50. Eräänä päivänä brunssilla

Oli kaunis ja kuuma kesäinen päivä. Cia kokkaili ruokaa lapsille, sillä nämä olivat tulossa koulusta pian.

Dallas oli tätä nykyä lähes jokapäiväinen vieras koulun jälkeen ja Cia piti tytöstä. Hän oli alkanut kaikessa hiljaisuudessa elätellä toiveita, että Denver valitsisi tästä itselleen tyttöystävän sitten aikanaan.

-Hei Cia-täti. Saanko tulla kylään,
Dallas kysyi kohteliaasti, kuten aina.

-Hei kultaseni. Tietenkin saat. Olethan kuitenkin ilmoittanut vanhemmillesi?

-Laitan heille tekstarin. En uskaltanut, kun en ollut varma vielä.

-Voit tulla tänne ihan koska vaan,
Cia lupasi hövelisti.

-Ihanko totta?
-Ihan totta. Katsotaan, jos vaikka viikonloppuna saisit jäädä yökylään.
-Jeee! Sopii!
-Siihen täytyy kysyä vielä lupa sun äidiltä ja isältä,
Cia nauroi.

-Mä tuun viikonloppuna tänne yökylään! Sun äiti lupasi,
Dallas riemuitsi.
-Mahtavaa,
Denver vastasi. Cia pudisteli päätään itsekseen, sillä Johnilta ja Janetilta ei oltu vielä edes ehditty kysyä. Lapset.

Viikonloppuaamuna Cia heräsi ensimmäisenä ja nautti aamupalan ulkona. Lapset nukkuivat edelleen, tai niin hän ainakin oletti, sillä yläkerrassa oli täydellisen hiljaista.

Hautausmaa oli nyt aidattu ja sinne oli rakennettu suihkulähde. Se piti rauhoittavaa solinaa ja sen ääni sulautui leppoisaan tuuleen ja aaltojen raukeaan hyväilyyn.

Ennen kuin Cia ehti tajutakaan, oli Denver juossut jo hänen ohitseen ja leikki pihalla.
-Denver, aamupalalle ensin,
hän komensi.
-Mutta äiti...
-Ei mitään muttia. Ensin ruoka, sitten leikki,
Cia vastasi topakasti ja naama pitkänä poika totteli.

Ulkoilmasta huolimatta sisällä oli hieman koleaa, joten Cia sytytti takan ja lämmitteli hetken sen parissa. Sitten puhelin soi ja Janet pyysi häntä ulos syömään.

-Mä halusin tänne ihan sen takia, että täällä käy usein Judith Ward,
Janet henkäisi Cian lukiessa vielä ruokalistaa ja tehdessä tilausta.

-Oikeastiko,
Cia vastasi ja Janet nyökkäsi toinen kulma koholla. Nainen kuiskasi:
-Hän istuu sun selän takana.

Ja totta tosiaan, siinä oli Judith Ward, aikansa suurin elokuvatähti! Cia katsoi varovasti olkansa yli.

-Käydään pyytämässä nimmarit,
hän totesi ja Janet jähmettyi.
-Apua,
nainen kuiskasi lähes äänettömästi, mutta Cia oli jo noussut ja kävellyt viereisen pöydän luokse.

-Siis mä en usko tätä! Eikä myöskään usko Mark!
-Mark,
Judith kysyi äänellään, joka oli kuin lämmintä viiniä ja tunnettu kautta maailman.
-Mark Goodman.
-Onko Mark Goodman sinun miehesi? Aivan mahtava kirurgi! Vie hänelle terveisiä minulta,
Judith sanoi ja Cia melkein pyörtyi.
-Vien toki.

Janet katseli hämmästyneenä, miten Judith rupatteli lopulta hänen ystävänsä kanssa kuin vanhan tutun. Hän ei ollut tajunnutkaan kuinka kuuluisa Mark oli.

-Siis juttelitko sä Judith Wardin kanssa,
Denver kysyi ällistyneenä.

-Kyllä, juttelin.
-Siis sen saman naisen, joka on tässä elokuvassa?!
-Sen saman naisen.

-Hän käski sanoa sulle terveisiä Mark,
Cia muisti.
-Ah, niin. Minulla on tosiaan ollut kunnia olla hänen lääkärinään,
mies myönsi.

-Mikä vaiva hänellä on ollut,
Cia kysyi.
-Vaiva? Tuota... potilassalaisuus ja niin edespäin,
Mark mutisi.
-Siis hänelle on tehty kauneusleikkaus,
Cia äkkäsi.
-Minä... en minä niin sanonut,
Mark kiisti.
-Et sanonutkaan, mutta sä paljastit kyllä. Kerro heti? Mitä sille on tehty?
-Ei mitään.
-Kerro nyt,
Cia aneli.
-Ei, en kerro.
-Tyhmä potilassalaisuus.
Mark huokaisi.

**********

Vähän lyhyempi ja tiiviimpi osa tällä kertaa. Seuraavasta osasta puuttuukin sitten tekstit enkä vielä tiedä missä välissä ehdin kirjoittaa. Nämä kaksi viikonloppua ( tämä ja tuleva ) ovat aika täynnä ohjelmaa. Voi siis olla, että tulee jälleen pienehkö tauko ajanpuutteen vuoksi. Yritän parhaani välttääkseni sitä =)