5.7.2019

62. Reunalla kaunis on maailma

Tässä tämän viikon toinen osa. Se on vähän tavallista lyhyempi ja sävyltään astetta surullisempi.


**********





Kiitospäivän aamuna Cat heräsi aikaisin valmistelemaan juhla-aamiaisen. Talo oli vielä täysin hiljainen muiden nukkuessa ja suurperheen äiti nautti rauhasta ja hiljaisuudesta. Paistinpannun lisäksi ainoa ääni talossa oli takassa kotoisasti rätisevä tuli. Ruuan valmistuttua hän jätti sen kuvun alle pysymään lämpimänä ja lähti aamupesulle sekä herättelemään lapset aamupalalle.




Tullessaan vihdoin takaisin Cat tajusi järkyttyneenä, että Denver oli jo aloittanut juomisen.
-Laita nyt se viina pois, taivaan tähden Denver,
hän suhahti kireästi miehelleen.
-Monesko lasillinen se on,
hän tiukkasi.




Denver katsoi lasiaan surullisena. Kaikki juhlapäivät olivat hänelle vaikeita. Ihan kaikki. Lasten ainainen melu ja riitely eivät helpottaneet asiaa lainkaan. Hän oli, ihan tosissaan oli yrittänyt käsitellä omia tunteitaan ja menetyksiään, mutta se kaikki oli saanut hänet välittömästi karkaamaan baariin.
-Toinen,
hän tunnusti hiljaa.




Cat sulki silmät ja veti happea hetken.
-Laita nyt se lasi pois ja aletaan syömään aamupalaa.
Samassa talossa räjähti ilmoille kimeä, terävä lapsen ääni.
-Isi! Äiti! Elli sotkee,
Enya huusi.
-En oo Elli,
kuului erittäin kiukkuinen vastaus.
-Elli! Elli! Elli! Elli!
-Oot tyhmä!
Denver liikkui nopeammin kuin Cat edes ehti ymmärtää.




-Elijah! Olet tosi tuhma poika! Mene huoneeseen häpeämään!
Denver karjui niin paljon kuin ääntä lähti ja Cat kalpeni.




-Elli on tuhma,
Enya sanoi hiljaa ja hymyili maireasti isänsä takaa.




Elijah heitti sisareensa murhaavan katseen ja poistui lastenhuoneeseen. Hän ei aikonut näyttää, että häntä itketti ja pelotti isän huutaminen. Ei tyhmän siskon edessä. Caterina riensi hätiin, nappasi Enyan syliinsä ja vei toiseen huoneeseen. Kun nainen sai vihdoin siivottua Elijahin tekemän sotkun, oli Denver jo poistunut. Cat tunsi itsensä hirvittävän väsyneeksi ja häntä itketti. Aamu oli alkanut niin hyvin ja yhtäkkiä päivä oli revennyt käsiin.
-Äiti,
yksi ovista aukesi ja varovainen vaalea pää kurkisti käytävään.
-Puhalletaanko nyt kynttilät,
Enya kysyi ja Cat oli murtua kyyneliin. Enyan syntymäpäivät!
-Odota. Äiti laittaa kakun valmiiksi.




Enya oli vaihtanut vaatteet ihan itse ja Cat pidätteli edelleen itkua auttaessaan tytärtään puhaltamaan kynttilät sammuksiin.




Kun he olivat saaneet syötyä kakkua, Caterina pakkasi lapset taksiin ja he matkasivat naapurikaupunkiin tapaamaan ystäviään. Lapsista oli ihanaa päästä näkemään kaverinsa taas ja telmimään näiden kanssa.




-Huh, mitä vilskettä ja vilinää,
Izzie sanoi nauraen. Cat yritti hymyillä, mutta siitä tuli varsin väkinäistä.
-Denver,
Izzie kysyi ja tarttui ystävänsä käteen. Cat nyökkäsi sanomatta mitään ja Izzie puristi hänen sormiaan hiukan.
-Tota ei voi jatkua loputtomiin. Ymmärräthän sä sen?
Jälleen Cat vain nyökkäsi. Hän ei uskaltanut avata suutaan, sillä ties mitä sieltä tulisi ulos.





Aika kului ja lapset kasvoivat tasaiseen tahtiin. Enya ja Elijah olivat nyt perheen ainoat lapset, jotka olivat ylittäneet taaperoiän ja pääsääntöisesti he tulivat toimeen aika hyvin.




Enya oli luonteeltaan hieman piikikäs ja äkkiväärä, joten koskaan Eli ei voinut tietää, milloin sisko pistäisi sanan tikarilla häntä kylkiluiden väliin. Sanan tikari. Sen Eli oli oppinut kirjasta, jonka luki salaa vanhemmiltaan. Kirja kertoi velhoista ja lohikäärmeistä ja ne molemmat kiehtoivat pienen pojan mieltä tavattomasti.




-Tu-tum! Vihollisen laiva on saanut osuman,
Enya huusi ja eläytyi leikkiin täysillä. Hän ei huomannut, että veli oli alkanut katsella jotain ihan muuta ja oli aivan omissa ajatuksissaan.





-Eli! Mitä sä teet?!
-Mä yritän tähyillä lohikäärmeitä,
pojalta pääsi ihan vahingossa ja sydän kipristyi ikävästi Enyan alkaessa nauraa pilkallisesti.




-Ei lohikäärmeitä oo olemassakaan! Sä oot ihan hölmö!
Eli ei sanonut mitään. Sisko unohtaisi nopeammin, jos hän olisi vain aivan hiljaa.




-Oikeesti, kiitti tosi paljon, että ne otatte nää kaksi täystuhoa hoitoon vähäksi aikaa,
Cat sanoi väsyneenä.
-Missä Elliot ja Emmet on sen aikaa,
Izzie kysyi.
-Connor ja Mizuki halus auttaa myös, joten pienemmät on siellä.
-Cat,
Izzie sanoi, eikä sitten muuta. Katsoi vain merkitsevästi rakasta ystäväänsä silmiin ja Cat sukelsi ulos ovesta ennen kuin kyyneleet ehtivät poskille asti.




























4 kommenttia:

  1. Voihan, asiat näyttävät menevän hetki hetkeltä vain huonompaan suuntaan. Denverille ja Catille on näköjään kerennyt siunaantua lapsia useampikin, joka on kyllä ihan positiivinen asia. :) Harmi vain, että se ei ole saanut Denveriä ryhdistäytymään riippuvuutensa kanssa. Aika näyttää pääseekö hän siitä koskaan irti, vaikka hajottaako se kaiken jopa lopullisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suhde on nyt kirjaimellisesti reunalla: ei ole enää muuta suuntaa kuin parempaan tai pudotus. Mitä Cat tekee ja minne hän menee? Mitä se tekee heidän suhteelleen? Se selviää seuraavassa osassa.

      Poista
  2. Olen yhä hyvin harmissani perheen tilanteesta, mutta hyvä, että Caterina on saanut Izzieltä tukea, ja sen avustamana saanut aikaan edes jonkinlaisia päätöksiä. Jotenkin toivoisin yhä, että Denver saisi lopetettua juomisen ja hänen ja Caterinan liitto voisi pelastua, mutta mä en tiedä, että onko se jo liian myöhäistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perheen tilanne on kurja ja Caterina on ratkaisujen edessä. Hän tietää nyt, että tämän pidemmälle ei voi enää mennä ja on tullut aika tehdä ratkaisuja. Yritän kommentoida kieli keskellä suuta, jotta en paljasta tulevasta osasta ja sen käänteistä mitään. =D

      Poista