65. Jotain pysyvämpää

Toistaiseksi osia on niin paljon kirjoitettuna jo valmiiksikin, että kahden osan julkaisutahti jatkuu ainakin tällä viikolla, ehkä seuraavallakin.

**********

Päivät alkoivat aikaisin hyvällä aamupalalla. Kodin rakennus eteni tasaiseen tahtiin ja Olianan lupaama talkooväki tuli letkeästi astellen syömään ensin aamiaista ja sitten he ryhtyivät toimeen. Hetkittäin Emma tunsi itsensä jopa hieman tarpeettomaksi.

Kun alettiin olla korkeuksissa, joihin Emma ei enää ylettynyt, hän rakensi aidan puutarhalle, kaivoi pois hiekkaa, asensi suojakankaat ja sen jälkeen kuorma-auto toi mullat paikalle. Emma oli säästänyt joitakin siemeniä kotinsa antoisasta puutarhasta ja istutti ne nyt parhaansa mukaan uuden, tulevan kotinsa pihalle. Hän vannoi hoitavansa pientä puutarhaansa parhaan kykynsä ja taitonsa mukaan ja toivoi sen aikanaan tuottavan kunnon sadon.

Remonttiväessä oli mukana muuan Hal, jonka kanssa Emmalla oli hyvin vahva kemia. Halin oikea nimi, Haulani Kahawai, oli niin vaikea lausua, että mies lyhensi sen itse Haliksi ja tämä sopi Emmalle oikein hyvin.

Päivien ja viikkojen kuluessa flirttailun määrä kasvoi ja lopulta, yhteisestä sopimuksesta, Hal muutti taloon Emman kanssa.

Hal oli aloittanut työt paikallisessa ravintolassa ja kokkaili siksi innokkaasti kotona, oppiakseen mahdollisimman paljon uutta.

Talo alkoi näyttää jo joltakin, vaikka se olikin rahan puutteessa varsin vaatimaton sisustukseltaan toistaiseksi. Emma keksi maalata vanhoina saatuihin lattialankkuihin ruutukuvion. Taidetta hän sai tosi edullisesti ostettua paikallisista second hand -kaupoista.

Emma ihastui ikihyviksi saaren omintakeisiin oviin ja olisi halunnut taloonsa paikalliset ikkunatkin, mutta rahat eivät riittäneet, joten hän osti ikkunat vanhasta purkutalosta. Niiden kuljettaminen paikan päälle maksoi vähemmän kuin ihan uusien ostaminen.

Alakerran kylpytila oli vielä avoin kuin hollitalli ja sen laattaseinistä kaikuivat kaikki mahdolliset äänet. Emma haaveili ajasta, jolloin saisi rakennettua vähän väliseiniä tähänkin tilaan ja muokattua... Parempi lakata turhat haaveilut, hän pohti, sillä todellisuus oli mitä oli. Tavarat ostettiin tarpeellisuuden mukaan, sitä mukaa kun palkat maksettiin.

Makuuhuone oli tulevan musiikkihuoneen tiloissa, sillä yläkertaa ei vielä ollut varaa rakentaa.

Sen vuoksi talo näytti myös ulkoapäin hieman vajanaiselta.

Emma oli kuitenkin tyytyväinen, että ajat telttamajoituksessa olivat ohitse. Niin hyvä kuin teltta muuten olikin, niin nukkumapaikkana näissä oloissa se oli hetkittäin ollut hyvin tuskallinen kokemus. Emma ei ollut kuitenkaan raaskinut vielä hävittää kyseistä telttaa. Olihan hän rakastellut siellä ensimmäisen kerran Halin kanssa.

Vapaapäivänään Emma eksyi puolittain vahingossa paikalliselle tontille, jossa pystyi järjestämään juhlan jos toisenkin ja hankkimaan hierontoja ja joogaamaan ja mitä nyt ikinä halusikaan tehdä. Tällä tontilla myös ilmoitettiin, että vaatetus oli täysin vapaaehtoista.

Paikasta löytyi myös kaunis, saarelainen hääkaari ja se veti Emmaa puoleensa kuin lumottuna.

Katsellessaan hääkaarta hän ensimmäisen kerran tajusi, että halusi Halin kanssa naimisiin. Tähän asti he olivat eläneet vain päivä kerrallaan -elämää, eikä siinä toki ollut mitään väärää, mutta Emma tajusi haluavansa jotain pysyvämpää. Juuret. Uudet juuret tälle saarelle.

**********

-Se haluu esitellä sut porukoille,
Emmet kysyi melkein epäuskoisella äänellä.
-Joo,
Hal vastasi äänen värähtäessä vähän epävarmasti.

-Ehkei se oo yhtään paha asia,
Oliana yritti ja Emmet pärskähti nauramaan.
-Ei porukat mitään, mut Elliot.
-Elliot?
-Mun broidi. Ja Emman tietty. Emma on sen lempisisko ja sä saat laittaa tosissaan parastas, et se hyväksyy sut.
Hal nojasi entistä raskaammin polveaan vasten ja kasvot valahtivat. Pieni pään pudistus ja syvä huokaus.
-Mä sitten laitan parastani. Kai.
-Kyllä sä pystyt siihen.

**********

-Emma. Tervetuloa kotiin,
Elliot sanoi lämpimästi ja katsoi sisartaan lempeästi.

Fanny oli saman tien juossut ovesta pihalle ja suoraan Emman syliin nähdessään tätinsä.
-Emma,
tyttö sanoi kaivaten ja Emma tunsi, miten hänen sydämensä sykertyi kaikesta rakkaudesta ja hän ihmetteli, kuinka oli voinut olla poissa näin kauan. Tai poissa ylipäätään. Sitten hänen katseensa osui Haliin ja hänen kasvoilleen suli hymy, jossa oli niin paljon rakkautta, että Elliot ymmärsi menettäneensä sisarensa toiselle miehelle.
-Hal,
hän sanoi lyhyesti, kätteli miehen ja katsoi tätä tiukan tutkivasti. Elliot arvosti sitä, miten Hal katsoi takaisin. Pelkäämättä, uhmaamatta, vain ystävällisesti, mutta tehden kuitenkin selväksi, että hän oli oma itsensä eikä suostuisi esittämään mitään muuta. Elliot nyökkäsi hyväksyvästi ja salaa sisimmässään Hal huokaisi helpotuksesta.
-Mennään sisään täältä sateesta. Täällä on kylmä,
Emma sanoi ja värisi. Sulanin lämmön jälkeen normaali syyskeli tuntui hänestä jäätävän kylmältä.

-Hal, tässä on isäni, Denver Parker. Isä, tässä on mun poikaystävä. Tai no, miesystävä. Hal.
-Hei herra Parker,
Hal sanoi ja tervehti kunnioittavasti. Denver katsoi hetken ja veti sitten Halin lämpimään syleilyyn.
-En tiedä miten teillä siellä saarella tervehditään, mutta kun tytär vihdoin tuo kotiin näytille ensimmäisen miesystävänsä, niin se tarkoittaa jotain ja silloin sinä olet tänne lämpimästi tervetullut,
Denver sanoi tunteellisesti ja Emma tunsi kyynelien polttelevan luomien takana.

-No Hal, kerrohan hieman mikä sinä olet miehiäsi?
Hal hämmentyi hetkeksi ja se sai Denverin nauramaan lämpimästi.
-Älä ota meitä liian vakavasti. Me olemme aika suojelevaisia meidän iltatähtemme suhteen, mutta emme vaadi sinulta mahdottomia. Vain sen, että olet täydellinen,
Denver katsoi miestä toinen kulmakarva koholla ja jatkoi:
-Hänelle.
Hal naurahti vähän hermostuneesti ja kaikki muut nauroivat ympärillä Denverin sutkautukselle, joten hetken päästä Hal tunsi olonsa huomattavasti vapautuneemmaksi. Niinpä hän vastasi tuota pikaa luontaisella itsevarmuudella omasta taustastaan sekä nykyisestä tilanteestaan sekä työstään. Hän halusi tehdä tiettäväksi, että ei ollut mikään turha tohvelinkuluttaja, vaan ihan oman tilinsä ansaitseva ja leivän pöytään tuova mies.

Kaikkien käydessä pöydän ääreen syömään myös Fanny nostettiin ruokailemaan. Tyttö oli hieman vakavan oloinen, olihan talossa hänelle täysin vieras mies. Mies, joka piti kättään tytön lempitädin vyötäisillä ja Fanny ei oikein tiennyt miten sellaiseen pitäisi suhtautua.

-No, missä äiti on,

Emma kysyi ja katsoi odottavasti Denveriä.

-Hän tulee ihan tuota pikaa.

Samassa ulko-ovi kävi ja sisään lehahti syksyn lehtien ja vesisateen tuoksua ja Emma lennähti äitinsä käsivarsille.

-Emmalyn,

Caterina sanoi syvää kaipausta ja rakkautta äänessään ja pieni tyttö Emmassa tunsi syyllisyyttä siitä, että hän ei ollut äitinsä luona kaikkina tämän elinpäivinä.

-Äiti, tässä on Hal,
Emma sanoi ja tuijotti jännittyneenä äitiään. Häntä pelotti hieman äidin suhtautuminen Haliin, mutta äiti näytti olevan oma rakastettava itsensä ja rupatteli kevyesti ja sai Halin puolittain rakastumaan itseensä. Äidin taika toimi edelleen, Emma pohti ja ymmärsi hyvin miksi. Caterina oli maailman napa, ainakin tälle perheelle. Cat oli pitänyt kaikki langat käsissään. Hän oli Parkereiden suvun suurin matriarkka sitten Piperin jälkeen, naisen, josta kellään heistä ei ollut kokemusta laisinkaan. Pelkkiä sukutarinoita. Caterina taas oli lopullisesti myyty nähdessään miten lämpimästi ja leikkisästi Hal otti kontaktia Fannyyn ja miten tyttö lopulta alkoi kikatella miehen hullutteluille. Hetken päästä kuului kuitenkin kitinää ja yksi vilkaisu kertoi, että Fanny alkoi olla hyvin väsynyt. Cassandra liikahti noustakseen, mutta Emma ehti ensin.
-Ei, älä. Anna minun,
hän sanoi ja Cassandra hymyili hänelle lämpimästi.

-Kultaseni, taitaa väsyttää vähän,
Emma leperteli hiljaa ja Fanny yritti inttää vastaan, mutta se oli aika ponnetonta.
-Saako täti laittaa nukkumaan?
-Joo,
tyttö vastasi ja painoi päänsä Emman olkapäätä vasten. Pieni ele sai rakkauden tulvimaan Emman sydämessä yli. Hän halusi tämän kaiken. Miehen, oman kodin, lapsen.

Iltapesu virkisti Fannya hieman ja tyttö pyysi vuoteeseen päästyä iltasatua.
-Hyvä on,
Emma sanoi ja kaivoi pöytälaatikosta satukirjan, jonka hän tiesi kokemuksesta olevan siellä.

Kovin kauaa Emma ei ehtinyt lukea, kun Fannyn silmät alkoivat lupsua kiinni. Emma peitteli tytön kunnolla ja suikkasi suukon tämän otsalle.
-Nuku hyvin Fanny-kulta,
hän sanoi hiljaa ja pieni suu aukesi suureen haukotukseen, silmät lupsahtivat kiinni ja Fanny oli unessa.

**********

Tarinassa on edetty aika ripeää vauhtia. Haulani Kahawai on peliin jonkun toisen luoma sim, pelaamaton. En onnistunut löytämään ketään sopivaa nopealla tahdilla Emmalle ja tarve oli saada toinen sim tuomaan rahaa talouteen mahdollisimman pian. Tontti on iso, samoin suunniteltu talo, joten rahaa tarvitaan koko ajan rakentamiseen, tavaroihin sekä laskuihin. Emma oli kerännyt kotipuutarhasta sellaisen määrän erilaisia kasveja, että niitä myymällä sain ensi alkuun rakennettua tontin oston jälkeen perustukset sekä talon seinät. Rahat kuitenkin loppuivat siihen eikä muusikonura tuota ainakaan aluksi kauhean nopealla tahdilla rahaa.

Pelatessa aika on mennyt ja menee tulevissakin osissa pitkälti tontin rakentamiseen ja rahan ansaitsemiseen, joten näiltä osin tarina näyttääkin etenevän todella vauhdikkaasti ainakin näin ensi alkuun. Tahti toivon mukaan hidastunee piakkoin. Talo on pelissä saatu rakennettua kasaan ja huoneet ovat saaneet täytettäkin =D Siitä sitten enemmän tulevissa osissa.

Mitä pidätte Halista? Toistaiseksi miehestä ei ole ollut kauhean hyviä kuvia, mutta voin kertoa hänen olevan sillä tavalla komea, että tosielämässä yhden jos toisenkin sukat saattaisivat pyöriä kaverin takia ;-)