28.6.2019

60. Synnytyksiä









-Hei kultaseni. Onpa ihanaa kun ehdin nähdä sut vielä kokonaisena.
-Juuri ja juuri. Aamusta alkoi supistelu, joten eiköhän poika synny vielä tänään.




-Onko sieltä tulossa poika?
-Kyllä vaan. Tällä kertaa otettiin etukäteen selvää.




Izzie ähkäisi seuraavan supistuksen muistuttaessa käynnissä olevasta synnytyksestä.
-Miten sä oot voinut?




-Selkä on tosi kipeä. Tänä aamuna sitä alkoi juilimaan jo ihan vietävästi.
-Jaa-jaa...
-Mitä?
-Saattaapa kuule olla, että teilläkin on vielä tämän vuorokauden aikana pienokainen korissa.
-Älä viitsi.




-Meille tulee vavva,
Ryder hihkaisi äkkiä naisten jalkojen juuresta ja hänen silmänsä hehkuivat innosta.




-Hoidatko sä sitten vauvaa,
Cat kysyi ja Ryder nyökkäsi pontevasti.
-Joo-o!
-Susta tulee hyvä isosisko,
Cat kehui ja Ryder suorastaan loisti ylpeydestä.




Samassa Izzie valitti kireämmin ja tarrasi vatsastaaan kiinni. Catin katse lennähti välittömästi ystävänsä puoleen ja pieni tuskanhiki kihosi niskaan hiusten alle.
-Tekee kipeää?
-Mmm,
Izzie vain mutisi huulet tiukasti kiinni ja keskittyi hengittämiseen.




-Jaa. Se taitaa vaimolla olla sitten aika käsillä. Täähän on jo tuttua kauraa ja menee jo lonkalta,
Isac saapui paikalle kuin näkymättömän nuoran vetämänä.




Isabelleä supisti uudestaan ja hän loi tiukan katseen mieheensä.
-Haista. Sinä.
-Tsot-tsot. Ryder,
Isac keskeytti ennen kuin Izzie pääsi loppuun asti.




-Mitä jos te siirtyisitte yläkertaan ja mä soitan kätilön paikalle?
-Viitsisitkö tosiaan,
Izzie läähätti.
-Tottakai. Pidän Ryderista huolen sen aikaa kun teillä menee tuolla ja tuosta sun ilmeestä päätellen ei mene kauaa.
Izzie ei enää kyennyt vastaamaan ja Isac nosti naisen tukevasti käsivarsilleen ja kantoi yläkertaan. Yhtään vitsiä tuplakuormasta ei päässyt miehen huulilta, vaikka Cat puolittain sellaista odottikin. Isac kun ei aina ihan ymmärtänyt omaa parastaan vitsailujen suhteen.




Eikä mennytkään kuin hetki, niin Cat pääsi paapomaan Izzien ja Isacin poikaa. Hänen nimekseen tuli Ryan.




Kotiin päästyään Caterinalla oli jo kiljuva nälkä ja hän puolittain hotki annoksensa. Tosin osa siitä jäi syömättä, sillä hänen vatsalaukkunsa oli työntynyt puolittain kylkiluiden alle ja osittain ylös ruokatorvea. Vauva hänen vatsassaan oli iso.




Ruokailun jälkeen Cat tunsi olonsa niin uupuneeksi, että ei jaksanut kavuta enää yläkertaan, vaan nukahti ikkunasohvalle.




Siitä hänet herätti ensimmäinen kivulias supistus. Kauhu valtasi naisen ja hädissään hän vain hengitteli hiljaksiin: sisään, ulos, sisään, ulos. Olihan hän tiennyt, että synnyttäminen sattuu, mutta että näin paljon.




Denver oli kaikeksi onnettomuudeksi töissä eikä Cat saisi häneen yhteyttä vielä moneen tuntiin. Epätoivo oli iskeä. Sitten tuli uusi supistus ja kaikki Catissa kohdistui ottamaan sen vastaan. Supistuksen loputtua hän tarttui puhelimeen ja soitti toisen kerran sen päivän aikana kätilölle.




Iltaan mennessä heidän taloutensa oli täydentynyt pienellä tyttärellä. Caterinaa pyörrytti katsoa Enyaa. Tuossa se nyt oli, hänen ja Denverin rakkauden hedelmä. Lapsen kiukkuinen huuto alkoi lähennellä kirkumista ja vihdoin Cat havahtui.
-Onko sulla nälkä, onko?
Ilmeisesti arvaus osui oikeaan, sillä saatuaan rinnasta maitoa Enya nukahti tyytyväinen hymy suupielissään. Cat ei voinut olla itsekään hymyilemättä.


**********




-Connor. Connor. Meillä on vauva,
Denver sopersi enonsa olkapäätä vasten. Katse ei oikein tahtonut enää keskittyä.




-Kyllä vaan, teillä on vauva. Cat soitti. Olet tainnut olla vähän juhlimassa asiaa?
-Maksoin koko baarille kierroksen,
Denver kertoi humalaisen ylpeydellä ja Connorin rintaa pisti suru. Hän tajusi ennen kuin Denverin seuraavat sanat edes tulivat ulos, mistä pojan tämänkertainen juominen johtui.
-Äiti ei päässyt koskaan näkemään Enyaa.
Connor otti tiukemman halausotteen sisarenpojastaan tämän puhjetessa kyyneliin.




Sillä aikaa Mizuki oli tuomassa Lauraa päivähoidosta kotiin. Tyttö oli perinyt Parkereiden vihreät silmät ja äitinsä punaiset hiukset.




-Mizuki, meillä on vieras,
Connor sanoi heti vaimon astuttua ovesta sisään. Mizuki ymmärsi välittömästi miehensä äänestä, että jotain oli vialla ja sitten hän jo haistoikin alkoholin tuoksahduksen. Laura ryntäsi eteenpäin ennen kuin Mizuki ehti tehdä mitään.




-Kuka on,
Laura kysyi ja katsoi Denveriä.
-Mä, tuota, mä taidan olla sun serkku,
Denveriä alkoi naurattaa. Kyllähän hän tiesi, että Connorin ja hänen äitinsä välillä oli ollut monen monta ikävuotta, mutta ajatus taaperoikäisestä serkusta oli suorastaan hillitön.
-Denver, mennään nukkumaan. Pääset tuonne sun vanhaan huoneeseen.





Denver antoi taluttaa itsensä vanhaan huoneeseensa ja jälleen tunteet ottivat miehen valtaansa hänen astuessaan sinne sisälle.
-Jos mä meen kuitenkin kotiin,
hän sammalsi.
-Denver, Cat ei halua nähdä sua tuossa kunnossa. Nuku nyt. Jutellaan sitten aamulla.
Denveriä hävetti äkkiä. Hän tajusi, että Cat oli yksin Enyan kanssa kotona ja hän oli itse käytännössä umpitunnelissa. Nöyrästi hän antoi enonsa taluttaa itsensä vuoteen viereen ja peitellä peiton alle.
-Nuku,
Connor sanoi ja sipaisi hellästi Denverin hiuksia. Jälkimmäinen nukahti saman tien.



**********



Denver on nyt isä ja hänen pitäisi ottaa itseään tämän jälkeen niskasta kiinni juomisensa suhteen. Alkoholisti keksii aina syyn juomiselleen. Sellaista päivää eikä hetkeä olekaan, etteikö syytä juomiseen ole. Olen itse alkoholistin tytär ja seurustellutkin ( valitettavasti ) sellaisen kanssa, joten olen seurannut tätä hyvin läheltä.


Sitten tarinan jatkosta:

Uusi kone on saapunut, peli asennettu ja valitettavasti en saanut pelastettua pelipohjaa. Perhe on kuitenkin tallessa ja jatkaa sukua uudessa tallenteessa. Nämä muutamat, tulevat osat ovat siten viimeiset, joissa näemme Isacin, Izzien, heidän lapsensa sekä Connorin perheineen.











3 kommenttia:

  1. Voi että... Denver on nyt todella huonossa kunnossa. Toivottavasti Connor saa puhuttua miehelle järkeä ja ohjattua Denverin avun pariin. Ehkä myös Enya (ihana nimi muuten!) saisi isänsä silmät avautumaan ja Denverin ymmärtämään, että hänellä on vakava ongelma, johon hän tarvitsee apua. Caterina on nyt kyllä todella kovilla, kun on vauva hoidettavana ja mies aiheuttaa huolta. Toivon mukaan Denver saa ihan todella otettua itseään niskasta kiinni, mutta jos ei saa, niin Caterinan lienee hyvä miettiä heidän liittonsa tulevaisuutta uusiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pariskunnan avioliitto on rakennettu juoksuhiekan päälle ja vain aika kertoo, saavatko he paalutettua itselleen tukevamman pohjan. Denverin heikko luonne on näkynyt jo pitkään ja Caterina on ollut alusta asti rakkauden sokaisema. Alkoholismi oli ikään kuin ilmiselvä seuraus tästä kaikesta. Miten pariskunnan ja perheen käy? Se selviää tulevissa osissa.

      Poista
  2. Osa 12 ulkona! https://lc-cross.blogspot.com/2019/06/12-vaikeat-ensiaskeleet.html

    VastaaPoista