16.2.2019

46. Uusia ystäviä

Pahoitteluni tästä pitkäksi venyneestä tauosta. Tällä hetkellä insipraatio on ollut vähän hukassa ja olen käyttänyt luovat puuskani rakentamalla taloja ja luomalla simejä. Puolivakavissaan jopa pohdin toisen tarinan aloittamista tähän rinnalle, en legacypohjaisesti, vaikka ei tämäkään ihan tiukkojen sääntöjen mukaan ole täysin legacy. Tässäkin osassa tullaan näkemään mun luoma perhe, sillä pelin talot alkaa joka kaupungissa huutaa tyhjyyttään ja suurin osa pelin luomista valmis-simeistä on Parateja ja vastaavia.
Tämä vaihe pelissä on muutenkin ollut nyt vähän tapahtumaköyhä ja ponnistelen suuresti päästäkseni sen yli. Mulla on suunnitelmia Denverin teini-iän ja aikuisuuden varalle, mutta ne ovat vielä ihan muutaman osan päässä =D Yritetään nyt mennä kuitenkin eteenpäin ja toivon saavani jostain sen kirjoitusinspiraation näihinkin osiin =)


**********




Denverin vauva-aika kului kuin siivillä. Kaikki oli uuden opettelua eikä Cialla ollut moneen hetkeen aikaa muuhun kuin syöttämiseen, kujerteluun sekä vaipanvaihtoon.




Oli helpotus kun Denver kasvoi taaperoksi. Cia näki pojassa paljon isäänsä. Samat värit, mutta hänen kiharat hiuksensa ja tumma ihonsa.




Naapurustoon muutti uusi perhe ja he laittoivat kutsukortit kaikille naapureille.
-Hei, olen Janet Adams,
nainen esitteli itsensä lastenhuoneessa. Hän vaikutti olevan sitä sosiaalista sorttia, joka tutustui kuin itsestään uusiin simeihin.




Cia tunsi olevansa hieman hukassa oltuaan vauva-ajan sidottuna neljän seinän sisälle. Kaikki sosiaaliset taidot olivat enemmän tai vähemmän ruosteessa. Hän totesi helpotuksekseen, että Janet johdatti keskustelua niin luontevasti ja rupatteli koko ajan, joten hänen ei tarvinnut oikein tehdä muuta kuin vastailla lyhyesti.




Janetin aviomies, John, oli yhtä luonteva seurustelija ja Cia alkoi tuntea hetken päästä olonsa vapautuneemmaksi heidän seurassaan.
-'Eikkii,
Denver kysyi toiveikkaasti Johnilta.
-Odotas hetki kun haen sinulle leikkikaverin paikalle. En tiedä minne se tyttö oikein juoksi karkuun,
John naureskeli.




Se tyttö oli nimeltään Dallas ja tämä aiheutti hilpeyttä kaikissa kolmessa aikuisessa kun he tajusivat yhtä aikaa, että molemmat olivat kaupunkeja Simerikassa. Dallas oli hieman ujompi kuin Denver, joka lähestyi tyttöä luontevan varauksettomasti ja höpötteli tälle kaikenlaista vauvakielellä.
-Mennäänkö katsomaan luonto-ohjelmaa,
John kysyi ja johdatti pienokaiset olohuoneen puolelle.




-'Uja ääni,
Dallas sanoi vähän pelokkaan oloisesti leijonan karjuttua kuvaruudussa.
-Leijonalla täytyy olla luja ääni, että kaikki kuulevat missä se menee,
John selitti. Dallas ei näyttänyt aivan vakuuttuneelta, mutta Denver katseli ohjelmaa lumoutuneena.




Ilta hämärtyi ulkona ja lumisade alkoi uudestaan. Cia jäi Denver sylissään katselemaan hetkeksi ihanan rauhallista rantaseutua ja kuunteli, kuinka meren aallot löivät laiskasti rantakiviin.
-Tämä on oikein hyvä paikka asua kultaseni.





Casper alkoi olla heikommassa ja heikommassa kunnossa, joten Cia ja Mark sopivat lopulta lopettamisajan eläinlääkäriasemalla. Edeltävänä iltana Casper kuitenkin nukkui ikiuneen lempipaikallaan Denverin läheisyydessä. Koira oli ottanut pojan täysin omakseen. Kaikki kolme itkivät pitkään ja hartaasti Casperin kuoltua. Se sai viimeisen leposijansa perheen puutarhassa.




Elämä kuitenkin jatkui talossa, jossa oli pieni taapero. Denver unohti koiran lapsen lyhyellä muistilla nopeasti ja hänen elämänilonsa täytti väkisinkin aikuiset.




-Sinä et kyllä oikeasti saisi syödä sohvalla ja katsella lastenohjelmia samalla, mutta mitäpä minä sinulta kieltäisin,
Mark pohti puolittain itsekseen. Hän tiesi, että Cia antaisi hänelle huutia nähdessään pojan ruokailevan olohuoneessa.




-Ja sitten lohikäärme lensi omaan kotiinsa ja eli siellä onnellisesti elämänsä loppuun asti. Sen pituinen se,
Cia lopetti sadun.
-Toinen,
Denver vaati.
-Ei kultaseni. Nyt opetellaan vähän lisää sanoja taas kun satu on luettu.




Denver laittoi hanttiin, sillä sanojen opettelu oli pojan mielestä tylsää puuhaa. Hän olisi mieluummin kuullut vaikka saman lohikäärmesadun uudestaan.




-Sano nyt mikä tämä on? Tiedät kyllä. Sitä oli tänäänkin lautasellasi.
-Ei,
poika ilmoitti topakasti ja alkoi lopulta itkeä.
-Taidat olla väsynyt,
Cia tuumi ja tämä sai aikaan lisää kieltoja ja oikean huutokonsertin.
-Tulepa tänne. Käydään iltapesulla, pisulla ja sitten äiti lukee vielä iltasadun.




-Denver oli tänään tosi hankala. Poika ei suostu opettelemaan mitään. Mä tiiän, että hän on fiksu, mutta...
Cia huokaisi toivottamana.




-Yhtä itsepäinen hän on kuin äitinsä,
Mark totesi ja iski silmää.




-Mitä? Väitätkö sä että mä oon itsepäinen? En yhtään ymmärrä mistä puhut,
Cia huudahti ja alkoi nauraa.




-No ainakaan elämä ei ole tylsää,
Mark sanoi.
-Hyvin pelastettu kultaseni.
-Tosiasioitahan minä vain totean.
-Kannattaa pohtia miten niitä toteaa, sillä päivänä eräänä voi olla ettei ruokaa olekaan valmiina kun tulet töistä,
Cia huomautti ilkikurisesti.
-Tai se on myrkytettyä...
Molemmat katsoivat toisiinsa hetken ja purskahtivat sitten nauruun.




Pian koitti uuden vuoden aatto ja puolilta öin pariskunta valvoi katsomassa vuoden vaihtumista.




Pääkaupunki San Myshuno järjesti jälleen upean ilotulituksen.




-Hyvää uutta vuotta rakas,
Mark sanoi ja suuteli hellästi vaimonsa poskea.
-Mennäänpä käynnistämään tämäkin vuosi perinteisellä tavalla,
Cia vastasi ja katsoi pitkään miehensä silmiin. Tämä nyökkäsi hymyillen ja yhdessä he suuntasivat kohti makuuhuonetta.




**********



Näin päästiin vihdoin yksi osa eteenpäin =D En lupaile tosiaan mitään päivitystahdista. Kaikki riippuu nyt siitä, miten saan aikaiseksi. Toinen lapsenlapsi on myös syntymässä ihan näillä näppäimillä, mahdollisesti ensi viikolla!!! Sitä odotellessa ;-)
















2 kommenttia:

  1. Denver on hyvin suloinen taapero, ja mitä ilmeisimmin saanut kiedottua ainakin isänsä aivan täysin pikkusormensa ympärille. :D Taaperona se ei liene haittaa, mutta saattaa aiheuttaa jonkinasteisia ongelmia pojan teini-iässä, jos kehitys jatkuu samansuuntaisena...

    Onnittelut tulevasta lapsenlapsesta jo näin etukäteen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Denver kieltämättä on todella söpö kiharine hiuksineen ja isoine, vihreine silmineen =) Oon ollut tykästynyt näihin nelosen hiuksiin ja vaatteisiin, mutta toisinaan kaipaan kolmosesta sitä suunnittelutyökalua, jonka avulla sai muokattua vaatteita ja huonekaluja persoonallisemman näköisiksi.

      Saa nähdä millaiseksi Denverin luonne ajan mittaan kehittyy. Mulla on tosiaan joitakin suunnitelmia tulevaisuuden varalle, mutta en vielä osaa sanoa mitkä niistä tulen toteuttamaan.

      Poista