45. Äitiyden alkeet

Talvi tuli toden teolla ja Mark ja Cia päättivät yhteistuumin kastroida Casperin. He olivat vakaasti sitä mieltä, että heillä ei olisi aikaa mahdollisille tuleville pennuille. Vauvassa oli ihan tarpeeksi.

Casper uikutti hiljaa. Se muisti hajun perusteella edellisen käynnin tässä paikassa eikä olisi halunnut mennä sisään.

Cia meni edeltä ilmoittautumaan ja Markin tehtäväksi jäi hoitaa vastaan hangoitteleva koira eläinlääkäriin sisälle.

-Tehdään samalla tarkastus tässä niin selvitetään vähän missä kunnossa tämä hieno poika on,
eläinlääkäri selitti tutkiessaan Casperia.

-Eihän siihen satu,
Cia kysyi kyyneleiden pyrkiessä väkisin silmistä ulos. Hän kirosi hiljaa raskaushormonejaan, jotka olivat tehneet hänestä herkän itkupillin.

-Itse asiassa leikkausta ei tehdä.
Sen jälkeen eläinlääkäri kertoi uutisia, jotka todellakin saivat Cian silmät vuotamaan kyyneleitä vuolaasti.

Casper ei ymmärtänyt miksi Cia itki. Se oli kauhean iloinen päästessään pois tutkimuspöydältä ja ryntäsi heti huolestuneena nuuskimaan emäntäänsä.

-Olen pahoillani. Lääkkeet auttavat jonkin aikaa ja Casperilla voi olla edessään vielä monia hyviä vuosia, mutta mitään on mahdotonta luvata.
Cia upotti kasvonsa koiran turkkiin sen noustaessa tassunsa hänen olkapäilleen ja nuollessaan kyyneleitä emäntänsä poskilta.

Eläinlääkärikäynnin jälkeen Ciaan iski pesänrakennusvietti ja kaikki mahdolliset paikat oli siivottava.

Jääkaapin puunaaminen vei monta tuntia.

Sen päätteeksi nainen tajusi olevansa silmittömän väsynyt ja nukahti takkatulen lämpöön sohvalle.

Lastenhuoneessa kaikki alkoi olla paikoillaan. Cia istui usein taaperosängyllä ja mietti tulevaa äitiyttään.

Häntä pelotti. Se tunne ei hälventynyt edes Markin käsivarsien turvallisessa syleilyssä. Hän pelkäsi, että synnytyksen jälkeen hän ei haluaisikaan lasta, että hän hylkäisi sen kuten hänen äitinsä hylkäsi hänet. Miten hän osaisi olla äiti? Hänellä ei ollut koskaan ollut äidin mallia elämässään. Hyvä isä kuitenkin, Cia pohti ja yritti johdattaa ajatukset peloistaan pois.

Illan lähestyessä Cia siirtyi kokkaamaan ruuan valmiiksi miestään varten. Tämä olisi kuitenkin nälkäinen työpäivänsä jälkeen.

Ennen ruokailua Mark nopeasti suikkasi suukon vaimonsa huulille, halasi hetken ja vei sitten Casperin ulos.

Voi Casper, hän pohti surullisena. Koirassa ei näkynyt kivun merkkejä, eikä sairauden pitänyt niitä vielä tässä vaiheessa aiheuttaakaan, mutta Mark päätti seurata jatkossa tarkasti Casperin vointia, jotta lopetuspiikki voitaisiin antaa ennen kuin kivut alkaisivat käydä sietämättömiksi.

-Mark!
Mies ei ehtinyt edes riisua ulkovaatteita kun kuuli vaimonsa hätääntyneen huudon keittiöstä.
-Mikä hätänä?
Hän riensi tutkimaan Cian vatsaa ja tunsi sen kiristyvät tutunoloisesti kätensä alla.

Cia laski kädet vatsalleen ja puuskutti hiljaa, katsoi miestään epätoivoisesti.
-Synnytys on käynnistynyt. Mennään sairaalaan,
Mark tuumasi ja sai vaimostaan irti vain niukan ynähdyksen.

Cia astui taksista tuskaisena ja peloissaan. Hän ei ollut eläissään pelännyt tällä tavoin ja näin montaa asiaa yhtä aikaa. Kaikki käpertyi kipeäksi vyyhdiksi ja sykki hänen supistustensa tahtiin.

Sairaalan aula oli tyhjä ja Cia pääsi ilmoittautumaan heti.

Hänen vaihdettuaan ylleen leikkauskaavun, lääkäri johdatti naisen operaatiohuoneeseen.

Ei mennyt kuin hetki ja Markin ja Cian poika oli syntynyt. Hän sai nimekseen Denver Parker-Goodman.

-Näyttäkää poikaa minulle,
Cia aneli ja tunsi polttavaa halua nousta koneesta ja nostaa vauva käsivarsilleen.
-Rouva odottaa nyt hetken niin suljetaan haava ensin,
kirurgi totesi napakasti ja Cian oli pakko rauhoittua.

Hän ei kuitenkaan voinut lakata kurkkimasta kehdossa näkyviä jalkoja. Juuri muuta hän ei koneen takaa onnistunut näkemäänkään.

Saatuaan vaatteet vaihdettua takaisin omiinsa Cia ei kyennyt odottamaan enää hetkeäkään, vaan nappasi känisevän pienokaisen käsivarsilleen ja hänen jäsenensä kietoutuivat vauvan ympärille sillä synnynnäisellä tavalla, jolla äitien koko olemus oli kietoutunut vauvojen ympärille kautta aikojen. Hänen sydämensä kiinnittyi Denveriin saman tien ja Cia rakasti tavalla, jota hän ei ollut tiennyt mahdolliseksi. Kaikki pelot katosivat. Oli olemassa vain tämä hetki, vauvantuoksuinen pienokainen hänen sylissään. Cia oli äiti.

**********

Sain kuin sainkin kirjoitettua osan valmiiksi! Ciasta ja Markista tuli vihdoin vanhempia Denverin synnyttyä. Naisen pelot näyttävät väistyneen. Huonoiltakaan uutisilta ei vältytty, sillä Casper on sairas.

Päädyin kirjoittamaan koiran ulos tarinasta ihan siitä syystä, että sen pitäminen perheessä kävi lapsen synnyttyä työlääksi. Casper oli opetettu syömään itsenäisesti ja myös hoitamaan tarpeensa ulkona, itsenäisesti. Yhtäkkiä koira kuitenkin alkoi olla koko ajan onneton, koska se oli joko nälkäinen tai rakko halkeamassa. Koiran syömään saaminen ja käskyttäminen ulkona tekemään tarpeensa vei helposti sellaiset pari pelituntia eikä se vain enää onnistunut, koska Denveristäkin piti huolehtia. Casper näkyy vielä tulevassa osassa, mutta katoaa sen jälkeen.