83. Uusi vuosi San Myshunossa

Nythän on tosiaan siis niin, että pelitallenteet ovat pysyvästi kadonneet ja Storytimessa on osia jäljellä vielä joitakin ennen tarinan päättymistä. Parkerit tulevat valitettavasti päättymään sukupolveen 8. Yritän tässä asennoitua siihen, että hienoa päästä näinkin pitkälle asti yhdellä suvulla, sillä kolmosella vastaavaan saavutukseen pääseminen oli järkyttävän vaikeaa ja vaati muuttoa pahimmillaan kahdesti yhden sukupolven aikana kaupungista ( lue: pelitallenteesta ) toiseen ja mulla sentään silloinkin oli HYVÄ pelikone. Nyt kone on vielä astetta verran parempi, mutta tästä huolimatta pääsi jokin tekninen vika ilmenemään enkä tosiaan tiedä mitä on tapahtunut ja miksi. Tallenteita ei kuitenkaan enää löydy mistään.

Viimeinen osa on luvultaan 99, ellen nyt onnistu kuviakin kadottamaan *pyörittelee silmiään*. Tarkoitus on tämän viikon aikana saada siirrettyä kaikki loput osat nettiin ja kirjoittaa valmiiksi. Uusi tarinapohja on jo alkanut elää päässä sekin, joten tuskin kauhean kauaa joudutte odottamaan sen ilmestymistä. En kuitenkaan aloita sitä ennen kuin olen saanut Parkerit koneelle ja tarinana talteen. Ei tarvitse sitten kahta tarinaa yhtä aikaa kirjoitella. Julkaisutahti kiihtynee loppua kohden, jos suunnitelmat siis pitävät, joten ette välttämättä ehdi joka osaan kommentoidakaan. Katsotaan nyt miten tämä sujuu =) Julkaisen tämän ensimmäisen osan joka tapauksessa nyt jo tänään, niin se helpottaa hieman tätä kuvien siirtämistä nettiin, kun ei tarvitse koko ajan seilata kahden blogin väliä.

Tästä lähdetään viettämään uutta vuotta Gregoryn kanssa, olkaapa hyvät.

**********

Naapurissa asui kolmen sukupolven perhe ja vanharouva Nalani Mahelona oli vain eräänä päivänä tullut koputtamaan Gregoryn ovea ja astellut tyynesti sisään. Vanhus oli sanonut, että käytävässä tuoksui herkulliselta ja mitä ruokaa Greg oli tilannut. Kun Greg oli kertonut tehneensä ruuan itse, Nalani oli hetkeksi jähmettynyt ja pyytänyt sitten saada maistaa. Sen jälkeen rouva oli ollut tavallinen vieras Gregin kotona ja nyt hän oli pyytänyt poikaa tulemaan heidän luokseen uuden vuoden iltana.
"Jos tää on ihan täyttä paskaa, niin mä laitan sulle viestin, ni soita mulle ja käske mut pois jollain tekosyyllä", Greg kirjoitti ystävälleen Jazmin Langille. "Kuitti", tyttö vastasi ja Gregory laittoi puhelimen pois.

-Moi. Mä oon se naapurin hulttiopoika Greg,
hän esitteli itsensä ikäiselleen tytölle.
-Moi. Mä olen Kakalina,
tyttö sanoi vienosti hymyillen ja tirskahti sitten.
-Mummo on kyllä kertonut susta ihan positiivisia juttuja ja se on tosi vaikuttunut sun ruuanlaittotaidoista.

-No, mä opin ne jo kotona Sulanilla,
Greg vähän liioitteli, sillä totta puhuen hän oli aloittanut kokkailut täällä San Myshunossa, toki nonnonsa reseptikirjan avulla. Se auttoi ihan kummasti, kun edessä oli laadukkaat ja hyvät reseptit.
-Ooh! Ootko sä Sulanilta? Mä oon aina halunnut mennä sinne!
-Et sä itsekään ole nimestä päätellen täältä päin?
-Etkä sä ole nimestä päätellen Sulanilta,
tyttö vastasi nenäkkäästi ja hänen isänsä sähähti portaikosta ja käski tyttöä käyttäytymään. Gregiä sen sijaan ihastutti tytön temperamentti ja hän katsoi tätä leveästi hymyillen.

He jutustelivat aikansa ja sitten Nalani toi juhlajuoman pöytään ja käski heidän nostaa maljoja. Gregory ymmärsi melkein heti, että vanhus halusi kovasti naittaa häntä pojantyttärelleen. Se hieman hämmensi häntä.

Greg ei tiennyt miten se tapahtui, mutta yhtäkkiä hän oli yläkerrassa, sylissään vauva ja tuttipullo.

-Mä en tiedä yhtään mitä mä olen tekemässä ja sun vaippa haiskahtaa vähän huonolta, mut jos sä joisit tän pullollisen ja sitten mä karkaan takaisin alakertaan. Mä en todellakaan ala vaihtamaan sulle vaippaa,
hän mutisi vauvalle ja tyttö napitti häntä takaisin vakavilla silmillä ja imi ankarasti maitoa.

Ilta kului juhlahumussa ja sen päätteksi Greg hyvästeli perheen ja siirtyi hetkeksi omalle parvekkeelleen ihailemaan kuuta. Hän kuuli miten yläkerran parvekkeen ovi avautui ja kahdet jalkaparit astuivat ulos. Herra ja rouva Mahelona siellä olivat ja äänistä päätellen alkoivat kuhertelemaan. Siinä vaiheessa kun äänet alkoivat muuttaa suuntaa ja rouva voihki matalasti, Greg hiipi posket punaisina omasta ovesta sisään ja sulki sen äärimmäisen hiljaa.

**********

-No? Miten eilinen meni? Ainakaan sulta ei tullut tekstaria.

-Ilta meni ihan hienosti, mutta...
Greg kumartui lähemmäs ja laski äänensä kuiskaukseksi:
-Kun mä menin himaan ja vilvoittelemaan parvekkeelle, se pariskunta tuli omalle parvekkeelleen ja ne alko harrastaa siellä seksiä.
-Eihän?!

-Ihan taivaan tosi! Mä hiivin kuule tosi nopeasti ja hiljaa omaan kämppään ja luulen, että siltä voihkeelta ne ei kuulleet kun mä suljin oven.
Jazmin alkoi nauraa.
-Kuules casanova, lähdetään salille. Meillä on treeniharkat tekemättä.

Hieman muristen Greg suostui. Hän oli toki ottanut kamat mukaansa, sillä heidän oli ollut tarkoituskin mennä salille, mutta hän oli hieman väsynyt ja toivoi, että Jazmin olisi unohtanut koko treeniharjoittelun. Olisi pitänyt arvata, että näin ei ollut.  Greg sen sijaan olisi mielellään jäänyt kuiskuttelemaan tytön kanssa vähän pidemmäksikin aikaa ja ehkä saanut istua oikein lähelläkin, kuin varkain. Ayeshan lisäksi Jazmin oli tyttö, joka viehätti häntä tavattomasti eikä vähimpänä syynä ollut tytön ympärillä jatkuvasti leijuva herkullinen kukkaistuoksu.

Harjoittelun jälkeen Greg oli suhahtamassa metroon pikaisesti, mutta mielenosoitusta vetävä vanhusjoukko ajatteli toisin ja lykkäsi pojan käteen kysymättä kyltin. Hieman hämmentyneenä Greg heilutteli kylttiä hetken ja kun vanhusten huomio herpaantui, hän juoksi varsin vikkelästi metrolle.

Itsetehty Ceasar -salaatti oli lähes parasta ruokaa, minkä Greg tiesi. No, monen muun ruuan ohessa. Hän ei ollut hennonut vielä luopua joulukuusesta, joten hän oli siirtänyt sen toistaiseksi parvekkeelle. Piakkoin se alkaisi pudottaa neulasia ja tuolloin sen aika olisi ohitse.

Joulutaatolta saamallaan rahalahjalla Gregory oli onnistunut sisustamaan asuntoaan huomattavasti lämpimämmäksi ja värikkäämmäksi.

Rahat olivat riittäneet jopa alakerran wc:n rakennuttamiseen ja siitä poika oli enemmän kuin tyytyväinen.

Keittiö oli myös saanut lisää hyllyjä ja purkkeja ja purnukoita, joilla kaikilla oli merkitystä ruuan laittamisessa. Baaritiski vielä odotti toimitusta, mutta se oli luvattu tuoda piakkoin.

Makuuhuonekin oli saanut väriä, mutta verhot vielä uupuivat ja Gregiä edelleen hieman hermostutti nukkua huoneessa, jonne periaatteessa olisi voinut nähdä ja jonne kaupungin valot loistivat läpi yön.

Hän oli myös erittäin tyytyväinen tauluun, jonka oli löytänyt edullisesti, paikalliselta kirppikseltä jälleen.

Oli suuri etu siitä, että naapurina oli utelias ja tunkeileva vanharouva. Kun kouluprojekteja tuli kotiin, tästä ja hänen nykyään jatkuvasti mukanaan raahaamastaan pojantyttärestä oli suunnatonta apua.

Kakalina oli vaikuttunut Gregoryn leikittelevästä mausta sekä tyylistä käyttää värejä. Hän ihasteli myös kovin baaritiskiä, mutta tytön naama venähti hieman kun Greg kertoi, että alkoholia kyseinen tiski ei sisältänyt.

-Mä oon niin varma, että Nalani haluaa naittaa mut sen pojantyttärelle,
Greg voihkaisi.
-Taasko ne oli täällä?
-No taas. Siis se tyttö on kyllä tosi sulonen, mutta...
-Se sama juttu taas.
-Just se.
-Löydätköhän sä koskaan ketään?
-Ayeshan?
-Ayesha on bitch ja sä tiiät sen kyllä, jos katot vähänkään sen tissejä edemmäs,
Pariss sanoi napakasti ja Greg alkoi nauraa.
-Sä taidat olla oikeessa.
-Mä yleensä olen.
-En mä ihan niinkään sanois.
-Et ehkä, mutta sä teet täydellistä safkaa, joten nostapa ahteris siitä sohvalta ja valmista jotain.
-Jos sä tuut pitään mulle seuraa.

-Mä en kyllä ihan ajatellut, että sä teet läksyjä tässä samalla kun mä duunaan safkaa.

-Mun on pakko tehdä ne nyt, sillä mun taideprojektit pissii alleen ihan tosissaan. Mun pitäis ehtiä  maalaamaan vielä kolme taulua ennen kuin koulu on ohi ja mä en ehdi!

-Kyllä sä ehdit.
-Helppohan sun on sanoo! Sulta noita töitä tulee ihan solkenaan ja opettaja on ihan pähkinöinä sun omasta tyylistä ja siitä faktasta, että Piper Parker on sulle sukua.
-Esiäiti Parker on mulle enemmän rasite kuin etu.
-En usko.
-Usko pois vaan. Kun suvussa on ollut sen kaltainen taiteilija, niin kaikki odottaa sulta jotain käsittämättömän ihmeellistä ja upeeta eikä kukaan tosiaan voi olla Piperin veroinen. Ei kukaan.
-Mä en ajatellut asiaa noin.
-Lopeta se kynän pureskelu ja tee sun läksyt. Sen jälkeen mä voin auttaa sua pohtimaan mitä sä maalaat seuraavaksi.
-Sä oot kiltti.
-Niinhän mä oon aina.
-En mä ihan niinkään sanois.

**********

Tässä osassa esitelty lisää tyttöjä ja seuraavassa Gregory onkin sitten aikuinen ja näemme, kuka hänen sydämensä valittu on. Arvauksia: kuka se näistä tytöistä on vai onko se kukaan heistä?