27.4.2019

52. Teinihormoneja











Se päivä oli valjennut kauniina. Alkusyksyn aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja lämmitti jopa meren rannalla seisovan vanhan puutalon seinät niin, että ne päästivät lämmön sisälle ja ilmastointilaite oli laitettava päälle, jotta talossa kykeni olemaan.




Markin kaatuessa lattialle Denver ei ensin ymmärtänyt. Hän katsoi kummastuneena. Miksi isä leikki tuolla lailla? Hän ei ollut enää pikkulapsi eikä näitä leikkejä oltu leikitty pitkiin aikoihin.




Yhtäkkiä hänen aivonsa ymmärsivät, että isä ei leikikään!
-Isä!
-Mark?!
Cian kauhistunut huuto leikkasi ilmaa ja Denver tunsi verensä kylmenevän äitinsä äänestä. Hänen vanhempansa olivat aina olleet Denverin elämän tukipuu: horjumattomia, vahvoja. Silmät pelosta selällään hän käänsi katseen äitiinsä ja näki tämän kasvoilla niin alastoman surun, että Denver alkoi itkeä ensin sen vuoksi.




-Ei, ei vielä,
aneli Cia, mutta ajan ratas oli vääjäämättömästi kulkenut hänen miehensä osalta loppuun.




Talossa kaikuivat vain kahden simin raastavan surun äänet. Mitään ei ollut enää sanottavana.




Janet tuli tuoden mukanaan ruokaa ja turtuneet poika ja äiti istuivat television ääressä katsellen kauhuelokuvaa elävistä kuolleista.




-Onkohan tämä nyt ihan sitä, mitä te kaksi tarvitsette,
Janet totesi rauhallisesti ja sulki lopulta television. Denver ja Cia istuivat vain paikoillaan, syömättä, puhumatta. Kumpikaan heistä ei näyttänyt ymmärtävän Janetin läsnäoloa, sitä, että tämä puhui, sammutti television. Janet itki äänettömästi ystävänsä ja tämän pojan surun puolesta.




Kaikessa hiljaisuudessa Janet ja John järjestivät Markille haudan talon puutarhaan.




Syksy oli tullut harmaaksi ja päivät olivat lonkerolasin värisiä. Denver otti isänsä paikan aamuisissa joogahetkissä. Laji ei ollut ihan hänen omansa, hän oli toki vanhempiensa mieliksi sitä kokeillut, mutta nyt poika lähinnä tarkkaili äitiään. Hänen elämänsä oli toispuoleinen, kun puolet hänen perustuksistaan oli sortunut.




Denver ei kestäisi äitinsä menettämistä. Hän oli vasta nyt ymmärtänyt, että vanhemmat eivät olleetkaan täällä ikuisesti häntä varten. Hän ei ollut koskaan myöskään ymmärtänyt äitinsä ja isänsä välisiä tunteita, ei todella, sillä hehän olivat vanhuksia! Nyt nuorukaisen silmät olivat auenneet näkemään elämässä paljon muutakin kuin mustan ja valkoisen. Niiden välissä oli koko värien kirjo, joiden olemisesta hän ei ollut tiennyt mitään!




Cian suru oli ylitsevuotavaa. Hän itki joka päivä haudalla tuntikausia poikansa lähdettyä kouluun.




Kun kyyneleet lopulta alkoivat kuihtua, Cia heräsi elämän realiteetteihin. Hänen olisi keksittävä jotakin, jotta he saisivat pidettyä talon ja maksettua laskut. Hän oli liian vanha lähteäkseen töihin, Denver taas liian nuori, joten jotakin oli tehtävä. Jälleen kerran Janet ja John riensivät ystävänsä tueksi. He keksivät, että Cia voisi majoittaa muualta tulevia opiskelijoita taloonsa. Se oli Ciasta oikeastaan mukava ajatus, sillä talo täynnä elämää ja nuoria veisi tehokkaasti ajatukset surusta pois.



**********





Vei hetken aikaa järjestellä asia, mutta ei aikaakaan, niin talossa oli Denverin lisäksi kolme teiniä. Denver ei ollut ihan täysin vakuuttunut Isac Mickaelsonista. Dallas näytti hieman ihastuneelta vaaleaan poikaan, mutta se ei niinkään häirinnyt Denveriä ja se tieto oli hänestä häviävän pienen hetken ajan huolestuttava.




Sen sijaan Isacin mielenkiinto talon toista asukkia, Caterina Casanovaa kohtaan, oli Denverin mielestä hyvin epäsuotavaa. Nuorukainen oli ihastunut päästä varpaisiin tytön astuessa keltainen baskeri vinoon aseteltuna heidän ovestaan sisään ja sitä myöten hänelle oli ollut selvää, että Dallas ei ollut hänelle se oikea. Ei hänellä ollut mitään vastaavanlaisia tuntemuksia vanhaa ystäväänsä kohtaan.




Talon kolmas teini oli Isabelle Wyatt, seksikkäästi pukeutuva miljonäärin tytär. Hän oli ihan yhtälailla kaunis kuin Caterinakin ja esitteli itseään todella anteliaasti, mutta siitä huolimatta Denverillä ei riittänyt silmiä kuin vaalealle kaunottarelle.




Dallas palasi nopeasti Denverin viereen nähtyään pojan aprikoivan katseen, ymmärtäen sen täysin väärin, ja tästä ahdistuneena Denver murahti lähtevänsä lenkille. Suolainen ja kylmä meri-ilma viilsi keuhkoissa, mutta se kipu tuntui hyvältä. Poika tiesi ennen pitkää satuttavansa ystäväänsä ja kipu oli hänen oma rangaistuskeinonsa itselleen. Hän ruoski omaa pahaa oloaan juoksemalla kovempaa, saaden lihakset huutamaan ja lopulta tärisemään. Kotiin päästyään Denver oksensi. Hän pohti, että ennen isän kuolemaa oli paremmin. Hän ei ymmärtänyt eikä oikeastaan välittänytkään muiden tunteista. Nyt hän ei päässyt niitä enää pakoon.


**********




Isac flirttaili hänelle ja pojan puheet olivat niin tympeän itsevarmoja, että Cat olisi halunnut työntää haarukkansa tämän kurkkuun. Tai silmään. Ihan sama. Kunhan poika vain vaikenisi.




Nuori mies ei näyttänyt yhtään ymmärtävän vierustoveristaan hohkaavaa kylmyyttä.




-Huomenta,
Denver toivotti lämpimästi ja istahti Caterinan viereen.
-Huomenta,
tyttö vastasi huojentuneen oloisena ja käänsi kaiken huomionsa Denveriin.
-Kuule jätkä, meillä oli tässä jutu kesken,
Isac aloitti.




Cat irvisti Denverille ja poika nyökkäsi.
-Ehkäpä neiti tässä ei välitä sun jutuista,
Denver ehdotti painokkaasti.
-Juokse sä kuule sen sun kusisen tyttikses kainaloon ja jätä mut ja mun jutut rauhaan,
Isac tokaisi ja Denver kiihtyi hetkessä nollasta sataan. Caterina katsoi parhaaksi paeta paikalta tässä vaiheessa ja meni vaihtamaan vaatteita.
-Ketä helvettiä sä nimittelet kusiseksi,
Denver karjaisi.
-Ihan ketä mä itse haluan!




Tämä sai Denverin nousemaan ylös, tarttumaan toista poikaa rinnuksista ja iskemään nyrkin suoraan tämän kasvoihin. Halpamaisesti Isac potkaisi Denveriä vatsaan ja se sai hänet hetkeksi taipumaan kaksinkerroin, mutta antoi hänelle myös mahdollisuuden hyökätä alhaalta ylöspäin eikä Isac tajunnut Denverin pään työntyvän suoraan kohti hänen kylkiluidensa liitoskohtaa rintalastan välissä.
-Jaha. Pojilla on testosteronit katossa,
Isabelle totesi kyynisesti kantaessaan aamun viimeisenä herääjänä aamupalaa pöytään.




Caterinakin ehti ihmettelemään tappelua hetkeksi. Hän katsoi vähän aikaa, pudisti päätään ja poistui sitten ulos puutarhaan.




-Tässä ei taida olla tärkeintä voitto, vaan jonkinlainen ilman putsaaminen,
Isa tuumi mutisten hiljaa itsekseen. Tappelu alkoi osoittaa jo laantumisen merkkejä.




-Hei, sori oikeesti että mä nimittelin sun tyttistä,
Isac sanoi ja tarjosi reilusti kättä sovinnon eleeksi. Tämä ei riittänyt Denverille, vaan hän veti pojan tiukkaan halaukseen.
-Selvitetty. Eikä se sitäpaitsi oo mun tyttis,
Denver sanoi vähän vaikean oloisena.
-Sun ehkä kannattais kertoa se sille, sillä niin se luulee.
Denver tiesi ja hän tiesi myös, että oli itse viime aikoina antanut tilanteen liukua sellaiseksi.





-Täällä on sitäpaitsi toinenkin tyttö tarjolla ja kuuma mimmi onkin,
Isac sanoi virnuillen.
-Kuule, sillä kuumalla mimmillä on sananen sanottavanaan tähän asiaan,
Isabelle totesi napakasti ja sai molemmat pojat nauramaan hervottomasti.
-En mä vähempään tyytyiskään,
Isac totesi ja nosti toista kulmakarvaansa. Tämä ei saanut Isabellea heltymään, mutta tosiasiassa tytön sydän oli heittänyt voltin jo useita päiviä sitten hänen nähdessään pojan ensimmäisen kerran. Ei hän silti aikonut päästää tuota sokeaa typerystä liian helpolla...



**********



Mark kuoli heti osan alussa ja se toimi käännekohtana Denverin luonteessa. Tuskin poika kaikesta itsekeskeisyydestään vielä pääsee, mutta vihdoin hän oman kipunsa kohtaamisen jälkeen osaa nähdä muutkin simit tuntevina olentoina. Lukijoille on myöskin tämän osan myötä selvinnyt, että Denveristä ja Dallasista ei ole tulossa pitkäaikaista paria. Tähän on yksi selkeä syy: tytölle oli teiniksi kasvun aikana kehittynyt tuittupään luonteenpiirre ja minullahan oli jo yksi tuittupää pelissä, eikä se ollut järin helppoa sen luonteenpiirteen kanssa... ( vrt. Liana, Denverin isoäiti ). Niinpä tuli aiheelliseksi etsiä muita vaihtoehtoja.

En mielellään rasittaisi peliä tuomalla kauhean paljon perheen ulkopuolelta simejä pelikenttään, mutta Denverin kohdalla vein häntä kouluun päivä toisensa jälkeen hankkimaan ystäviä ja pelissä ei vain ollut ketään. Niinpä päädyin Markin kuoleman jälkeen tähän ratkaisuun.

Isabelle Wyatt ja Isac Mickaelsson ovat ladattuja simejä ilman minkäänlaisia taitoja entuudestaan. Caterina Casanova taas on omaan sivupeliini syntynyt sim. Hän ei siis ole varsinaisesti oma luomus. Hänen aikuisen versionsa voi löytää täältä.

















4 kommenttia:

  1. Mark. :( Hänen perheenjäsenensä ovat ymmärrettävästi surullisia nyt, mutta hyvä, että he pysyvät kuitenkin edes jotenkin arjessa kiinni.

    Aluinperin olin sitä mieltä, että Denver ja Dallas olisivat sopiva pari toisilleen, mutta nyt kun tuo luonneasia tuli ilmi, niin mielipiteeni muuttui. Ehkä sittenkin ihan hyvä, että Denver ja Dallas säilyvät vain ystävinä. Jos nyt sitäkään... Denver tulee luultavasti joka tapauksessa särkemään Dallasin sydämen, eikä tilannetta auta ainakaan se, että Denver antaa tytön kuvitella liikoja. Tilanne ei ole ymmärrettävästi helppo, mutta Denverin pitäisi ehdottomasti kertoa Dallasille rehellisesti, että missä mennään.

    Nuo uudet teinit vaikuttavat kyllä varsin mielenkiintoisilta. Saa nähdä, että millaista draamaa tässä ehtii vielä tapahtua, kun on neljä teini-ikäistä saman katon alla, sekä toki Dallas, joka on myös useasti vierailemassa tuolla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mark oli ihana aviomies ja isä, joten hänen poismenonsa on kova paikka hänen läheisilleen. Denver taas on isojen asioiden äärellä ja saa nähdä miten hänen ja Dallasin ystävyyden tulevaisuudessa käy. Sitä ei tiedä tarinan kirjoittaja toistaiseksi itsekään =D

      Poista
  2. Voihan Mark, hänen aikansa sitten koitti. Onneksi Cian suru miehensä kuolemasta vaikuttaa helpottaneen edes hieman, niin että hänkin jaksaa vielä elää. Myös opiskelijoiden majoittaminen vaikuttaa ihan hyvältä idealta, vaikka jonkinlaista draamaakin näytti jo syntyvän. :D Harmi ettei Denveristä ja Dallasista nyt tulekaan mitään, mutta mielenkiinnolla odotan mihin heidän välinsä nyt sitten kehittyvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cia yrittää pitää itsensä kiireisenä ja opiskelijoiden ottaminen taloon auttaa tässä. Häneltä meni lyhyessä ajassa monia sukulaisia ja ystäviä, joten Cia on pelissä elänyt pelkkää surun kautta jo pitkään.
      Denverin ja Dallasin tulevaisuus on kaikkinensa vielä tosiaan arvoitus itsellekin. Jotain toki jo tiedän, mutta katsotaan miten peli lopulta kuljettaa...

      Poista