58. Silti onnellinen

Valmiiksi kirjoitetut osat alkavat loppua ja pitäisi ehtiä pelata ja kuvata lisää ja siirtää nettiin ja ja ja... huh =D 

Mulla on jonkin ajan sisään koneenvaihto edessä. Olen tilannut uuden, mutten tiedä milloin se saapuu. En myöskään vielä tiedä onnistunko pelastamaan peliä tällaisenaan ( pelipohjalla ) vai joudunko luomaan tarinaan isomman aikahypyn. Se jää nähtäväksi.  Perhe kuitenkin jaettu varuilta nettiin, joten toivon mukaan saan sitä kautta pelastettua joka tapauksessa peliperheen.

**********

-Hei,
Ryder sanoi selkeästi ja taapersi kohti käytännössä tuntematonta setää. Denver oli otettu tytön rohkeudesta lähestyä häntä näin nopealla tahdilla.
-Yliin! Lentää!
-Tiukat käskyt typsyllä,
Denver totesi naureskellen ja koppasi tytön syliinsä.

Tämä kirkui riemusta Denverin lennättäessä häntä ja tytön luottavainen katse oli hellyyttävä.

-Luetaanko kirjaa?
-Joo!
Ryder vaikutti innostuvan ihan mistä tahansa.

Kirjan lukeminen venyi lopulta useamman kirjan mittaiseksi ja Denver huomasi hämmästyneenä kellon olevan vaikka kuinka ja paljon.
-Isi ja äiti tulee varmaan kohta.
-Kohta,
tyttö totesi päättäväisesti.

-Sitä ennen pitäisi kuitenkin käydä iltapisulla ja pesulla. Onko pissihätä?

-Eeei,
Ryder tuumasi ja katsoi veikeästi pää vinossa Denveriä. Tämä purskahti nauramaan, nosti tytön kasivarsilleen, kutitti ja kantoi vessaan.

-Yritäpä tehdä pissa, jooko. Kerrotaan sitten äidille miten reipas tyttö olit.
Ryder yritti ja yritti ja sai kuin saikin lopulta tiristettyä vähän potan pohjalle. Siitä tuli seuraava riemunaihe. Denver mietti mahtoiko tyttöä saada koskaan nukkumaan?

Kylvetys oli niinikään enemmänkin aluksi ihan leikkimistä. Denver kastui itsekin siinä ohessa.

-Pestäänpä kuitenkin nyt hiukset.
-Ei iimiin,
Ryder komensi tiukasti.
-Ei laiteta shampoota silmiin ei.
Ällistyksekseen iltakylvyn jälkeen Denver sai tytön nukahtamaan tuttipullo huulillaan ennen Isacin ja Isabellen kotiutumista.

-Meillä meni tosi hienosti! Ryder on ihan huipputyyppi!
-Osaa se olla välillä rasittavakin. Todennäköisesti tyttö oli nyt hieman vieraskorea,
Izzie totesi varovaisesti muotoillen. Ryderilla oli tiukka luonne ja vaikka hän halusikin kovasti auttaa Caterinaa perheen perustamisen suhteen, ei hän halunnut suoranaisesti valehdella Denverille todellisuudesta.
-En mä usko, että se niin kauhean vaikea voi olla,
Denver totesi luottavaisesti ja lähti lähes tanssiaskelin kotiinsa. Izzie pudisti päätään ja huokaisi. No, ainakin hän oli yrittänyt.

Kodin ulkopuolella Denver jäi hetkeksi seisomaan ja katselemaan taloa. Hän muisti miten innoissaan äiti oli ollut tästä paikasta. Hetken aikaa melankolia pyrki jälleen pintaan, mutta sitten Denverin korvissa kaikui tuoreessa muistissa Ryderin kikatus ja mies alkoi hymyillä. Kunhan hän saisi oman perheen, niin asiat alkaisivat korjaantua, hän ajatteli tyytyväisenä ja suuntasi sisälle.

Sinä iltana laitettiin alulle neljäs sukupolvi.

**********

Cat unohtui haaveilemaan kesken aamupalan laiton. Ulkona sää oli kolea ja vetinen, mutta Caterina hehkui onnesta.

Hän oli raskaana! Vyötärö oli vielä olematon ja varovaisesti ja ihmetellen Cat hipaisi vatsaansa. Siellä kasvoi uusi elämä. Sitten hän havahtui yltyvään pahaan oloon ja tajusi tarvitsevansa ravintoa.

Cat katsoi hetken rakastaan hiljaisuuden vallitessa. Denver ei ollut hetkeen juonut lainkaan. Miehellä oli ollut intoa käydä töissä ihan uudella tavalla.

Vaikeudet oli varmastikin jo voitettu, Cat pohti. Ryderin hoitaminen oli ollut melkoinen rajapyykki Denverin elämässä.

-Kulta, syöhän nyt, sillä sun tarvii ruokkia myös meidän tuleva jälkikasvu,
Denver äkkiä havahtui ajatuksistaan ja huomasi Caterinan katselevan häntä.

Hieman vaisu hymy kohosi naisen huulille. Pahoinvointi pyöri ihan lähettyvillä eikä hänen tottapuhuen tehnyt lainkaan mieli syödä.

Kun astiat oli korjattu pois Denver yllätti Caterinan täysin polvistuessaan tämän eteen.
-Cat. Mä rakastan sua koko sydämestäni ja haluan olla sulle mies ja meidän lapselle isä. Tuutko sä mun vaimoksi?

-Oih,
Caterina sai henkäistyä ulos katsoessaan sormusta, jonka Denver pujotti hänen nimettömäänsä.
-Tulen, tietenkin tulen.

-No sitten mä kannan sut yläkertaan ja harjoitellaan vähän käytännössä miten niitä lapsia tehdään.
-Eiks se harjoittelu oo vähän myöhäistä jo?
-Koskaan ei oo liian myöhäistä varmistaa, että jossain onnistuu täydellisesti.
Caterina alkoi nauraa ja hän nauroi aina yläkertaan asti.

**********

Seuraavana vapaapäivänä tuore kihlapari suuntasi ystäviensä luokse kertomaan uutisensa.

-Onpa hieno talo ja tykkään tosi paljon tästä ulko-ovesta,
Cat sanoi koputtaessaan napakasti.
-Sisään,
kuului vaimeasti jostain talon uumenista.

-Uh.
-Mikä on?
-Paha olo iski taas. Se menee ihan kohta ohitse.

-Cat!
-Izzie!

-Sulla on toinen jo tulossa! Mitä ihmettä? Iso vatsa ja kaikki.
-Meillä tuntuu olevan aika hedelmällinen parisuhde. Mitä nyt pyykit heitettiin samaan koneeseen ja hups.
-No tuota... meillekin on tulossa vauva.

-Mitä?! Eihän susta näe mitään!
-Se on ihan alussa vasta.
-Meinaakos se tyyppi tehdä susta kunniallisen böönan?
Cat alkoi nauraa hervottomasti.
-Se "tyyppi" kosi.
-Ooh! Häät tulossa! Isac!!! Meille on tulossa kutsu häihin!
-Joo, mä kuulin jo,
vastasi Izzien mies jostain kauempaa.

-Sun vatsa liikkuu,
Cat sanoi silmät suurina hämmästyksestä ja kumartui katsomaan lähemmin.

-Kokeile vaan, ihan rohkeasti. Kuule, sullakin vatsa alkaa liikkua ihan kohta kun vauva alkaa kääntyillä ympäri ja potkia ja kaikkea. Ja neuvo: mee ilmoittautumaan neuvolaan. Sieltä sä kuulet paljon kaikenlaista tärkeää juttua raskauteen ja synnytykseen liittyen.
-Joo,
Cat vastasi etäisesti, täydellisen lumoutuneelta vatsan alla liikkuvasta olennosta. Hänelläkin olisi kohta tämä sama edessä!

**********

Mä istumaan sua pyytäisin

jos vastaisit sä kukkasin.

Mä hymyilin kun huomasin

sait jälleen iskun kasvoihin.

En tahtois olla tällainen

pitihän mun olla ykkönen.

Oon limainen ja suomuinen

ja mun olo on

väkivaltainen,

mutta silti varmaan onnellinen

niin ihanasti itsetuhoinen

ja suloinen.

Silti onnellinen -Apulanta