Cia oli ärsyyntynyt. Iida oli näköjään tullut ja jäänyt ja naisen katse ja läsnäolo seurasi joka paikkaan. Eikö se koskaan aikonut lähteä kotiin, tyttö mietti kiukkuisesti.
-Miten koulussa menee?
-Ai kiinnostaako sua vai?
Jaha...
-Cia, tulisitko tähän viereen istumaan, ole niin kiltti.
-No niin, tässä mä nyt olen. Oliko sulla jotain?
Cia vältti katsomasta isäänsä ja Benny huokaisi mielessään syvään. Tästä tulisi vaikeaa.
-Iida...
-Kuinka pitkään se vielä aikoo majailla meillä? Ihan oikeesti isi, kai sillä on oma kotikin?
-Iida on raskaana.
Bennyn sanat putosivat ja seuranneessa hiljaisuudessa olisi voinut kuulla neulankin tippuvan. Akvaarion äänet tuntuivat äkkiä täyttävän Cian pään.
-Et oo tosissas.
-Olen, kyllä minä olen. Cia...
Tyttö kuitenkin juoksi jo ovesta ulos. Nyt Benny vihdoin huokaisi ääneen. Ei hänkään tätä ollut suunnitellut, todellakaan. Eihän hänestä olisi enää kenenkään isäksi. Hän oli niin vanha, että luut natisivat jo kun sängystä nousi ylös eikä Iidakaan ollut varsinaisesti enää nuori tuleva äiti. Taivaan tähden nainenhan kolkutteli itsekin jo vanhuuden portteja!
Mutta Iida oli! Hän oli paikalla, aina hellä, jaksoi pitää seuraa ja istua loputtomiin käsi kädessä ja kylki kyljessä.
Benny oli rakastunut ja onnellinen, miksi Cia ei voinut hyväksyä sitä? Oliko isän onni niin kovin väärin?
-Minun sydämeni sulaa edessäsi Benny Parker.
-Rakastan sinua Iida.
**********
-Ihan oikeesti tehkää nyt joku jotain. Mä oon yrittäny puhua isille järkee, mut se ei kuuntele. Se on liian vanha saamaan vielä yhden lapsen. Sen sydän varmaan hajoo vielä joku yö kun... ei, en pysty aatteleen sitä! Yök.
Coco katsoi lamaantuneena Iidaa, joka pyöri heidän keittiössään ja kuunteli toisella korvalla sisarensa hiljaisesti mutistuja valituksia. Tilanne ei ollut todellinen, hän ajatteli.
-No miten koulussa menee?
Turvallinen puheenaihe kun kyseessä oleva ongelma tunki samaan huonetilaan sisarusten kanssa. Coco katsoi järkyttyneenä Iidan ahmimista. Oliko nainen ihan terve?
Tälle vastakohtana Cia nuuhki elegantisti ruuan hienoja vivahteita sisäänsä ennen kuin laittoi ensimmäistäkään haarukallista suuhun.
-Koulussa menee ihan hyvin.
-Sepä hienoa kuulla,
Iida sanoi ja sisarukset katsoivat toisiaan pikaisesti.
**********
Joulu toi mukanaan myös Cloen, joka suhtautui muuttuneeseen tilanteeseen kotona järkähtämättömän tyynesti, kuten hänen tapoihinsa kuului.
-No niin, kipaiskaahan laittamassa vähän parempaa päälle jokainen,
Cloe hoputti kun kuusi oli saatu koristeltua .
-Mitäs me nyt,
Benny alkoi vastustella.
-Isi, nyt on joulu ja silloin juhlitaan. Pukua päälle!
Ciaa naurattia.
Heidän laulaessaan joululauluja Cloe katsoi erittäin tutkivasti isänsä uutta naista. Hän muisti kuulleensa Iidasta joskus lapsena, että tyttö oli teininä ollut ihastunut isän veljeen. Nyt nainen oli kuitenkin vanhuuden kynnyksellä ja odotti esikoistaan. Hän tuntui erittäin tyyneltä ja tasaiselta. Jokin Iidan olemuksessa sai kuitenkin arvelemaan, että kaikki ei ollut ehkä ihan kohdallaan. Hänen täytyisi soittaa videopuhelu Markille ja konsultoida asiasta.
Cloe valmisti joulukinkun ja kaikki siirtyivät pöytään. Iida vaikutti olevan nälkäinen. Todella nälkäinen, Cloe pohti häkeltyneenä.
-Milloin sinä olet lähdössä takaisin Selvadoradaan,
Benny kysyi.
-Tällä hetkellä tilanne on vähän auki,
Cloe vastasi.
Samassa vierestä alkoi kuulua niin eläimellisiä syönnin ääniä, että Cloen silmät väkisinkin pyöristyivät järkytyksestä.
Cia häntä vastapäätä katsoi huvittuneena, toinen kulma koholla. Jaha. Sisko oli jo tottunut tilanteeseen. Olisi tämä kuitenkin voinut edes varoittaa häntä. Oli kuin Cia olisi lukenut hänen ajatuksensa, sillä sisaren virne leveni.
Aterian jälkeen naiset kävivät pienille ruokaperäisille ja Benny soitteli pianoa pehmeästi heille.
**********
Iida synnytti pojan, jonka nimeksi tuli Connor Green-Parker. Synnytyksen jälkeen Iida alkoi vajota yhä enemmän jonnekin, josta häntä oli vaikea tavoittaa.
Ennen pitkää nainen oli vanhus ja hänet löydettiin usein tuijottamasta tietokoneen ruutua silmät ymmyrkäisinä. Lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin toimittaa Iida hoitoon.
Cloe ei lähtenyt enää Selvadoradaan vaan hän jäi kotiin ja adoptoi Connorin itselleen. Tämä tehtiin hyvässä sovussa Bennyn kanssa, sillä isä tiesi, kuten Cloekin, että aikaa ei ollut enää paljon jäljellä. Connor peri isänsä värit ja hän oli oikein hurmaava, joskin uhmakas, pieni taapero.
Cloe antoi hiustensa kasvaa ja viestitteli edelleen tiiviisti Markin kanssa. Mies oli luvannut pian tulla tapaamaan häntä, jo jokin aika sitten, eikä Cloe ollut saanut Markiin enää yhteyttä sen jälkeen. Hän oli vähän huolissaan ja viestit Tammyn kanssa kertoivat, että Mark oli niin syvällä viidakossa ettei kukaan ollut kuullut miehestä hyvään toviin.
Sitten, vihdon eräänä iltapäivänä, Benny näki jotakin tummaa makuuhuoneensa ovien takana. Hän tunsi elämän alkavan kaikota hänestä ja ensireaktiona tullut pelko vaihtui helpotukseen. Suru Iidan sairastumisesta oli ollut vain liikaa Bennylle. Se, että hän oli jälleen jäänyt yksin.
Hiljaa huokaisten henki jätti asuinsijansa ja viimeinen ajatus, joka Bennyn päässä oli sanoi, että matto on aika karhea.
-Benny Parker. Miten surullista, että sinä jätät elämäsi näin, täysin yksin, vaikka olet kasvattanut neljä lasta aikuiseksi ja sinulla on viides vielä taaperona pyörimässä. Olisi voinut kuvitella, että lähdet tästä elämästä rakkaidesi ympäröimänä. Olen pahoillani sinun puolestasi. Älä kuitenkaan murehdi. Sinun vanhempasi eivät ole unohtaneet sinua ja he odottavat jo poikaansa.
**********
Näin jätti elämän myös Benny. Jenni Vartiaisen Suru on kunniavieras sopi jotenkin tähän osaan hyvin, sillä kaikkinaisuudessaan tämä osa oli kohtalaisen melankolinen. Menetys, tavalla tai toisella, oli koko ajan jonkin kulman takana.
Mitä arvelette? Tuleeko Mark? Onko hän hengissä ylipäätään? Näemmekö me viimein tämän salaperäisen miehen, johon Cloe tuntuu olevan syvästi ihastunut? Ja tulevassa osassa selviää kummasta tytöstä tuli suvun jatkaja ja kerron sitten myös miksi ;-)
Mä mietiskelin viime osaa lukiessa, että tulisko Bennylle vielä iltatähti Iidan kanssa, mutta hylkäsin ajatuksen aika nopeasti koska Benny oli jo niin vanha eikä Iidakaan mikään mahdottoman nuori ollut. Olin näköjään siltä osin väärässä. Se on sääli että Connor joutuu kasvamaan ilman vanhempiaan koska Benny kuoli ja Iidakin on jo sairas ja heikko. Tässä osassa oli paljon surua, mutta ehkä vähän iloakin. Vaikka Benny ei ehtinyt niitä lapsenlapsia saamaan, niin hän sai kuitenkin vielä vähän aikaa hoivata jotakuta pientä ja sen lisäksi hän sai elää aidosti rakastavassa parisuhteessa edes hetken ajan.
VastaaPoistaMitä tulee Cloeen ja Markiin, niin uskoisin että mies on ehkä ajautunut jonkinlaisiin vaikeuksiin siellä viidakon keskellä, mutta toivon että mies pääsisi hengissä ja kunnossa pois sieltä, tai jos ei niin saataisiin ainakin tietää, että mitä miehelle on käynyt. Cloe olisi varmasti hyvin surullinen, jos mies vain katoaisi jälkiä jättämättä.
Mietin itse kanssa tosi pitkään, että millaisen juonikuvion kirjoitan Iidalle ja Bennylle. Koska Iida oli parisuhteeton ja lapseton ollut koko ikänsä, tuntui olevan oikeus ja kohtuus, että hän saa itsekin yhden lapsen. Connorille tietenkään tilanne ei ole reilu, sillä hetken päästä hänestä tulee täysiorpo Iidan kuollessa. Onneksi paikalla on kuitenkin vakaa Cloe, äidillinen Cloe, joka pitää pojasta huolen.
PoistaCloen ja Markin tilanne selviää seuraavassa osassa, sen verran voin jo paljastaa. Mitä tapahtuu, se jääköön vielä toistaiseksi ensi viikkoon =)