37. Toinen

"Hän osas sisään tulla,
minä päästin.
Olen syyllinen saman verran
kuin on hänkin.
Sellainen olen ollut, ovi kuitenkin raollaan.
Eikä kaikki oo hyvin koskaan ihan täysin.

Nytkö mä olen tää, joka ei tunne ees häpeää,
se joka selviää, sittun kun viimeinkin heräät."

Cia tunsi syyllisyyttä. Tuskaista, jäytävää syyllisyyttä. Oli hetkiä, jolloin tunne uhkasi lyödä hänet elävältä maahan ja Cia ryömi henkisesti taakkansa alla. Tunne oli kuin syöpä. Se oli tuhoamassa hänen elämänsä tärkeimmän suhteen.

-Cia.
Nainen hätkähti.
-Mikä sulla on?

-Ei mikään. Halaa mua vaan tiukasti. Pidä musta kiinni.

-Mä pidän. Rakas, en oo laskemassa susta irti.

Mark ymmärsi toki, että jokin oli vialla, mutta ei hän voinut pakottaa toista puhumaan. Hänen oma tapansa käsitellä ongelmaa oli viedä vain asioita eteenpäin ja yksi niistä oli hääpaikan valinta.

-Katso nyt, täällä on hääkaari sisällä, joten mikään ei ole edes sääriippuvaista. Toinen kaari löytyy tuolta ulkona, jos sattuu olemaan oikein kiva ja lämmin keli.

"Katso vielä, sä et tunne yhtään mua.
En ollut siinä, en ees ajatellut sua.
Sanomatta itsestään sen täytyy kohta paljastua.
Mä en kerro totta kellekään, et vieläkään tiedä."

Cloe ei vielä tiennyt. Ajatus räjähti Cian sisällä kuin pommi ja tuhosi kaiken edellään. Hänen huuliltaan pääsi epätoivoinen äännähdys.

"Jos tahallaan teen kaiken huonommaksi,
ehkä tahtoisit itse irti nopeasti.
Etkö sä näe yhtään miten arvoton olenkaan,
kuka hulllu nyt kyljessänsä kyytä hoivaa."

Mark syöksyi ottamaan kiinni, halaamaan lujaa.
-Mä en tiedä mikä sulla on kun sä et siitä puhu enkä mä voi auttaa, jos sä et puhu.

-Cloe...
-Ah...
Yksi ainoa sana ja Markille oli äkkiä selvää ihan kaikki. Hän tunsi miten nainen hänen käsivarsillaan vapisi kuin haavanlehti.
-Mä tunnen, että mä oon pettänyt sen eikä se tiedä vielä. Se ei tiedä, että me ollaan menossa naimisiin. Se ei tiedä mitään.
Sanat tulivat hätäisinä henkäyksinä kylmien huulien välistä ja Mark tunsi Ciasta hohkavan pelon ja hieroi käsillään tämän selkää tarmokkaasti, pakottaen veren liikkeelle.
-Kuule, ihan ensimmäiseksi me mennään nyt yhteen paikkaan.
-Mark...
-Ei muttia. Kerrankin teet ihan kuten mä sanon.

Cia odotti taksissa sen aikaa kun Mark kävi pikaisesti pakkaamassa heille rennommat vaatteet mukaan ja pian nainen löysikin itsensä joogaamasta.

Cia pakotti itsensä seuraamaan ohjaajan sanoja, hengittämään tämän käskemässä tahdissa ja pikkuhiljaa mieli alkoi tyhjentyä ja paniikki hälvetä.

Jooga auttoi lukkoja avautumaan ja vaikka kipu sisaren tuskasta oli läsnä, Cia tiesi ettei voinut venyttää asiaa enää yhtään pidempään. Hänen olisi otettava Cloeen yhteyttä ja kohdattava tämä.

**********

Cloe oli musertunut. Hän ei ollut kuullut Markista mitään ja seuraava mitä hän miehestä kuuli, oli oman sisaren kautta ja järkyttävin mahdollisin uutinen. Tai no, ehkä miehen kuolema olisi ollut järkyttävämpi, mene ja tiedä. Cloe ei ihan osannut päättää.

-Cloe... mä... Voitko sä antaa mulle anteeksi? En tarkottanut loukata sua.
Cia ei kyennyt katsomaan siskoaan. Pelko sai äänen värisemään.

Pieni, ironinen hymy välähti Cloen suupielessä. Hän ei yksin voinut tilanteessa huonosti. Jollain tapaa se auttoi häntä hänen syvässä murheessaan.
-Saisinko jutella Markin kanssa kahden kesken,
Cloe kysyi tasaisella äänellä, sanoen sanat rauhallisesti.

-Ti-tietenkin,
Cia vastasi ja käänsi kauhistuneet silmänsä sisareensa.

-Ei minulla ole sinusta mitään pahaa sanottavaa, älä pelkää. Totta puhuen en lopultakaan tunne sinua kovin hyvin,
Cloe rauhoitteli, mutta sanoilla oli lähes päinvastainen vaikutus. Cia ymmärsi, että sisar oli oikeassa. Cloe oli ollut poissa kaikki ne ajat, jolloin Cia oli kasvanut lapsesta teiniksi ja suurimman osan teiniaikaakin. Cloe oli toki ollut kuin äiti Cialle jonkin aikaa isän kuoleman jälkeen, mutta perheessä oli jo Connor ja tämä taaperona vaati sisarelta suuremman huomion kuin aikuistuva Cia.

Nainen poistui vähin äänin ja hetken aikaa talossa vallitsi täydellinen hiljaisuus. Mark katsoi Cloea tutkivasti. Hän mietti miksei ollut rakastunut tähän. Nainen oli kaikin puolin täydellinen sekä ulkonäön että luonteen puolesta. Markin olisi pitänyt kaiken järjen mukaan rakastua tähän vanhempaan sisareen, sillä tosiasiassa tämä oli kauniimpi kuin Cia, mutta... järki ei tätä selittänyt. Mark ei vain voinut tuntea samoin kuin tunsi Cloen sisarta kohtaan.

-Sinä et tainnut koskaan tuntea samalla tavalla kuin minä tunsin,
Cloe lopulta sanoi rikkoen hiljaisuuden.
-Olen pahoillani,
Mark vastasi syvällä, hiljaisella äänellä.

-Ei sinulla ole syytä olla pahoillasi. Et sinä ole vastuussa minun tunteistani sinua kohtaan. Ne minä kannan ihan yksin.
Pieni ylpeys nosti päätään ja hetkeksi Markin silmien eteen ilmaantui ylväs nainen.

-Jos asiat olisivat olleet toisin... sinusta olisi tullut mitä parhain vaimo ja varmasti sinä tulet sitä vielä olemaan jollekin,
Mark totesi. Cloe huokaisi.
-Minulla on Connor ja lapsen kasvattaminen vie kaiken ajan. Selvadovarasta on myös pyydetty minua luennoimaan täällä ja keräämään varoja sitä kautta. Saisin siitä jopa palkkaakin. Eiköhän elämä tule olemaan aika täyttä ihan ilman miestäkin,
Cloe hymähti. Haikeus ajelehti heidän välilleen eikä sanoja enää ollut sanottavaksi. Cloelle ei tosiasiassa ollut ketään muuta koskaan, sen hän tiesi jo. Nainen oli onnellinen, että hänellä oli edes Connor. Poika oli paras lapsen vastike, jonka hän koskaan tulisi saamaan.

Cloe hyvästeli Markin ja tämä siirtyi tutkimaan arkeologista näytettä, joka hänelle oli lähetetty.

-Cia, ei ole mitään anteeksi annettavaa. Tulemme Connorin kanssa häihinne jos vain olemme tervetulleita.
Cian työkalut lensivät kaaressa lattialle ja nyyhkäisten hän syöksyi sisarensa syliin. He molemmat itkivät hieman, toinen helpotuksesta, toinen surusta, mutta lopultakin he olivat sopusoinnussa tilanteessa, joka oli heille molemmille äärimmäisen vaikea.

**********

Cloe ja Cia ovat molemmat puun ja kuoren välissä tilanteessa, jossa kumpikin rakastaa miestä, jonka vain toinen voi saada. Elämä ei tule olemaan helppoa heille kummallekaan, sillä heitä yhdistää kuitenkin verisiteet. Ajaako rakkaus Markiin heidät erilleen vai ei? Se selviää tulevaisuudessa.