67. Hiljaa, hyvin hiljaa

-Emmet. Voi Emmet.

-Emma. Älä itke Emma.

-Elliot. Ä-äiti ja ja ja....
-Shhh. Ihan rauhassa. Hengitä.

-Emma.
-Enya. Sä tulit.

-Tietenkin mä tulin. Voi Emma.

Kun sisarukset saivat isoimmat itkut itkettyä, he siirtyivät sisälle taloon. Hal tunsi olonsa erittäin orvoksi tämän yhtenäisen surun keskellä, vaikkakin oli ehtinyt tutustua molempiin Emman vanhempiin. Hänen välinsä eivät kuitenkaan olleet niin läheiset, tietenkään, kuin Caterinan ja Denverin lapsilla oli ollut vanhempiinsa.
-Mi-miten se tapahtui,
Emma sai kysyttyä lähes itkemättä.
-Isä vain nukkui pois,
Emmet vastasi.
-Ja äiti oli isän kanssa loppuun asti.
-En mä tiennyt, että... että... Äiti ei kertonut,
Emma kuiskasi viimeiset sanat kyyneleitä nieleskellen.
-Ei kertonut. Tiedän. Hän sanoi mulle, että ei tahtonut kertoa totuutta sulle.
-Voi äiti. Mä satutin äitiä niin paljon lähtemällä,
Emma sanoi ja itki taas hetken.
-Äiti oli niin ylpeä susta.

-Miten äiti...
Hän ei kyennyt lopettamaan lausetta.
-Äiti kävi isän viereen siihen sairaalapedille ja siitä hänet löydettiin, kädet isän ympärillä. Äiti kuoli, koska ei tahtonut elää ilman isää.
Tämä sai Emman ja muut itkemään taas ja Hal yritti istua kiemurtelematta. Hän ei oikein voinut sanoa mitään.
-Missä Elijah on,
Emma kysyi äkkiä ymmällään.
-Kukaan ei tiedä. Emme ole saaneet häneen mitään yhteyttä,
Elliot vastasi päätään pudistaen.

Vähän myöhemmin sisaret istuivat ruokapöydän ääressä juttelemassa. Emmalla oli suunnattomia vaikeuksia saada ruokaa alas ja syöminen kesti ja kesti. Enya jäi pitämään hänelle seuraa. Miesten äänet kuuluivat tasaisen hiljaisina olohuoneen puolelta.
-Emma, tiedän että tää on tosi paha aika kysyä tätä, mutta voisitteko te mitenkään ottaa Hildaa vähäksi aikaa hoitoon?
-Ku-kuinka niin? Siis tottakai, mutta miksi?
-Marcusilla on liikematka San Myshunoon ja hän haluaisi ottaa mut mukaan. Hildalla on kuitenkin koulua, joten hän ei voi oikein lähteä.
-Tottakai, tottakai,
Emma vastasi lähes hajamielisesti kulmiaan kurtistaen.

Vieraiden lähdettyä Emma ja Hal vetäytyivät makuuhuoneeseen.
-Kai se on sulle ok, että Hilda tulee tänne hoitoon,
Emma kysyi ja häntä harmitti, että hän oli luvannut Enyalle kysymättä ensin mieheltään.
-Tietenkin se on ok. Älä murehdi sitä.
-Sä olet maailman paras aviomies,
Emma sanoi kiitollisella äänellä.
-Tule mun kainaloon ja mä näytän miten hyvä mies mä olen.

Molempien yllätykseksi Emma ei epäröinyt rakastella Halin kanssa, vaikka hän surikin vanhempiaan syvästi. Rakastelun jälkeen Emma nukahti hetkessä ja Hal silitteli hyvän tovin nukkuvan vaimonsa hiuksia. Hän rakasti tätä sanomattoman paljon, mutta ei osannut pukea tunteitaan muutoin kuin huumorin keinoin. Hal veti Emman tiukasti itseään vasten ja nukahti naisen tuoksuun.

**********

Hilda tuli taloon eikä suru päättynyt. Päinvastoin.

-Miten me käsitellään tää tilanne? Miten me kerrotaan sille?

-Hal,
Emma suhahti, sillä hän kuuli Hildan askeleet eteisaulasta. Sydän raskaana hän odotti, että Hilda istuu alas ensin.

-Hilda. Tuota... meillä olis sulle asiaa.
-Niin täti?
Emma loi nopean, hermostuneen katseen Haliin ja näki tämän nyökkäävän vakavana.

-Mä... tuota... Sähän tiedät, että sun äiti ja isä lähti lentokoneella matkalle?
-Joo-o,
Hilda sanoi epäröivästi ja mietti, että oliko täti jotenkin seonnut. Siksihän hän oli täällä. Äkkiä jotain kylmää hiipi ylös hänen selkärankaansa ja vakava katse tädin silmissä, värjyvät kyyneleet. Ei.
-Hilda.
-Ei. Ei. EI!

Tyttö ryntäsi ylös pöydästä, mutta Emma oli vastassa ja otti kopin. Hän piti kiinni, kun tyttö itki lohduttomasti, raastavasti. Hän piti kiinni, kun tyttö kirkui tuskasta ja huusi lopulta kuin haavoittunut eläin. Hän piti kiinni, kun tyttö väsyi ja nyyhkytti enää hiljaa. Hetkeksikään Emma ei irrottanut otettaan ja Hilda tarrasi pikkuhiljaa kovempaa kiinni.
-Mä en anna sun särkyä kultaseni,
Emma mutisi hiljaa tytön hiuksiin.

Ajan kanssa Hildan suru asettui ja Hal ja Emma adoptoivat tytön itselleen. He päättivät yhteistuumin lykätä oman lapsen hankkimista, sillä Hilda tarvitsi kaiken mahdollisen huomion itselleen.

Sen hän myös sai. Nopealla tahdilla hän ripustautui uusiin vanhempiinsa ja pyrki näiden lähelle jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, eivätkä Emma ja Hal työntäneet häntä koskaan pois.

Joulun koittaessa heistä oli muotoutunut tiivis ydinperhe, joka teki kaiken yhdessä. Emma vain alkoi olla todella väsynyt, sillä työ, parisuhde ja haavoittunut lapsi vaativat kaiken hänen aikansa ja nainen alkoi reagoida pikkuhiljaa fyysisesti kaikkeen paineeseen.

Emma kuitenkin pinnisteli päivästä toiseen ja joulun kunniaksi he saivat koristeltua kuusen. Olkoonkin, että se oli hieman toispuoleinen ja ärsytti siksi Halia. Hilda kuitenkin oli innoissaan ja vaati heitä laulamaan useammankin joululaulun kuusen ympärillä.

-Mulla on hieman paha olo,
Emma sanoi hiljaa ja rutisti kasvojaan. Hal katsoi häneen tutkivasti, nosti sitten kädet vatsalleen ja teki eleen, josta ei voinut erehtyä. Katsoi samalla vaimoaan kysyvästi ja muodosti äänettömästi kysymyksen:
-Vauva?

Emma pelästyi niin pahanpäiväisesti, että paha olo unohtui välittömästi. Hiukset tuntuivat nousevan ihan kirjaimellisesti pystyyn, kun hän sulki silmänsä ja laski päiviä ja viikkoja. Kauhistunut henkäisy. Mikään ei mennyt kuten he suunnittelivat.

Ei mennyt kauaakaan, kun vatsa pullahti ulos ja raskaus oli näkyvää ihan jokaiselle. Elliot ja Cassandra muuttivat Fannyn kanssa myös Sulanille, joten sisarusten väliset vierailut alkoivat olla paljon yleisempiä kuin ennen.
-Onpas se komea vatsa,
Elliot sanoi vaikuttuneena ja asetti luvan kanssa kädet varovasti sisarensa pyöristyvälle kummulle.

-Ja potkii muuten komeasti,
hän sanoi silmät suurina ja puhkesi sen jälkeen leveään hymyyn.
-Älä muuta sano,
Emma vastasi ja ähkäisi erityisen kivuliaan potkun osuessa suoraan kylkiluihin.

**********

-Sä olet viime aikoina ollut hieman vaisu,
Emma totesi Hildalle varovasti.
-Vaivaako sua jokin?

-Nyt kun vauva syntyy, niin annatteko te mut pois,
Hilda kysyi äkkiä ihan suoraan ja Emma haukkoi henkeä.

-Mitä ihmettä? Mistä sä olet tuollaista saanut päähäsi?
Emma veti Hildan hartioista pystyyn ja tiukkaan syleilyyn.

-Hilda, sä olet nyt mun vanhin tytär ja mä en ikinä, ikinä! antaisi sua pois. En ikinä. Mä rakastan sua kultaseni.

-Mäkin rakastan sua. Teitä molempia,
Hilda sanoi ja päästi sitten itkun ja naurun sekaisen äänen.
-Mennään kuule ostamaan jäätelöt, jooko?
-Joo! Mennään!

Raskauden loppua kohden Emman vatsa kasvoi oikein mittaviin suhteisiin ja Hal oli vakuuttunut, että sieltä tulisi yhden sijasta kaksi lasta.

Ei sieltä syntynyt kuitenkaan kuin yksi pieni tytär ja Emma mietti, miten niin pieni lapsi oli voinut saada hänen vatsansa niin valtava kokoiseksi. Freya, Emma ja Hal olivat päättäneet antaa lapselle nimeksi, jos se olisi tytär. Freya Parker.

**********

Hiljaa, hyvin hiljaa

jo kuuluu keijujen äänet.

Ne tanssivat taas läpi yön laulaen,

läpi yön laulaen.

Hiljaa, hyvin hiljaa

jo syttyy tähtöset pienet.

Ne oottavat taas läpi yön loistaen,

läpi yön loistaen.

Hiljaa, hyvin hiljaa

jo sammuu keijujen äänet.

Ne liitävät taas ylös luo tähtien,

ylös luo tähtien.

Tässä osassa on kohdattu paljon surua ja simit joutuivat todella koville. Edellinen osa päättyi Caterinan viimeiseen vierailuun ja en tuolloin tiennyt, että se sellainen oli. En ollut yhtään tajunnut Denverin ja Caterinan olevan niin elämänsä ehtoopuolella. Molemmat kuolivat tosiaan ihan peräkkäin ja sisarukset saapuivat itse asiassa tontille kutsumatta, peräkkäin hekin. Siksi päätin kirjoittaa osan näin. Elijah oli ainoa, joka ei tullut paikalle, mutta häntäkin tullaan näkemään jatkossa. Päätin siirtää hänet samaan talouteen perheineen Elliotin kanssa ja juonellisesti oli helpompaa, että kaikki asuvat Sulanilla.

Kuudes sukupolvi on syntynyt! Hip-hip-huraa! =D Osia on myös tällä erää sen verran kirjoitettuna ( viimeinen osa toistaiseksi on nro 84 ), että ainakin hetken aikaa jatkan tätä kahden osan viikkotahtia. Katsotaan sitten jos ja kun viikonloppupelaamiset jossain vaiheessa vähenee tai loppuu, niin julkaisutahti hidastuu viimeistään silloin.