16.8.2019

71. Älykkö ja äksyilijä









-Mitä jos mä veisin sut tänään snorklaamaan? Käykö?
-No joo.




Lasten suunnitellessa päivän rientoja Emma päivitti hellaa.




Rahavirran alkaessa kääntyä voitolliseksi pikkuhiljaa saatiin uusittua talon ikkunat. Olohuoneesta oli nyt varsin avoin näkymä merelle.




Muitakin ostoksia tehtiin ja terassille saatiin kiva, vilpoisa katos yhteistä kokoontumista varten.




Talon puutarhaakin päivitettiin ja nykyään se sisälsi jo hyvän määrän erilaisia kasveja.




Emman silmään talo alkoi näyttää erittäin edustavalta ja hän oli äärimmäisen tyytyväinen.




-Elliot,
Emma sanoi ja halasi veljeään lämpimästi.




-Täällä alkaa näyttää jo todella hienolta. Olen aika vaikuttunut sun taidoista ja mausta,
veli kehui ja Emma hehkui tyytyväisenä.




-Noo, mitä nyt vähän on laiteltu ulkokuorta uusiksi ikkunoiden osalta ja...




-Hei! Ota kehu vastaan sellaisena kuin se on! Turha vaatimattomuus pois,
Elliot komensi.




-Hyvä on. Kiitos Elliot.
-Ole hyvä.




Halin noustessa ravintolassa ylemmäs hierarkiassa alkoivat työpäivät vähentyä ja mies pääsi vihdoin ja viimein purjehtimaan. Hän oli katsellut ostamaansa venettä kädet syyhyten jo pitkän aikaa, mutta purjehtimiselle ei ollut tilaa töiden ja perheen ohessa tätä ennen ollut.




Nyt Hal nautti täysin rinnoin suolaisesta merituulesta, purjeen lepatuksesta sekä mahdollisuudesta kalastaa missä ja milloin tahansa.




Elliot oli luvannut jäädä "lapsenvahdiksi" Freyalle, vaikka tosiasiassa tyttö ei tarvinnut juurikaan perään katsomista. Hän hoiti koulutyöt täysin itsenäisesti ja omatoimisesti.




Elliot katseli hämmästellen ihan hetken aikaa, kuinka hänen sisarentyttärensä luki nopeasti ja sujuvasti kysymykset ja kirjoitti vastaukset empimättä.




-Koulunkäynti taitaa olla sulle aika helppoa,
hän sitten totesi.




-Hö, tietty,
Freya vastasi ja parin ällistyneen sekunnin jälkeen Elliot alkoi nauraa.
-Mä en ollut koulussa mitenkään tosi hyvä. Tai olin sitten kun opiskelin ihan tosi paljon,
hän tunnusti ja tämä sai kynän pysähtymään ja nousemaan Freyan huulien väliin. Silmien väliin ilmaantui tuumiva ryppy.
-Oliko äiti hyvä koulussa?
-Tuota... Mä en muista kauhean hyvin. Meillä on jonkin verran ikäeroa ja olin teini kun sun äiti meni kouluun,
Elliot pohti.
-Okei,
tyttö vastasi ja keskittyi jälleen läksyihinsä.




Hilda tuli sillä välin kotiin ja Elliot lähti ja jätti vetovastuun huolehtimisesta tälle.
-Ihan oikeesti, yritä nyt saada syötyä se hemmetin ruoka,
Hilda kivahti Freyalle äkeissään ja nuorempi nieleskeli kyyneliä. Hän ei tiennyt millä tavoin oli sisartaan ärsyttänyt, mutta tämä oli ollut kuin ahteriin ammuttu karhu koko illan. Nopeasti Freya ahtoi lopun ruuan alas ja siirtyi ulos pelaamaan shakkia itsekseen. Ainakaan hän ei olisi Hildan tiellä.




-Mikä sua ärsyttää noin kauheasti,
Hal kysyi kummastellen tultuaan kotiin ja löydettyään äksyn Hildan olohuoneesta.
-En mä tiedä ja sehän se onkin! Mun tunteet menee ihan vuoristorataa koko ajan,
-Se kuuluu tuohon ikään,
Hal totesi lakonisesti ja yhtäkkiä Hildan ärsytys katosi kuin puhkaistu ilmapallo.
-Mä taisin olla aika inhottava äsken Freyalle,
hän tunnusti.
-Sun saattais olla hyvä pyytää anteeksi,
Hal ehdotti kevyesti, painostamatta.




Hildan sydän käpertyi häpeästä hänen katsoessaan, miten onnettomalta pieni serkku näytti.




-Kuule Freya, mä oon tosi pahoillani, että mä äksyilin sulle äsken. Mä en aina oikein itekään tiedä miksi mä oon niin inhottava.




-Se johtuu murrosiästä,
Freya sanoi hymyillen äkkiä valoisasti ja piti sen jälkeen pitkän pätkän luentoa siitä, miten käynnistyvä hormonitoiminta vaikuttaa käytökseen.




"Miksiköhän mä en oo lainkaan yllättynyt, että toi tietää tästäkin kaiken", Hilda ajatteli sarkastisesti katsoessaan toisaalta hieman ällistyneenäkin serkkuaan, jolla tuntui olevan asiasta erittäin kattavat tiedot. Asiasta, joka oli ajankohtainen Hildalle itselleen ja toiselle vasta pitkällä edessäpäin.




-Me ollaan huomenna Halin kanssa menossa kahdestaan kylpylään. Ajateltiin vähän, että jos te olisitte Fannyn ja Tobyn seurana?




Molemmat tytöt olivat hetken aikaa ihan hiljaa ja Emma herkistyi kuulostelemaan tilannetta. Oliko talossa ongelmia tyttöjen välillä?




-No joo, käyhän se
Hilda totesi vihdoin.
-Mä ajattelin maksaa sulle laitesukelluskurssin,
Hal sanoi hymyillen ja Hildan suupielet alkoivat levitä nopeasti vaikuttavaan hymyyn.





-Pääsenkö mäkin laitesukeltamaan?
-Sä olet vielä liian pieni kultaseni. Se on vähän isompien juttu. Katsotaan sitten kun olet Hildan ikäinen,
Emma sanoi päättäväisesti ja siihen Freyan oli tyytyminen.




**********



Freya on helppo lapsi, eri tavalla kuin Hilda oli helppo. Hilda ei uskaltanut perheen menettämisen pelossa näyttää omia tunteitaan, Freyalla taas ei tätä pelkoa ole. Kukapa tietää millainen lapsi Hilda olisi ollut, jos hänen vanhempansa olisivat saaneet elää. Hilda alkaa myös aikuistua pikkuhiljaa. Freya taas tuntuu olevan ihan liian aikuinen ikäänsä nähden. Lasten erot ovat suunnattomat ja aika näyttää, millaisia heistä lopultakin tulee.


Tervetuloa tutustumaan myös uuteen tarinaani:

Family Windenburg









2 kommenttia:

  1. Vaikka Hildan tunteet heittelehtivätkin vielä aika paljon, niin hiljalleen tapahtuvan aikuistumisen huomaa ainakin siitä, että hän osaa myös pyytää anteeksi loukattuaan. Vaikkakin se tapahtui hänen isänsä kehotuksesta, niin siltikin hän vaikuttaa kypsyneen.

    Freya taasen vaikuttaa hyvin rauhalliselta ja tasapainoiselta ja muutenkin hyvin helpolta lapselta, kun koulu sujuu ja niin edelleen. Uskoisin, että teini-iässäkin Freya on Hildaan verrattuna rauhallisempi tapaus, mutta eihän sitä ikinä etukäteen tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuhiljaa Hilda kasvaa ja kypsyy. Elämä ei antanut hänelle parasta kättä, mutta tyttö on sitkeästi mennyt eteenpäin ja jää nähtäväksi, mitä hänellä edessään on. Siitä en kerro vielä sen enempää.

      Freya on varhaiskypsä, vähän samalla tapaa kuin itse olin lapsena. Tosin koulumenestys ei ollut samaa luokkaa...

      Poista