärönseudusta odotus ei vielä näkynyt, mutta hän tunsi kohtunsa kasvavan syvällä sisällään ja muuttuvan raskaammaksi.
Syvä seesteisyys oli vallannut Cian varsin pian raskauden alettua. Nykyään kokkailut saattoivat aiheuttaa, varsinkin näin aamuisin, nopeita ja rajuja pahoinvointeja, mutta Mark vahti vaimonsa syömisiä kuin haukka ja vaati tätä pahoinvoinnista huolimatta syömään terveellisiä aterioita.
Ceasar ehti syödä oman herkkuannoksensa jo ennen kuin Cia edes pääsi aloittamaan omansa ja koira katseli haikeasti ympärilleen. Ruoka oli sen mielestä loppunut ihan liian nopeasti.
Cia oli ottanut tavakseen kävellä joka päivä reippaan lenkin aamupalan jälkeen. Se yleensä tasoitti syömisestä seuraavan uuden pahoinvoinnin aallon.
Huvittuneena nainen katsoi miten vastaantulija tuli pikkuvaatteissa vastaan ja mietti, että Mark saisi sydänkohtauksen jos Cia kulkisi vastaavassa varustuksessa näillä keleillä.
Cia suuntasi askeleensa kohti satamaa.
-Mitä olis tarjolla päivän kalana?
-Meillä olisi tuoretta kuhaa ihan tuosta läheltä pyydettynä. Merilohi tulee San Myshunon läheltä.
-Lohta mun tekis mieli, mutta jos Mark kuulee, että se on jostain kaupungin vesiltä pyydystettyä, niin mä joudun kotiarestiin.
Myyjä kohotti huvittuneena kulmiaan.
-Mä oon raskaana ja mies on lääkäri,
Cia sanoi vastauksena kysymättömään kysymykseen ja mies nyökkäsi oivaltavasti.
-Se on kuhaa sitten?
-Ei, kun sitä lohta.
-Entäs se kotiaresti?
-Mä en kerro sille, etkä muuten säkään, tai seuraavalla kerralla mä heitän toukkia sun kaloille,
Cia vastasi huumoria äänessään ja myyjä nauroi rehevästi.
Askareet eivät tuntuneet omakotitalossa ikinä loppuvan ja näin syksyisin yksi Cian mielipuuhista oli haravointi.
-Kuule kulta, mun tarvii nyt ensin hoitaa nää lehdet pois ja sitten leikitään vähän, jooko?
Ceasar lopulta nukahti odottaessaan emäntänsä saavan haravoinnit valmiiksi.
Cialle jäi vielä koiran leikittämisen jälkeen hyvin aikaa valmistaa kalakeitto ennen kuin Mark tuli töistä kotiin. Sujuvasti nainen valehteli kalan pyydetyn lähivesiltä, sillä tokihan kalavaleet olivat sallittuja...
Aikaa myöten raskaus alkoi vihdoin näkyä.
-Annas kun minä vähän tunnustelen lapsen liikkeitä ja miten hän on kasvanut,
Mark sanoi ja tottelevaisesti Cia antoi miehen tehdä tutkimuksensa.
Tämä oli niitä asioita, joissa Cia oli harvinaisen pitkälti sitä mieltä, että Mark sai hoitaa. Mies oli kuitenkin kannuksensa hankkinut lääkäri, toimittanut muutamankin lapsen urallaan maailmaan, joten Cia oli poikkeuksellisen yhteistyökykyinen milloin tahansa Mark halusi tutkia heidän tulevan lapsensa vointia ja kehitystä.
-Vähän enemmän poika saisi liikkua, en tunne kuin pienen pientä värinää, taitaa kääntää kylkeä käden alla, mutta hyvin hän on kasvanut.
-Poika?
-Kyllä rakas, se on poika, usko pois.
-Ja sen sä pystyt päättelemään pelkästään mahan päältä,
Cia katsoi miestään epäuskoisesti.
-Tietenkin.
Mark oli hetken hiljaa ja herahti sitten nauramaan.
-Hupsu! Ne verikokeet, jossa olit taannoin, niin niistä tutkittiin samalla lapsen sukupuoli.
-O-oikeasti?
-Oikeasti. Meille on tulossa poika.
-Ja sä kerrot vasta nyt?!
Cian ääni kohosi ja nousi pari astetta.
-Ai mitä?
-Mä olisin voinut jo hyvän aikaa miettiä nimiä!
Mark alkoi nauraa hallitsemattomasti ja lopulta Cia löi miestä nyrkillä olkapäähän.
-Se tulos tuli vasta eilen.
-Rontti!
**********
Vatsa alkoi kasvaa ihan silmissä ja sen myötä Cian vatsalaukku alkoi pienetä.
-Mä oon kateellinen.
-Mistä ihmeestä,
Mark sanoi nieltyään suupalansa.
-Sä pystyt syömään tän herkullisen aamupalan tosta noin vaan, mutta mun vatsassa myllertää peto ja se käyttää mun vatsalaukkua justiinsa potkunyrkkeilyyn.
Mark loi katseensa alas ja näki, miten vaimon vatsa nytkähteli pojan potkujen voimasta. Cian annos oli koskematon.
-Voisiko sen ottaa jo ulos,
Cia kysyi ja katsoi anovasti alta kulmien miestään.
-Ei, valitettavasi. Yritä kestää.
Cia huokaisi teatraalisesti, tarttui sitten haarukkaansa ja otti ensimmäisen, varovaisen palan aamupalasta suuhunsa.
-Kun tää tyyppi on tarpeeksi vanha, niin mä käyn sen kanssa kyllä hyvin vakavan keskustelun siitä miten äitiä kohdellaan.
Cian ääni oli niin nyreä, että Mark ei voinut olla nauramatta ja hän alkoi nauraa vielä enemmän vaimon luodessa happaman katseen häneen.
**********
Cia siis todellakin odottaa lasta. Poikaa. Lääkäriaviomiehestä on sentään jotain hyötyä jossain ;-)
Tämän jälkeen osia ei ole kirjoitettuna valmiiksi enkä yhtään tiedä miten ja missä vaiheessa ehdin kirjoittaa. Kuvia olisi ainakin parin osan verran olemassa. Toivon saavani seuraavaa viikonloppua varten valmiiksi uuden osan, mutta en uskalla tällä hetkellä luvata.
Hyvää Uutta Vuotta!
Ihan positiivista, että Cialle ja Markille on tosiaan tulossa sitä perheenlisäystä ja vielä parempi, että Cia näyttää olevan melko sinut asian kanssa. Odotan jo innolla, että pääsen näkemään millainen perhe heistä tulee! :D Odotan myös innolla minkä näköinen heidän pojasta kasvaakaan.
VastaaPoistaHyvää Uutta Vuotta sinullekin. :)
Ihanaa, kun se on vihdoinkin varmaa että vauva tulee. Ciakin suhtautuu asiaan hyvin positiivisella tavalla. Uskoisin, että nainen saattaa vielä joutua kamppailemaan äitiytensä kanssa vielä ainakin sitten kun vauva on syntynyt, mutta eiköhän kaikki lopulta suju ihan hyvin Markin tuella.
VastaaPoista