63. Pahempi toistaan sekä siitä eteenpäin

Tämä osa taas on hieman pidempi ja tässä on kaikki viimeiset kuvat vanhasta tallennuksesta. Seuraavassa osassa mennään uuden pelitallennuksen pariin ja viidennen sukupolven muuttaessa omilleen tarina ikään kuin aloitetaan alusta. Mutta nyt tähän osaan, olkaapa hyvät.

**********

Talvi koetteli Windenburgia todella ankarasti. Ulkona oli niin kovat pakkaset, että puut naksahtelivat ja lumi narskui kiukkuisesti kenkien alla.

Tästä kaikesta syvemmällä etelässä Caterina ei tiennyt mitään, sillä hän oli San Myshunossa, ollut jo muutamia viikkoja. Hän oli blokannut kaikki miehensä puhelut ja suostui keskustelemaan vain ystäviensä ja tämän enon kanssa. Terapeutin lisäksi.
-Denver on humalapäissään välillä tosi pelottava isä. Ei se koskaan oo lapsia lyönyt, sentään, mutta huutaa välillä niille niin, että muakin pelottaa.

-Sä ansaitset niin paljon parempaa Cat. Sä olet kaunis nainen, edelleen, eikä Denver osaa arvostaa sitä,
Isac sanoi tyynesti.

-Kiitos Isac. Oletko sä tosiaan sitä mieltä?
-Mitä niin?
-Että mä olen kaunis?
-Sä olet kaunein nainen, jonka mä olen koskaan nähnyt.
Cat tunsi jonkin itsessään liikahtavan ja ennen kuin hän tajusikaan, hän nojautui ystäväänsä kohden ja painoi kevyesti huulensa tämän huulille.

Jos Isac olisikin vetäytynyt pois, tilanne olisi saattanut päättyä siihen ja hämillisen naurun saattelemana ystävykset olisivat pyytäneet toisiltaan anteeksi, mutta ei. Isac ei vetäytynyt pois. Päin vastoin hän henkäisi kiivaasti, kuin sähköiskun saaneena, ja upotti huulensa ja kielensä Catin suuhun. Cat tunsi olevansa kuin kuiva ruutitynnyri, joka räjähti tästä hetkessä ja intohimo leiskahti liekkeihin ja mitään tajuamatta molemmat repivät vaatteet toinen toistensa yltä ja rakastelivat äänekkäästi pienen kerrostaloasunnon sohvalla. Siitä he siirtyivät kylpyammeeseen, sieltä keittiön pöydälle ruokailun jäädessä kesken ja sieltä asunnon kitisevään sänkyyn, joka ensin kirvoitti hersyvät naurut molemmista ulos, mutta nauraminen unohtui toisen koskiessa toista, ihon hohkatessa kuumuutta kosketusten alla.

**********

-Mä olen pahoillani.
-Mä en. Mä rakastuin suhun jo silloin kun mä näin sut ensimmäisen kerran.
-Isac. Tää ei voi jatkua. Me molemmat tiedetään se.
-Miksei voi? Mä rakastan sua ja haluan sua ja mä tiedän, että sä haluat myös.
-Isac, on jo aamu ja sun lentokone lähtee kohta.
-Ei vielä. Mä todistan sulle, että sä haluat mua.
-Isac... Ooh! Isac.

**********

-Milloin mä näen sut uudestaan?
-Et sä näe. Et enää. Ja tästä ei voi koskaan, ei ikinä, kertoa Izzielle. Ei koskaan.
-Mä en kestä, jos mä en saa koskettaa sua enää koskaan.
-Kosketa siis nyt, vielä kerran.
-Mä aion saada sut huutamaan mun käsissä, aion saada sut kaipaamaan mua. Ihan kuten mä kaipaan sua ja olen kaivannut kaikki nää vuodet.

**********

Isacin lähdettyä Cat istui pitkään hiljaa, vain tuijottaen tyhjiä seiniä. Hänen paikkojaan jomotti huumaavasti intohimon jäljiltä ja haikeasti hän sanoi sille hyvästi. Hän oli tehnyt niin väärin, niin hirvittävän väärin. Izzietä kohtaan. Isacia kohtaan. Kaikkia lapsia. Ja Denveriä. Viimeisen hän myönsi pitkin hampain. Denver oli rikkonut heidän perhettään vuosikausia eikä hän ollut tämän tekonsa kanssa yhtään sen parempi. Ei yhtään.
Isac oli oikeassa yhdessä asiassa. Hän tulisi kaipaamaan miestä. Ikuisesti ja loputtomasti. Hän ei kuitenkaan voinut rikkoa ystäviensä avioliittoja ja toivoi sydämensä pohjasta, että ei rikkoisi mieskään.
Oli tullut aika lähteä kotiin. Päättäväisesti Cat nousi, pakkasi tavaransa ja painoi vielä viimeisen kerran kasvonsa tyynyyn, johon oli jäänyt Isacin partaveden tuoksu, tämän oma miehinen tuoksu. Hyvästi, hän sanoi hiljaa ajatuksissaan.

**********

Elämä valahti nopeasti omiin uomiinsa. Caterinan poissaolo oli tehnyt Denverille hyvää ja mies oli sitkeästi ollut juomatta siitä lähtien.

Joulukuusi koristeltiin vielä kertaalleen tässä talossa...

... ja laulut sen ympärillä laulettiin haikeasti aikuisten taholta. Lapset eivät vielä osanneet ajatella muuttoa sen enempää.

Yhteenpaluun jälkeen Parkereille syntyi vielä pahnanpohjimmainen: Emmalyn.

Caterina purki omaa menneisyyttään ja syyllisyyttään maalauksiin ja niistä syntyi huikeita mestariteoksia.

Hänestä tuli myös kulmakunnan paras satujen lukija.

Tänne kulmakunnalle pariskunta muutti ihan sen vuoksi, että lähistöllä ei ollut yhden ainoaa baaria eikä kotiin alkoholia ostettu enää ollenkaan. Caterinan ja Denverin elämä oli mallillaan ja Izziekin vieraili aina silloin tällöin. Sen sijaan Isacia ei koskaan näkynyt ja Cat oli siitä kiitollinen. Syvällä sydämensä sopukassa hän rakasti ystäväänsä tavalla, jolla ei kuulunut rakastaa, mutta niin kauan kuin hän ei tätä nähnyt, tunteet oli helppo lukita oven taakse ja antaa arjen viedä.

Murrosiän tuleminen helpotti Enyan ja Elijahin suhteita.

He olivat jonkin aikaa perheen ainoat teinit, joten heidän ystävyytensä syveni nopeasti.

Elijahin ja Ryderin välillä oli selkeästi flirttiä ja Cat sydän kylmänä pelkäsi mitä siitä tulisi, jos nuoripari rakastuisi ja päättäisi mennä naimisiin. Ajatus oli kauhistuttava.

Katsoessaan sivusta perheensä ruokailua ja kuunnellessa näiden lörpöttelyä Caterina oli äärimmäisen kiitollinen.

Myös Isacin ja Izzien nuorimmainen, Rianna, oli talossa usein nähty vieras.

Kaikkein suurinta onnea oli kuitenkin nähdä kaikki viisi lasta kiertyneenä pöydän ympärille, keskittyneenä omiin läksyihinsä, aina silloin tällöin jonkin kysymyksen lennähtäessä ilmaan ja johtaessa vastausryöppyyn. Caterina oli erittäin tyytyväinen siihen, miten hyvin hänen lapsensa tulivat keskenään toimeen.

Kun Denver sai työtarjouksen Simlandian aivan toiselta kulmalta, tuhansien ja tuhansien kilometrien päässä, Parkerit järjestivät läksiäiset ja niihin saapui tietenkin myös Connor, Mizuki sekä heidän tyttärensä Laura. Viimeksi mainittu oli perinyt vahvana Parkereiden piirteet.

**********

Kas näin on saatettu loppuun ensimmäinen puolikas tästä sukutarinasta, jota pitkin hampain kutsun legacyksi. Seuraavassa osassa tosiaan siirrytään sitten uuden pelitallennuksen pariin. Sitä ennen kerron kuitenkin suunnitelmia, joita mulla oli varalla tälle kyseiselle pelitallenteelle:

Ryder ja Elijah olisivat menneet keskenään naimisiin.

Enya ja Ryan olisivat lopulta löytäneet toinen toisensa, vaikka Ryan olikin vähän nuorempi osapuoli.

Elliot olisi rakastunut Mickaelsonin perheen nuorimpaan tyttäreen Riannaan, josta kasvoi erittäin kaunis nuori neito. Olen tosi pahoillani, etten saanut säästettyä tätä perhettä, sillä jaoin sen kyllä, mutta koska perheen vanhemmat olivat jonkun muun tekemiä, perhe ilmiannettiin ja poistettiin. Kerroin kyllä tuossa jaossa ketä jaan ja miksi jaan, mutta se ei auttanut, valitettavasti.

Emmetille olisin etsinyt jonkun puolison tai jättänyt poikamieheksi, en vielä ollut varma.

Emmalynin tuleva puoliso olisi ollut Ray tai Randy, en muista kumpi. Se toinen niistä pojista taas olisi nainut Lauran.

Caterina ja Isac olisivat vihdoin kohdanneet Emmalynin häissä ja tämä olisi johtanut erittäin suureen draamaan sekä ystäväpariskuntien eroon. Cat ja Isac olisivat päätyneet yhteen ja Denver olisi etsinyt lohtua paitsi pullosta, myös Isabellen käsivarsilta.

Tätä kaikkea ei nyt kuitenkaan tapahtunut ja ehkä hyvä niin. Caterina ja Denver pitävät toisensa elämänsä loppuun asti ( sen verran voin jo paljastaa tulevasta ) ja heidän avioliittonsa jatkuu seesteisenä ja rakastavana. Mitä muuta sitten on luvassa? Ensimakua siitä tulee seuraavassa osassa ja sen pitäisi ilmestyä jo tällä viikolla. Seuraavan sukupolven elämä on ehkä himpun verran draamattomampi ( tai sitten ei... ) ja jatkosuunnitelmista en vielä kerro, mutta suunnitelmia on ;-)

-Arwen