29.11.2018

40. Keskustelemisesta ja vähän muustakin









-Sä teit mulle kakun,
Mark ihasteli.
-Puhalla kynttilät nyt äläkä unohda toivoa,
Cia hoputti innoissaan.




Mark mietti hetken. Hän tiesi mikä hänen suurin toiveensa oli, mutta sen toteutuminen... Se ei ollut yksin hänestä kiinni.




-Onnea rakas,
Cia hihkaisi ja syöksyi miehensä syliin ja painoi hänen huulilleen intohimoisen suudelman.




-Mennäänkö jatkamaan tätä makuuhuoneen puolelle,
Mark kysyi.
-Kakku...
-Myöhemmin.




Casperille annettiin siksi aikaa pallo, sillä koiralla oli hämmentävä tapa tulla sängyn viereen katselemaan korvat koholla kun pariskunta yritti rakastella. Viime aikoina olikin tämän vuoksi ollut käytössä monet muut paikat kuin oma makuuhuone.


**********




-Mitä sä toivoit?
-Anteeksi?
-No synttäritoiveena!
-Ei kai sitä saa kertoa?
-Miksei saa?
-No... se on sellainen... sääntö.
-Hölmö sääntö. Kerro nyt.




-Minä...
Mark piti tauon. Häntä pelotti. Tästä todennäköisesti syntyisi jälleen riita eikä hän halunnut riidellä. Cia saattoi olla todella äkkipikainen ja tulinen.




-Anna tulla vaan,
Cia sanoi lopulta katkaisten heidän välilleen laskeutuneen hiljaisuuden. Kireä solmu alkoi muotoutua vatsanpohjalle.




-Kulta, musta tuli juuri keski-ikäinen. Mä tiedän, että sä et halua lapsia, mutta tämä asia pitäisi nostaa kuitenkin pöydälle uudelleen keskusteltavaksi.
-En ymmärrä miksi.
-Cia... Pian me ollaan molemmat siinä iässä, että on myöhäistä katua.




Cian ilme muuttui hyvin sulkeutuneeksi ja torjuvaksi, joten Mark jatkoi äkkiä eteenpäin.
-Mä luulen ymmärtäväni kyllä miksi sä et halua lapsia. Tai lasta. Ja syy-yhteyden ymmärtäminen on ihan helppoa, mutta jos sun ainoa syy on se, että sä olet epävarma omasta itsestäsi ja tulevasta äitiydestäsi, niin se on helppo asia hoitaa ihan puhumalla.
Koska nainen ei edelleenkään vastannut, niin Mark puhui edelleen.




-Sä kasvoit ilman äitiä. Ymmärrän. Sun äiti lähti. Tiedätkö Cia, maailma on täynnä orpoja ja puoliorpoja lapsia ja jokainen, ihan jokainen niistä haluaisi oman kodin, oman vanhemman. Sulla sentään oli isä. Se että sun äiti oli vajavainen tunne-elämältään eikä osannut käsitellä asioita ei tarkota sitä, että sinäkin olet. Sä olet kultaseni ihan eri ihminen kuin sun äitis. Siksi toisekseen mä olen nähnyt sut Connorin kanssa. Et sä lapsia pelkää. Päinvastoin. Sä tulet niiden kanssa hyvin toimeen.




-Olipas aika... palopuhe,
Cia vihdoin sanoi varovaisesti.
-En mä tarkoita sitä, että sun pitää tehdä päätös tässä ja nyt, mutta mä haluaisin, että sä ihan oikeasti miettisit tätä asiaa. Lähde vaikka pienelle lomalle. Sä et koskaan ole ollut missään. Mulla on Selvadoradassa edelleen suhteita. Menet vaikka sinne, ihan itsekseen, pohtimaan vähän.
-Ehkä...




Mark suikkasi nopean suukon Cian huulille ja kertoi menevänsä Casperin kanssa lenkille.
-Hei poika, lähdetäänkö vähän kävelemään?




Casper loi Markiin vakaan silmäyksen ja mies naurahti.
-Et sä tainnut ymmärtää. Lenkille?
Nyt koiran häntä alkoi heilua tasaisen rytmikkäästi.
-Sen sanan sä sentään ymmärrät.




 Omia hermojaan lepuuttaakseen Cia siirtyi baaritiskin ääreen leikkimään muutamilla baaritempuilla ja saman tien puhelin soi.
-Moikka. Me ollaan menossa käymään porukalla kahvilla. Tuutko mukaan,
Cloen ääni kuului puhelimessa. Cia olisi halunnut kieltäytyä, mutta koska soittaja oli Cloe, hän ei osannut.
-Joo, okei. Minne ollaan menossa?
Cloe antoi tiedot puhelimessa ja Cia tilasi itselleen taksin.




Mark ei ehtinyt nähdä taksin saapumista, sillä Casper oli kiinnittämässä liikaa huomiota vastaantulevaan kissaan ja mies joutui paimentamaan koiran eteenpäin tilanteesta.


**********




-Hei Cloe. Coco. Che. Connor! Mitä tyyppi tietää?
-Äh, en mitään.
-Sä et tiiä mitään?
-En kai.
Poika katosi sisälle kahvilaan hakemaan itselleen limupullon.




-Siis ihan oikeasti rakastan Connoria aivan yli kaiken, mutta hän on toisinaan kyllä melkoisen haasteellinen,
Cloe puuskahti pojan kadottua näkyvistä.
-Mikä on,
Cia kysyi ja tunsi niskassaan ikäviä nipistyksiä. Jos pyhimysmäinen Cloe ei pärjännyt lapsen kanssa, kuinka hän sitten?




-Iida kuoli.
-Voi sentään,
Che sanoi.
-Olihan se jo ihan odotettavissa,
Cia huomautti.
-No olihan se, mutta nyt Connor on sitä mieltä, että hän on täysin orpo, sillä molemmat vanhemmat ovat kuolleet enkä minä ole hänen äitinsä. Oikea äiti siis. Ihan oikeassahan poika on, en olekaan. Olen hänen sisarpuolensa, mutta iän puolesta hän voisi olla oma lapseni ja kaikin mahdollisin tavoin hän onkin. Nyt meillä on perustavaa laatua olevia erimielisyyksiä lähes kaikesta, sillä minähän en tietenkään saa kasvattaa häntä koska en ole hänen äitinsä.
-Aah...
Che päästi ymmärtävän huokauksen.




Mainittu lapsi ilmestyi kahvilasta ilman limuaan.
-Connor,
Cia sanoi ja sai pojan huomion.
-Mä kuulin, että sun äiti kuoli.
Cia suorastaan tunsi kuinka siskojen paheksunta levisi kuin kylmä rintama häntä kohden.




-Kuinka sä voit kultaseni,
Cia kysyi.
-Mä...
Yllätetty poika ei saanut sanaa suustaan, katsoi vain suurilla, vihreillä Bennyn silmillään sisarpuoltaan ja pieni kyynel alkoi vieriä toisesta silmäkulmasta pitkin poskea alaspäin. Cia nousi tuoliltaan välittömästi.




-On ihan oikein surra Connor,
hän vakuutti pojalle, joka nyyhkytti hiljaa.
-Mä en koskaan ees oikeen nähny sitä,
poika sanoi itkun katkoessa puhetta.
-Tiedätkö, mäkään en nähnyt mun äitiäni. Koskaan.
-Tä?
Connorin pää nousi yllättyneenä ja Cia tunsi kivun sisällään, sillä poika oli kuin isän kuva.
-Joo. Mun äiti lähti heti kun mä olin syntynyt. Mun isä kasvatti mut. Connor, mä tiedän, että sulla on tosi vaikeaa nyt, mut muista, että me ollaan täällä sua varten. Me kaikki. Cloe on ihan paras sisko jonka mä tiedän ja mä oon ihan varma, että se huolehtii susta paremmin kuin kukaan muu.
Connor laski katseensa ja Cia tajusi, että poika tunsi myös häpeää.
-Istupa tuohon pöytään ja mä käyn kuule hakemassa meille kaikille kaakaot ja leivokset. Jooko?
-Joo.




-Connor.
-Nii?
-Haluaisitko huomenna mennä käymään huvipuistossa?
-Voitaisko me?
-Kyllä me voidaan,
Cloe vakuutti ja kaakaon ja leivosten tultua pojan suupielissä väreili jo pieni hymy.



**********


Fiksu Mark on ymmärtänyt Cian ongelman ytimen mitä tulee naisen haluttomuuteen saada lapsi. Avaako tämä keskustelu vihdoin Cian silmät, osaako hän käsitellä omat pelkonsa, nyt kun ne on sanottu ääneen?





4 kommenttia:

  1. Minullä oli jäänyt osia lukematta ja nyt vihdoin sain kirittyä ajantasalle. Ompas kerennyt tapahtua paljon! :D

    Mark ja Cia vaikuttavat jotenkin hyvin mielenkiintoiselta pariskunnalta. Tavallaan he sopivat yhteen, mutta jotenkin he pariskuntana tuntuvat erottuvan joukosta. Hyvä että Mark ja Cia saivat vielä keskusteltua mahdollisesta perheenlisäyksestä. Uskon että Ciasta voisi tulla hyvä äiti, toivottavasti hän itsekin tajuaisi sen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, mulla on taas ollut jonkin aikaa tässä ongelmana kuvien ja julkaisuvalmiiden osien kertyminen sillä tahdilla, jotta voisin niitä julkaista "vain" kerran viikossa =D Siksi näitä osia on tullut aika pitkään kaksi per viikko... Tässä pari viimeistä viikkoa vain kerran viikossa, sillä aika ei ole tahtonut riittää kirjoittamiseen, niin valmiita osia on ollut pakko jopa säästellä... hmm... =D

      Mark ja Cia ovat omanlaisensa pari ja rakastuivat ensi silmäyksellä toinen toisiinsa. Molemmat kokivat tunteistaan huono omaatuntoa Cloen vuoksi ja Cialla syyllisyydestä pääseminen on vienyt todella kauan, sillä kyseessä on kuitenkin mies, johon hänen siskonsa on rakastunut. Keskustelu taatusti saa asioita liikkeelle naisen mielessä ja tulevissa osissa nähdään mitä sitten tapahtuukaan =)

      Poista
  2. Hyvä että Mark ja Cia saivat vihdoinkin keskusteltua aiheesta ilman riitaa. Tai no, "keskusteltua", sillä eihän Cia paljoa sanonut, mutta kuitenkin. Cia on selvästi kasvanut henkisesti ja nyt kun hän saa pohdittua vielä enemmän, niin ehkä hän vielä suhtautuu lapsen saamiseen positiivisemmin. Mark on selvästikin oikeassa siinä, että Cia pärjää kyllä lasten kanssa. Nainen lohdutti biologisen äitinsä kuolemaa surevaa velipuoltaan hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cia taisi kieltämättä olla tällä kertaa enemmän kuuntelijan asemassa, kuten muutamassa viime aikaisessa keskustelussa muutenkin, ja se osoittaa, että hän alkaa pikkuhiljaa aikuistua ja jättää pikkuprinsessan tapoja lapsuuteensa. Mark piirsi niin viiltävän tarkan analyysin vaimonsa tilasta, että se on taatusti pysäyttänyt ja saanut tämän ajattelemaan asiaa enemmänkin. Ihan taatusti jonkinlainen henkien taistelu tässä vielä naisen sisimmässä käydään, mutta ehkä... =)

      Poista