15.12.2018

42. Aarteen määritelmästä









Perusleiri oli erittäin ankea. Muutama öljylamppu, tynnyriin tehty grilli ja joka puolella korkeaa heinää.




Sisäänkäynnin luota löytyi opastukseksi tarkoitettuja varoituksia, joiden pääasiallisin viesti oli:
Luovuta.




Cia oli kuitenkin päättänyt, että hän haluaa löytää edes jonkinlaisen aarteen, saada elämässään edes jotakin aikaan. Niinpä hän tarttui viidakkoveitseen ja kävi kasvin kimppuun, joka oli ehtinyt edellisen kävijän jälkeen kasvattaa sisäänkäynnin umpeen.




Saatuaan raivattua itselleen sisäänmenoaukon, Cia astui läpi ja se sai joukon vihaisia ampiaisia liikkeelle. Vaistomaisesti Cia jähmettyi liikkumattomaksi. Sydän kauhusta jyskyttäen hän katsoi ampiaisia, ne olivat valtavan kokoisia, ja sulki lopulta silmänsä. Hetken päästä kiukkuinen meteli hänen ympärillään loppui ja varovasti nainen avasi silmänsä uudestaan. Ampiaiset olivat kadonneet.




Polku pidemmälle oli yllättävän hyvässä kunnossa ja ennen kuin Cia huomasikaan, hän käveli varovasti kohtalaisen vakaalta tuntuvaa riippusiltaa. Vasemmalla puolella pauhasi suurin putous, jonka hän koskaan oli edes kuvissa nähnyt. Nainen kokeili omaa ääntään eikä se kuulunut veden pauhinan ylitse, ei edes kun hän lopulta huusi suoraa huutoa. Tämä sai hänessä aikaan kikatusrefleksin.




Cian oikealla puolella oli syvä rotko ja viidakkoa silmänkantamattomiin. Ilma oli kosteaa ja vesi viilensi sitä niin paljon, että oli helppo hengittää.




Ensimmäinen kaivuupaikka löytyi vesiputouksen metelissä ja tunnollisesti nainen jäi kaivelemaan maata pienillä työkaluillaan. Maasta löytyi jonkinlainen möykky, jota pitäisi päästä naputtelemaan tarkemmin vähän tarkemmilla työvälineillä, Cia tuumi, ja siirsi kyseisen möykyn reppuunsa. Tämä ei hänen mielestään ollut aarre, ei ainakaan sellainen, jota hän oli tullut täältä etsimään.




Kaivamisen jälkeen Cia jäi vielä hetkeksi ihailemaan vesiputousta ja jokin siinä sai hänen sydämensä täyttymään sillä tavoin, että ikävä Markia kohtaan kasvoi käsinkosketeltavaksi ja hän melkein halusi kääntyä kannoillaan, palata ensimmäisellä lennolla kotiin ja syöksyä miehen kaulaan ja rakastella tämän kanssa läpi yön.
Ajatus katkesi, sillä vesiusva aukesi hetkeksi ja Cia näki, miten putouksen päällä oli kaupunki! Ihan oikea, iso kaupunki! Nainen huokaisi hämmästyksestä ja siinä samassa vedestä muodostuva usva peitti näyn häneltä.




Huokaisten syvään nainen kääntyi ja edestä löytyi seuraava umpeen kasvanut sisäänkäynti.




Sen läpi astuminen sinkaisi taivaalle lauman lepakoita ja Cia melkein kirkui. Äänihuulet kuitenkin lamaantuivat, aivot sen sijaan eivät, ja nainen kaivoi nopeasti repustaan lepakkosyötin ja heitti sen mahdollisimman kauas itsestään.




Hän jähmettyi paikoilleen odottamaan ja kun lepakot viimein katosivat näkyvistä, nainen todellakin kääntyi kannoillaan ja juoksi kuin itse paholainen olisi ollut hänen kintereillään.




Hän juoksi, siitäkin huolimatta, että edessä olisi vihdoin olleet Omiskalaisen temppelin rauniot.


**********




Cia vietti aikaa paikallisten parissa, auttoi läheisessä sairaalassa, tutki itsekseen paikallista historiaa ja kahlasi lukemattoman määrän pölyisiä kirjoja jo lähes unohdetussa kirjastossa sekä opetteli soittamaan kitaraa.
-Cia,
Coco kysyi hämmästyneenä.
-Coco?
Cia oli vieläkin hämmästyneempi nähdessään siskonsa turistina Selvadoradassa.




Pian selvisi, että myös Che oli tullut lomalle ja siskokset päättivät juhlistaa yllättävää kohtaamista paikallisilla drinkeillä.




-Onpa mahtavaa nähdä tuttuja kasvoja pitkästä aikaa,
Cia sanoi ja sydämeen vyöryi vahvoja tunteita.
-Mitä ihmettä sä olet täällä vieläkin,
Coco kysyi hämmästyneenä ja jatkoi:
-Mä luulin, että sun loma oli ohi jo aikapäivää sitten.




-No tää on vähän venynyt.
-Huomaan!
-Mä tulin etsimään tänne aarretta, mutta... se on vielä työn alla. Oon mä löytänyt näiltä lähikaivauksilta kaikenlaista pientä, mutta sellaista ihan oikeaa aarretta en oikeastaan.




-Mitä sen sitten pitäisi olla, että se olis sun mielestä aarre,
Coco kysyi kurtistaen kulmiaan keskittymisestä.
-Joku kateissa ollut vanha, kultainen veistos tai koru tai jotain,
Cia kuiskasi hiljaa.
-Mun mielestä sulla on jo aikamoinen aarre,
Che puuttui puheeseen.




-Ai?
-Mark,
Coco täsmensi kaksosensa puolesta.




-Siis... tota... No, onhan Mark toki melkoinen saalis, en mä sitä kiellä, mutta... en mä sitä ehkä aarteeksi määrittelisi,
Cia sanoi kääntyen katsomaan hämmästyneenä punatukkaista sisartaan.
-Ehkä ongelma on just siinä,
Cheyenne totesi tasaisesti ja hymyili hieman säälivästi sisarelleen.
-Cia, Mark olis voinut naida Cloen ja saada siinä sivussa ison perheen, monen monta lasta, ihan vaan koska Cloe on Cloe. Mutta se mies pyytää sulta vaan yhtä. Vain yhtä,
Coco huomautti kuivasti toiselta sivulta.
-Kadun et kerroin teille,
Cia sanoi nyreästi.
-Hyvä kun kerroit, sillä sulla on vieläkin kuule tallella tota isin pikku prinsessan vikaa ja me ollaan tässä sulle nyt peili. Jos sä et pidä kuvasta jonka näet, niin muuta sitä,
Che sanoi kirpakasti ja sananvaihto sisarusten välillä sai nopean lopun.


**********




Sen verran siitä oli kuitenkin hyötyä, että Cia palasi vihdoin temppeliin ja tutki jokaisen mahdollisen vihjeen, joka kertoi jostakin aarteesta temppelin uumenissa. Hänen aivonsa eivät kuitenkaan unohtaneet keskustelua ja hetkittäin hän kävi päänsä sisällä kiukkuista taistelua sisartensa kanssa. Cia ei voinut kuitenkaan kiistää sitä, että Che ja Coco olivat kuin olivatkin oikeassa. Ihan kaikessa. Se kismitti naista vielä enemmän.




Cia halusi kuitenkin ihan konkreettisen aarteen ja sitkeällä työksentelyllä hän löysi vihdoin temppelistä salatun huoneen. Sen keskellä oli vanha, kivinen ja koristeltu arkku ja sydän voitonriemuisesti jyskyttäen nainen lähestyi sitä.





Syvä henkäisy ja tiukka työntö. Arkun kansi liikkui ja sen alta löytyi vihdoin sellainen aarre, jota Cia oli tullut etsimään. Nyt hänen täytyisi miettiä miten toimia sen kotona odottavan aarteen suhteen. Naisen ajatukset eivät olleet vielä lainkaan järjestyksessä, mutta hän itsekin ymmärsi, että päätöksiä olisi tehtävä. Pian.




**********


Cia löysi kuin löysikin aarteensa, kohtasi sisarensa ja sai paljon pohdittavaa. Mitä arvelette, millaiseen ratkaisuun Cia päätyy? =)










2 kommenttia:

  1. Vaikka Cia ei vielä olekaan päätynyt mihinkään ratkaisuun, niin hyvä että hän kuitenkin sai aloitettua pohdinnan ja hyvä tietysti sekin, että hän löysi etsimänsä aarteen tuolta temppelistä. Minä ainakin uskon, että Cia päätyy lopulta sille kannalle, että hän haluaa saada Markin kanssa ainakin yhden lapsen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cialla on pohdittavaa ja höyry lähes nousee päästä hänen miettiessään miten järjestää tulevaisuutensa ja onko hänestä vastaamaan Markin toiveisiin. Seuraavat osta tuonevat vastauksen näihin kysymyksiin ;-)

      Poista