Ajan kuluessa ja aikuisiän lähestyessä Heath ymmärsi, että hän piti itseasiassa todella paljon ulkoilmassa oleilusta ja kalastamisesta.
Hän alkoi pohtia väkisinkin sitä, että halusiko hän todellakin viettää lopun elämäänsä haistellen hikeä ja kuunnellen valmentajan käskytystä. Olisiko se todella sitä elämää, jota hän haluaisi viettää?
Treenaaminen tuntui edelleen mukavalta, mutta painopiste asioille alkoi muuttua.
Yön hiljaisina hetkinä Heath juoksi ja katseli kaupungin valoja. Hän rakasti suurkaupungin sykettä, sitä ei käynyt kieltäminen, mutta... hän ei ehkä kuitenkaan halunnut katsella niitä lopun ikäänsä.
Valmentaja katseli arvioiden Heathin treenaamista. Poika ei näyttänyt painavan tosissaan ja tämä oli se vaihe, jossa olisi pakko suorittaa.
-Heath, oletko tulossa kipeäksi vai miksi jalka ei liiku tavallista vauhtia?
-Tuota... minä en ole ihan varma, onko tämä sitä, mitä lopultakin haluan tehdä.
Valmentaja ällistyi sanattomaksi.
-Sinä olet paras valmennettavani pitkiin, pitkiin aikoihin ja olet tehnyt töitä saavuttaaksesi sen, missä nyt olet. Oletko ihan varma, että haluat heittää pyyhkeen kehään? Et voi enää sen jälkeen päästä takaisin.
-En ollut oikeastaan vielä hetki sitten, mutta nyt olen. Treenaaminen on mukavaa, mutta multa on kadonnut se draivi, jota mä tarvitsisin halutakseni tätä. Halutakseni päästä loppuun asti.
-Mieti vielä hetki Heath. Lupaa.
-Lupaan,
Heath sanoi, mutta tiesi valehtelevansa ja niin tiesi valmentajakin. Heath oli päätöksensä tehnyt.
**********
-Kultaseni, olet aina niin hehkeä ja kaunis,
Gregory sanoi ja suukotti vaimoaan hellästi poskelle.
-Senkin vanha flirttailija,
Cherry kiusoitteli ja sai miehensä nauramaan.
-Heath valmistui tänään koulusta ja on tulossa hetken päästä tänne. Hän soitti ennen kuin lähti ajamaan. Poika kertoi, että ei olekaan lähdössä urheilijan uralle.
-On käsittämätöntä, miten hän käytti aikaa ja energiaa tavoitteensa saavuttamiseen ja muutti mieltään viime hetkellä,
Cherry hämmästeli.
Greg istahti vaimonsa viereen ja otti tämän käden käsiensä väliin.
-Niin hän teki ja se hänelle suotakoon. Heath on löytänyt oman tiensä ja arvostan häntä siitä, että hän kulkee sen läpi pää pystyssä.
-Sinä olet viisas mies Greg. Ja maailman paras isä.
-Ja sinä olet paras äiti, jota maa on ikänään päällään kantanut. Tiedätkö, olen ollut niin mielettömän onnellinen sinun kanssasi kaikki nämä vuodet. Olen kiitollinen sinun rakkaudestasi ja intohimostasi, sinun taidostasi kasvattaa lapsemme. Olen maailman onnellisin mies ja toivon, että edessämme on vielä monen monta ihanaa vuotta.
-Voi Gregory, sinä hupsu. Saat tällaisen vanhan naisen vallan kyyneliin!
-Tulehan tänne sinä tunteellinen toinen hupsu,
mies sanoi ja suuteli vaimoaan hellästi.
**********
-Onnea valmistumisen johdosta Heath,
Cherry sanoi poikansa saavuttua ja ojensi tälle lahjapakettia.
-Mitä ihmettä? Isä ja äiti? Tämä on aivan liikaa!
-Heath. Jokainen teistä lapsista saa meiltä pienen pesämunan ja toivon, että käytät tämän viisaasti.
Niin Heath myös teki. Hän osti itselleen asunnon kalastajakaupungista, oman työpaikkansa vierestä, sillä hänen työnsä olisi meri ja sen pinnan alla pyrähtelevät hopeakylkiset saaliit.
Talossa oli keittiön yhteydessä pieni puutarha, jonne Heath suunnitteli välittömästi rakentavansa hyötypuutarhan, kunhan talvi vain ensin vähän väistyisi.
Sisääntuloaulasta johti portaat toiseen kerrokseen.
Olohuone oli tyhjä ja kolea, joten yksi ensimmäisiä asioita olisi puhdistuttaa takkahormi ja saada tulipesä turvallisesti toimivaksi.
Isä antoi joitakin maalauksistaan tyhjille seinille laitettaviksi.
Isän surrealistinen tyyli ei ehkä ollut ihan Heathin ominta tyylilajia, mutta taulut olivat kuitenkin hänen isänsä kättenjälkiä, joten ei hän oikein voinut kieltäytyäkään.
Keittiö oli talon huoneista kaikkein parhaiten varusteltu ja se sentään oli jotain.
Heti talon takana oli satama ja meri. Lokit olivat nyt hiljaa, sillä oli talvi ja yö, mutta meri eli koko ajan. Heath tiesi ja nyt nauttivansa suunnattomasti tässä talossa asumisesta.
Tärkeintä ei ollut purkaa laatikoita eikä käydä kotia läpi. Ei. Tärkeintä oli elää. Juuri tässä hetkessä. Niinpä Heath heittäytyi selälleen ja teki enkelin, katseli oman hengityksensä huurua ja nauroi.
**********
Löysin vasta tässä vaiheessa peliä mahdollisuuden, että simit voivat antaa lahjaksi rahaa!!! Olin aivan ällistynyt ja pakkohan se oli kokeilla. Lahjasummia on erikokoisia ja olin hyvin ilahtunut tästä mahdollisuudesta.
Tämä talo on mielestäni yksi onnistuneimmista, joita olen koskaan rakentanut. Pidin kovasti pohjasta sekä talon ulkonäöstä itsestään(kin). Talo on myös rakennettu 20x20 tontille, joten pieneenkin tilaan saa oikeasti mahdutettua kivasti kaikkea, kun vähän suunnittelee.
Oi että, ihana osa taas kerran! Heathin uravalinta oli kyllä yllätys! Poika tuosta vain vaihtoi unelmansa toiseen, toivottavasti se tekee hänet vielä onnellisemmaksi!
VastaaPoistaMäkään en tiennyt että rahaa voi antaa lahjana! Tää täytyy pistää muistiin! ��
Mun lempparikaupunkeja Sulanin lisäksi on Windenburg ja Brindleton Bay, joten halusin tarinan takaisin jälkimmäiseen näistä ja pätevän syyn sille, miksi sinne muutetaan. Heathista oli alunperin tosiaan tarkoitus tulla ammattiurheilija, mutta niin ne suunnitelmat muuttuu =D
PoistaHeathin urasuuntaus tuli kyllä tännekin vähän yllätyksenä, mutta eipä siinä mitään. Jos vain mahdollista, niin kannattaa tähdätä juuri sellaiselle uralle kuin itse haluaa,ja jos kalastajaelämä on se, mitä Heath toivoo, niin se hänelle suotakoon. Hän vaikuttaisi kuitenkin olevan siten onnellinen, ja hyvä niin. :)
VastaaPoistaHeathilla on jalat vahvasti maassa ja pää ehkä hieman pilvissä, joten hän on juuri sopivasti jotain siltä väliltä =) Hän kuitenkin tietää, mitä tahtoo ja ei epäröi tehdä radikaaleja muutoksia elämäänsä, jos niitä vaaditaan. Cherry ja Greg ovat kasvattaneet hänestä vahvan ja itsenäisen oman tiensä kulkijan.
Poista