11.10.2019

79. Clark kasvaa aikuiseksi

Tässä osassa on tavallista enemmän kuvia, joten tekstiä per kuva on ehkä hieman normaalia vähemmän. Tämä siksi, että tarinan sai jaettua paremmin osiin tällä tavalla.


**********




Hal tunsi itsensä varsin nuoreksi mieheksi nuoren rakkaansa vuoksi ja eläköitymisen jälkeen hän jaksoikin ihan käsittämättömällä tavalla pitää huolta lapsenlapsestaan sekä omasta tyttärestään. Gregory sai kouluapua päivittäin.

Clark oli ottanut vähän aikaa sitten varovasti yhteyttä ja kertonut koko ruman totuuden siitä, miten Gregory oli saanut alkunsa. Hal pohti yhdessä Hildan kanssa pitkään ja hartaasti sitä, antaisivatko he Clarkille tapaamisoikeuden ja sen asian pohtiminen oli vielä tiukasti työn alla. Hal tunnusti Hildalle olevansa äärimmäisen vihainen miehelle, mutta lopultakin tehty mikä tehty. Gregory oli olemassa ja Hal oli tyttärenpojastaan maailman kiitollisin.




Greg oli läheinen serkkujensa Ronny Robertsin ja Levi Bjergsenin kanssa. Levi ei todellisuudessa ollut hänen serkkunsa vaan setänsä, tai enonsa, tai jotain sinne päin, sillä hän oli edesmenneiden Emmet ja Sofia Bjergsenin poika. Nyttemmin hän oli siirtynyt Fannyn kasvatettavaksi. Fanny-täti oli tätä nykyä suurperheen yksinhuoltajaäiti, sillä hänellä oli Ronnyn lisäksi omia lapsia kaksi muutakin. Kukaan ei tiennyt kuka näiden lasten isä oikein oli eikä Fanny kertonut.




-Oliko hyvä leffa pojat?




-Joo, oli,
tuli yhdessä kuorossa.
-Minkä leffan te katoitte?
-Avaruusseikkailut.




-No hei herra Walters, Haulani Kahawai tässä. Onko vieläkään mitään?




-Niin. Niin. Aivan. Ehkä kuitenkin...




-Aivan. Vuosia on kulunut. Ymmärrän. Näkemiin.
Hal oli aivan tyhjä puhelun jälkeen. Yksityisetsivä oli viimein myöntänyt, että hän ei kerta kaikkiaan kyennyt löytämään jälkeäkään Freyasta. Ei sitten niin yhtään mitään. Oli aika luovuttaa. Hän nousi päättäväisesti ylös ja suuntasi keittiöön.




Hilda tanssitti Gwenia ja Gregorya.




Hal kuuli heidän nauravan olohuoneessa ja surusta huolimatta hän tunsi suunnatonta iloa. Hän oli onnellisempi kuin monet muut, sillä hän oli saanut elää rinnallaan kaksi mahtavaa naista, saanut kokea näiden rakkauden ja rakastaa takaisin.




-Voidaanko tanssia lisää ruuan jälkeen,
Greg kysyi.
-Jos menet ensin kuitenkin hetkeksi nukkumaan. Mun on pakko hieman vetää henkeä,
Hilda sanoi nauraen ja tunsi erikoista painetta rintakehässään.




Muiden lähdettyä ja Hildan siivoillessa ruokailun jälkiä hänen rintaansa alkoi äkkiä puristaa aivan järkyttävän paljon. Hilda nosti vaistomaisesti käden rinnalleen ja haukkoi henkeä. Yhtäkkiä hän vain tunsi, että jotakin repesi hänen sisällään ja hän ehti ajatella viimeiseksi, että ei, ei vielä!




Nuori nainen ei tajunnut enää mitään rysähtäessään lattiaan.




-Hilda Parker. Hmm. Olen tosi pahoillani. Kovin nuorena joudut lähtemään. Sinua on kuitenkin odottamassa oikeat vanhempasi sekä Emmalyn. Et ole yksin.


**********




Hildan kuoleman jälkeen Hal joutui ottamaan Gregoryn isään yhteyttä ja tämä muuttikin heille. Vaihtoehtoja ei enää ollut eikä ollut aikaa miettiä liikaa omia tunteita. Hal tiesi, että hänen oma aikansa oli kulumassa loppuun. Hänen sydämensä oli pieninä palasina kahden rakkaan vaimon kuoltua ennen häntä.




Clark oli kasvanut henkisesti paljon sen jälkeen, kun oli paennut Emmaa ja kuullut tämän jälkeen naisen kuolleen. Hän yritti parhaansa ja kantoi kortensa kekoon kykyjensä mukaan. Hal suri niin valtavasti ja oli Clark itsekin toki surullinen Hildan kuolemasta. Hän oli ollut totta puhuen aivan järkyttävä aviomies ja nyt ryhtyessään isäksi hän ensimmäisen kerran avasi silmänsä ja ymmärsi kuinka väärin hän oli tehnyt Freyaa kohtaan. Carkia hävetti suunnattomasti hänen muistaessaan viimeisiä sanojaan Emmalle. Hän toivoi enemmän kuin mitään muuta, että voisi jotenkin pyytää naiselta anteeksi, mutta sellaista mahdollisuutta ei ollut. Niinpä hän jokaisella teollaan pyrki sovittamaan tekemiään vääryyksiä ja kuin huomaamattaan kasvoi henkisesti lisää joka päivä.




Gregory oli maailman surullisin pikkupoika. Hän oli kasvanut äitinsä hylkäämänä ja menettänyt sen jälkeen jo kaksi äidinkorviketta. Itkuisena hän lähti uimaan ja äkkiäarvaamatta paikalle ilmaantui delfiini.




Se tuntui ymmärtävän Gregoryn tuskan ja tuijotti poikaa suoraan silmiin pitkän tovin.




Sen jälkeen se siirtyi rapsutettavaksi ja hetkeksi Greg unohti kaiken surunsa silittäessään delfiinin sileää pintaa.




-Ihan hyviä nämä sun pinaattifrittatat,
Hal sanoi tunnustelevasti. Oli annettava entisten vihojen mennä, lasten takia.
-Mennäänkö juomaan tuohon ulos yhdet drinkit jos teen,
hän ehdotti Clarkille. Mies nyökkäsi varovasti.




He joivat ensin täydessä hiljaisuudessa ja sitten miehet viimein keskustelivat tulevaisuudesta. Halilla oli jonkinlaisia suuntaviivoja sitä varten ja hän teki vienoja ehdotuksia, joita Clark sanoi jäävänsä pohtimaan. Hän kiitti vanhempaa miestä luottamuksesta ja lupasi, että hänen itsekkäät vuotensa olivat takanapäin ja hän olisi luottamuksen arvoinen. Hal uskoi Clarkia.




Gwendolyn kasvoi näinä aikoina kuin varkain kouluikään ja hänen ja Gregoryn ystävyys syveni.




Hal ei ollut väärässä. Yksi kaunis päivä hän tunsi elämänsä olevan tiensä päässä ja rauhassa, joskin surullisena lapsensa jättämisestä, hän huokaisi kerran syvään ja oli sen jälkeen poissa.




-Hal-parka. Sinulla on ollut onnea rakkaudessa, mutta lasten kanssa olet kohdannut vaikeuksia. Usko pois, he menestyvät kyllä, kaikesta huolimatta ja ei aikaakaan, kun kohtaat heidät jälleen.




Halin kuoleman jälkeen Clark meni vanhan miehen ehdotuksesta tapaamaan Fannya.
-Hei. Kiitos kun otit vastaan,
Clark sanoi ja nainen veti hänet lämpimään halaukseen.
-Menneet on menneitä Clark. Olen aika otettu siitä, miten sä olet ottanut kantaaksesi vastuusi.




-Siitä mä oikeastaan tulin puhumaankin.
-Ai?
-Katsos kun Hal esitti toiveen ennen kuolemaansa.




-Mikähän se toive mahtoi olla?
-Hän pyysi meitä kahta harkitsemaan muuttamista saman katon alle.
-Mun täytyy istua.




-Clark...
-Älä kiellä heti suoriltaan. Harkitse asiaa. Mä tiedän, että meillä yhdessä on paljon lapsia ja Lucas...




-Niistä Lucas on sun lapses. Kyllä.
-Mä en koskaan kysy sulta kenen lapsi Matt on. Se ei kuulu mulle. Hal ei myöskään tiennyt siitä meidän yhdestä hairahduksesta.
-Clark, jos me harkitaan tätä, niin sitten meidän on syytä ryhtyä ihan oikeasti perheeksi.
-Olen ihan samaa mieltä.
-Oletko?
-Olen, ihan tosissani olen. Fanny, mä olen rakastunut suhun, olen ollut jo pitkään. Meni vaan hirvittävän kauan ymmärtää asia.
-No, mä olen rakastunut suhun.
-Olipas tää jotenkin....
-Niin oli. Aloitetaanko järjestelyt siis?
-Aloitetaan. Tehdään meidän perheestä vihdoin yhtä.




Siihen meni tovi, että kaikki asiat saatiin järjesteltyä. Lopulta taloa kuitenkin saatiin suurennettua niin paljon, että sen sisään mahtuisi kuudelle lapselle nukkumapaikata. Clark ja Fanny menivät naimisiin ennen yhteen muuttamista.




Oleskelutilaa laajennettiin niin, että turhia väliseiniä purettiin.




Musiikkihuone siirrettiin entisen olohuoneen paikalle ja nurkkaan rakennettiin yksi pesutila lisää. Entinen musiikkihuone oli jälleen toistaiseksi makuuhuone. Näissä puitteissa Fanny ja Clark kasvattivat sekalaista pesuettaan ja jokaisella oli vaikeuksia jo pysyä ajan tasalla kuka oli kenenkin puolisisarus, sisarus tai jokin muu sukulainen. He päättivät yhdessä olevansa vain veljiä ja yksi sisko.



**********



Ihan ensimmäiseksi: Hildan kuolema oli suunnittelematon ja hän kuoli hysteerisessä mielentilassa naurukohtaukseen. Tämä oli onneton sattuma ja pakotti pikaisesti keksimään jonkin muun vaihtoehdon ja Fannyn ottaminen pesueineen perheen äidiksi oli aluksi liian haastava ajatus. Sen vuoksi Clark Connor astui esille jälleen kerran.

Tämä sukupolvi on ollut yhtä ristiinnaimista =D Alan itsekin olla jo sekaisin näiden sukulaisuussuhteista ja peli käy hieman vaivalloisesti näin monen simin kanssa. Peli siis laskee kaikki nekin simit peliin kuuluviksi, joilla en aktiivisesti pelaa juuri nyt. Tämä tiedoksi niille, joilla ei ole nelosta. En vielä tiedä tuleeko Gregoryn sukupolvi jäämään viimeiseksi. Jos ei, edessä on pikkuhiljaa luopumista suurimmasta osasta näitä simejä. Se ei auta, että poistan heidät asumasta maailmasta vaan heidät on poistettava siitä kokonaan, jotta peli ei lue heitä aktiivisesti pelatuksi. Olisi vallan ihanaa saattaa heidät kaikki aikanaan naimisiin ja teettää heillä lapsia, mutta se ei tule olemaan mahdollista, joten jos pelipohja kestää vielä jonkin aikaa, kasvatan nämä lapset aikuisiksi ja poistelen heitä sitten pelistä "asumaan muualle".

Edit. Ihan sattumalta löysin täpän, jota painamalla saan ennen aktiivisesti pelatut taloudet muutettua pois omilta "pelilistoilta". Tämä näytti auttavan suunnattomasti pelin sujuvuuteen =)

Seuraavassa osassa siirrytään sitten Gregoryn teini-ikään.





2 kommenttia:

  1. Suhtautuminen Clarkiin on kyllä hyvin ristiriitainen. Hän on tehnyt menneisyydessään hyvin, hyvin monta väärää valintaa. Toisaalta arvostan kyllä sitä, että mies on viimeinkin valmis kantamaan vastuuta tekemisistään, vaikka se tapahtuukin pakon edessä. Perheelle on sattunut harmillisen paljon menetyksiä, mutta onneksi lapsilla on kuitenkin edes joku, joka huolehtii.

    Odotan Gregoryn teinivuosia kyllä mielenkiinnolla. Äidin hylkäämäksi tuleminen ja vanhempien korvikkeiden menettäminen on luultavasti vaikuttanut pojan luonteeseen jotenkin, ja sen vaikutuksia on ihan kiinnostava päästä näkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Clark on ehkä yksi ristiriitaisimpia hahmojani kautta aikojen missään tarinassa. Omatkin tunteet hänen suhteensa ovat hyvin ristiriitaisia ja myönnän myös kirjoittajana inhonneeni häntä aluksi. Hänen tekonsa ja pelkurimainen pakeneminen jokaisessa tilanteessa eivät todellakaan ole asioita, joita arvostan. Joskus on kuitenkin tarinan eteen tehtävä hahmoja, jotka herättävät voimakkaita tuntemuksia itsessäkin. Vähän samalla tavalla kuin Freya päätöstensä loppuvaiheissa.

      Pidin Freyasta aluksi hyvin paljon, mutta kirjoittaessani hänelle tunteita Sebastiania kohtaan jne jne en voi väittää enää olleeni hänen suhteensa kovin "rakastava". Toisaalta hänen tarinassaan on ollut ihanaa ottaa vaihteeksi esille sellainen persoona, joka on intohimoinen ja tuulten ja tunteiden vietävissä. Minussa itsessäni on ollut vähän enemmänkin kuin ripaus täysin samaa. Silti tai ehkä juuri siksi en noista luonteenpiirteistä pidäkään. Ne ovat aikoinaan johtaneet minut tilanteisiin, joista olisin välttynyt jos olisin enemmän järki- kuin tunnejohtoinen.

      Poista