21.6.2019

59. Lupaus










Hääpäivän aamuna Caterina kokkasi jälleen.





Työn alla oli hääkakku. Hän ei aikonut antaa sen valmistamista kenenkään muun käsiin. Hän luotti vain omiin taitoihinsa sekä Cialta perimänsä kokkikirjan reseptiin. Tästä tulisi hyvä kakku. Paras ikinä. Cat oli onnensa kukkuloilla.

**********




Älä katso sängyn alle,
älä katso komeroon.
Älä katso ikkunasta,
älä katso kuutamoon.
Pimeässä metsässä
voit kuulla lauluni.
Pimeässä metsässä
sinusta tulee minun vaimoni.






-Tällä sormuksella minä otan sinut, Denver Parker-Goodman, aviomiehekseni, rakastaakseni sinua myötä ja vastoinkäymisissä, elämäni loppuun asti.




Suudelma oli ehkä aavistuksen verran kiihkeämpi kuin oli sopivaa, mutta vasta-avioitunut pari ei välittänyt siitä pätkääkään. Cat kikatti hieman suudelman päättyessä ja kuullessaan Isacin vislauksen.




-Katsopa kultaseni, meille on tulossa salaattiakin.
-Aloitetaan kuitenkin tällä kertaa jälkiruuasta, sillä kukaan ei enää sano mitä ja milloin saa syödä, paitsi me itse,
Cat hihitti.




-Mmmm, onpa hyvää kakkua! Tulkaa kaikki maistamaan,
Denver hihkaisi ja Caterinan silmät loistivat vieläkin kirkkaammin.




Denver oli kysynyt varovasti Caterinalta, että sopisiko tälle jos hän kutsuisi häihin myös Dallasin. Mies halusi vihdoin yrittää saada takaisin edes osan siitä ystävyydestä, joka hänellä oli tämän kanssa lapsuudessa ollut. Tilanne oli kuitenkin toistaiseksi varsin jäätynyt sillä suunnalla ja Denver ihmetteli, että miksi Dallas oli ylipäätään tullut häihin kun ei halunnut oikein ottaa mitään kontaktia.




Connorin vaimo Mizuki katseli tarkkaavaisesti Caterinan ilmeitä. Hänen miehensä oli kertonut kaiken sisarenpojastaan ja tämän vaimosta, joten Mizuki tiesi myös Dallasista. Hän oli hieman huolissaan siitä pienestä rypystä, joka oli käväissyt vaistomaisesti Catin kulmien välissä tämän vilkaistessa miehensä entistä tyttöystävää.




-No niin, hiljennytäänpä kaikki hetkeksi kuuntelemaan puhetta. Minun puhettani,
Isac painotti ja hymyili ironisesti.
-Ei, älä. Vaientakaa joku tuo mies! En tunne häntä,
hihkaisi Denver ja sai vierasjoukon nauramaan.
-Jotain piipitystä kuuluu selän takaa, mutta mitäpä siitä,
aloitti Isac ja piti sellaisen puheen, että koko joukko nauroi vedet silmissä sen päättyessä.




Puheen päätyttyä Caterina siirtyi laulamaan pianistin säestyksellä.
-Mä en tiennyt, että Cat osaa laulaa noin hyvin,
Izzie hämmästeli miehelleen.
-En minäkään. Minne Denver muuten katosi?
-Ei aavistustakaan.




Morsian laulaa omissa häissään, Mizuki kauhisteli. Se tiesi huonoa onnea ja Mizuki oli sen vuoksi erittäin surullinen.




Denver oli löytänyt baaritiskin ääreen ja veti jo kolmatta lasillistaan.




Viiltävä suru raastoi häntä tänä kauniina päivänä. Hänen vanhempansa eivät olleet näkemässä häitä, eivät tapaisi koskaan tulevaa lapsenlasta.




Denver olisi halunnut itkeä ja hän tuijotti sielu tyhjänä lasinsa pohjaa.
-Rakas,
Caterina sanoi hiljaa. Eikö mies voinut olla juomatta edes omissa häissään? Cat oli hyvin pettynyt.




Sitten Denver nousi ja veti Caterinan tiukkaan halaukseen ja tuore vaimo näki miehensä itkevän.
-Mennään hetkeksi tuonne sivummalle,
hän sanoi ja johdatti Denveriä ulkopenkille istumaan.




-Voi kulta,
Cat sanoi ja vaikka alkoholilta haiseva hengitys sai hänen raskauden herkistämän hajuaistinsa vuoksi kääntämään vatsan melkein ympäri, sitkeästi hän piti miehensä lähellään.




-Mulla on niin ikävä äitiä,
Denver kuiskasi ja Cat puristi  miestään vielä lujempaa.
-Mä tiedän ja ymmärrän. Olen niin pahoillani.
Catin mielessä vilahti hetken ajatus, että hänen omat vanhempansakin olivat kuolleet, mutta hän ei istunut itkemässä viinalasiin sen vuoksi. Ajatus kuitenkin katosi hetkessä, sillä Denver oli edelleen reunalla. Miehen herkkyys oli yksi niistä asioista, joiden vuoksi Caterina rakasti tätä niin syvästi.
-Mä rakastan sua,
Caterina sen sijaan sanoi.
-Niin mäkin sua.
-Ja mä olen aina sun tukena kulta.




Denver nousi ylös ja veti vaimonsa syleilyyn.
-Kiitos kultaseni. Mennään takaisin sisälle vieraiden pariin. Ja mä oon pahoillani,
Denver sanoi. Hänen puheensa ei sammaltanut, ihme kyllä, ja Cat oli siitä kiitollinen.




Heidän siirryttyään sisälle Denver meni suoraan halaamaan Dallasia ja se sattui kuin pisto Caterinan sydämeen.




Hän yritti hyväksyä miehensä tarpeen rakentaa ystävyyssuhde Dallasin kanssa uudestaan, mutta hän ei kyennyt mitään mustasukkaisuuden pienelle peikolle. Mizuki näki jälleen kaiken ja olisi halunnut mennä halaamaan Caterinaa, mutta hän ei tuntenut miehensä sisarenpojan vaimoa riittävän hyvin uskaltaakseen tehdä niin.




Caterina oli syvissä ajatuksissa. Hän tiesi, että Denver oli niin haavoittunut ja hauras, että kuka tahansa, joka oli riittävän vahva, voisi saada tämän tekemään mitä halusi. Hän ei tiennyt oliko Dallasissa sellaista vahvuutta, mutta hän pelkäsi sitä.




Ryder vaati Caterinaa leikkimään kanssaan. Catin huomio oli kuitenkin puolittain koko ajan miehessään ja kauhuissaan hän näki tämän poistuvan ovesta ulos Dallasin kanssa.
-Mä menen perässä katsomaan,
Izzie sanoi hyvin, hyvin hiljaa.
-Kiitos.




Kyyneleet uhkasivat väkisinkin pusertua luomien alta poskille ja Cat joutui tosissaan tekemään töitä pitääkseen se siellä. Miten voikin mennä niin suuresta onnesta näin kauheaan tilaan, hän mietti järkyttyneenä.




Ryder vaati kuitenkin huomiota ja Caterinan oli pakko keskittyä lapseen. Vapisevin sormin hän veti kysymyskortteja toisensa perään ja kannusti tytön vastatessa oikein.




Izzie ja Mizuki saivat humaltuneen Denverin ohjattua takaisin vierasjoukon pariin ja nyt myös Isac oli pitämässä ystävästään huolta.




Vieraiden pikkuhiljaa lähtiessä Denver suuntasi jälleen baaritiskille. Siellä hän vietti lopun iltaa ja puolet yöstäkin juoden uusien ystäviensä seurassa. Caterina lähti yksin kotiin.



**********



Nyt viimeistäänkin on lukijoille selvää, että Denverillä on isoja ongelmia alkoholin kanssa, eivätkä ne tule ratkeamaan ihan pikkukummassa. Caterina on ollut tietyssä määrin sokea miehensä kasvavalle alkoholismille, mutta hänkään ei täysin voi enää sulkea asialta silmiään. Saako Denver laitettua korkin kiinni ennen lapsen syntymää? Caterina lupasi rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta riittääkö rakkaus pitämään avioliiton alkoholistin kanssa kasassa?

Hyvää Juhannusta kaikille!


2 kommenttia:

  1. Ihanaa, että pariskunta pääsi viimein naimisiin. Tuo Denverin alkoholismi huolettaa kyllä yhä. Uskoisin Caterinan kyllä kestävän miehensä rinnalla, mutta ei siitä todellakaan helppoa tule. Ihan jo miehen itsensäkin vuoksi, mutta myös hänen ja Caterinan suhteen sekä syntymättömän lapsen vuoksi toivoisin, että Denver saisi pistettyä korkin kiinni mahdollisimman pian. Ystävät ovat jo tehneet Denverin hyväksi kaikkensa, mutta se ei ole auttanut, joten ehkäpä nyt olisi hyvä hetki kääntyä ammattiavun puoleen.

    Päättääkseni tämän kommentin positiivisissa merkeissä on pakko mainita, että naurahdin ihan ääneen tuossa kohtaa, kun Isac alkoi pitää hääpuhettaan. Vaikka puhetta ei kokonaisuudessaan nähtykään, niin voin vain kuvitella, että millainen se oli. :D

    VastaaPoista
  2. Crosseilla jälleen uusi osa!

    https://lc-cross.blogspot.com/2019/06/11-haaste-tahtien-loisteessa.html

    VastaaPoista