25.10.2019

81. Paha olla

Tämä on taas tällainen jonkinsortin väliosa, joka on pakko käydä läpi, jotta päästään eteenpäin eikä hypätä hurjalla loikalla jonnekin.

Osa sisältää jälleen kirosanoja.


**********




Greg pisti tuulemaan ja löysi kuin löysikin itselleen kaksion edullisella hinnalla, mutta se sitten oli todellakin edullisen näköinen. Sekä alakerta että yläkerta olivat L:n mallisia ja erittäin vaatimattomasti sisustettuja.




Suoraan sisäänkäynnistä vasemmalla oli tyhjä, ikkunallinen tila ja Greg toivoi jonain päivänä saavansa rakennutettua siihen alakerrasta puuttuvan WC:n.




Olohuoneesta eteenpäin asunto loisti tyhjyyttään. Lattiat olivat onneksi uudet, mutta kaikki värisävyt olivat taiteellisen nuorukaisen mielestä erittäin tylsiä. Hänellä ei kuitenkaan ollut varaa ostaa yhtään mitään.




Keittiö oli pieni, mutta järkevä ja se riitti toistaiseksi.




Asunnon paras puoli oli parveke. Greg oli siihen enemmän kuin tyytyväinen ja hän sijoittikin toisen maalaustelineistä sinne.




Nuoren miehen mielialat ailahtelivat rajusti Freyan tapaamisen jälkeen ja hetkittäin hän koki suoranaista murhanhimoa. Unohtaakseen kurjat ajatuksensa hän riensi karaokebaareihin ja lauloi niissä sydämensä pohjasta. Gregillä ei ollut laulamisesta kokemusta ja aluksi hän oli kuin ammu vainaa. Kohteliaasti hänelle kuitenkin taputettiin, jos yleisöä oli läsnä.




Aika usein ei niihin aikoihin ollut, kun Gregory paikalle meni, sillä kovin myöhään hän ei voinut harrastuksiaan hoitaa. Koulu vaati osansa.




Gregory oli juuri asettunut syömään ja tilannut palanpainikkeeksi lasin punaviiniä, kun hän havaitsi jonkun istuvan vierelleen. Isä. Sisimmässään nuorukainen muljautti silmiään.
-Äitisi soitti mulle.
-Ai nyt se sitten pitää yhteyttä,
Greg sanoi katkerasti. Clark ei kyennyt kertomaan, että Freya oli itse asiassa pitänyt häneen yhteyttä kaikki nämä vuodet ja Clark oli kertonut tälle kaikki poikansa kuulumiset. Sen vuoksi Freya oli tiennyt Gregoryn muutosta San Myshunoon.




-Gregory, mä tiedän, että sulla on nyt paha olla ja ymmärrän kyllä hyvin. Mä sanon tämän vain kerran enkä palaa siihen enää, mutta sulle tekisi ihan hyvää tavata sun äitis ja jutella hänen kanssaan menneistä vuosista.
-Mua ei vittuukaan kiinnosta se ämmä ja sä olet ihan helvetin tyhmä.




-Jos sun tarkoitus oli loukata mua ja työntää mut pois, niin mä en ota tästä itteeni. Mä ihan oikeesti tajuan kyllä.
-Mua ei kiinnosta mitä sä luulet tajuavasi tai et. Voitko painua hevon helvettiin mun elämästä!




Seuraavana aamuna syödessään aamiaista Greg jo häpesi puheitaan isälle. Pitkin hampain hän tunnusti itselleen, että tämä saattoi olla oikeassa, mutta vain saattoi, eikä isä voinut tietää mitä hän tunsi todella. Hänen olisi sen vuoksi annettava tälle anteeksi ja ennenkaikkea pyydettävä sitä itselleen.




Se oli Gregoryn sen hetkisen elämän vaikein puhelu. Hänet oli kuitenkin kasvatettu paremmaksi kuin hän oli eilen ollut, joten hän kaivoi sisältään vaaditun rohkeuden ja odotti sydän kylmänä kun puhelin hälytti.




-Clark Connor.
-Hei isä, Greg tässä. Tota... anteeksi se eilinen. Mä olin ihan täys paskiainen.
-Greg, kenelle sä voit olla paskiainen ellet mulle? Mä olen sun faijas. Asia unohdettu.
-Kiitti. Ja hei isä?
-Niin?
-Sä oot lopultakin aika loistotyyppi.
-Sitähän mä oon yrittänyt kaikille kertoa nää kuluneet vuodet,
Clark huokaisi puhelimeen teatraalisesti ja Greg alkoi nauraa. Hän kaipasi sillä hetkellä Sulanille todella paljon. Sen lämpö tämän koleuden keskellä kuulosti erittäin kutsuvalta ja ajatus isän tekemästä ruuasta ja Fannyn hössötyksestä ympärillä saivat koti-ikävän nousemaan. Isä ja poika keskustelivat vielä hetken hyvässä hengessä ja lopettivat sitten puhelun.




Sen jälkeen Gregory siirtyi koulutehtävänsä pariin. Hänen piti opetella maalaamista ja hetken aikaa poika mietti mitä ihmettä oikein maalaisi.




Hänen mieleensä ei tullut mitään muuta kuin kukka ja se oli hänen omaankin silmäänsä erittäin amatöörimäinen tekele. Turhautuneena hän tuhahti ja puri sitten hammasta yhteen.




Ensilumien sataessa Gregory oli kehittynyt, jos ei nyt hyväksi, niin ainakin omintakeiseksi tyyliltään.




Erittäin ilahtunut Greg oli nähdessään mainoksen kirpputorista. Sitä kautta hän löysi muutamia erittäin värikkäitä sisustustuotteita edulliseen hintaan ja koska kyseinen paikka oli lähes kotinurkilla, kuljetus tuli kaupan päälle. Hänen mielestään nämä olivat jo erittäin hyvät kaupat.




Hyväntuulisena hän katseli katusoittajan esitystä, vaikka mies oli kyllä ehkä surkein muusikko, jonka Greg oli koskaan nähnyt. Toisaalta: hän oli ehkä jäävi arvostelemaan yhtään ketään, sillä hänen oma nonnansa oli ollut konserttipianisti ja lajissaan aikansa suurin kyky.




Muusikon esitys sai hänet kuitenkin innostumaan jälleen laulamisesta, joten Gregory suuntasi läheiseen karaokebaariin ja lauloi muutamatkin biisit. Hän alkoi olla jo hurjasti kehittynyt ja nyt aplodit olivat jo huomattavasti innostuneempia kuin aiemmat kohteliaat taputukset.




-Kuule poitsu, sulla ei taida olla oikein ikää ostaa alkoholia.




-Mitä ihmettä? Ei edellisessä paikassa ollut minkäänlaisia ongelmia ostaa yhtä lasillista viiniä. En mä humalaan itteeni ajatellut juodakaan.
-Näytä mulle papereista, että sä olet täysi-ikäinen ja sen jälkeen katotaan uudestaan.




-Ei mulla ole sellaisia papereita. Onko ihan oikeasti niin, että pitää olla täysi-ikäinen saadakseen lasillisen viiniä?
-Tässä baarissa pitää. Muista en tiedä.
-Asia selvä.



**********



Aivan ymmärrettävästi Gregory reagoi voimakkaasti ja hänen purkauksensa isälleen oli odotettavissa. Clark on kuitenkin selkeästi kasvanut tässä aikojen kuluessa ja hänen reaktionsa purkaukseen oli erittäin aikuismainen. Samoin jälkiselvittely tilanteesta. Tämä ehkä sai Gregoryn ajattelemaan asioita ja kenties hän joku päivä on valmis kohtaamaan äitinsä.



4 kommenttia:

  1. Joo tosiaan, mun mies huokaili ja tuskaili kun ei saanut musta mitään irti kun vaan luin tätä tarinaa... :D Oli urakka, mut tää on aivan loistava! Tykkään niin hahmoista!

    Tästä osasta, niin kyllähän se on todella ymmärrettävää, että Greg reagoi noin niin kuin reagoi. Clarkin suhtautumista hämmästelin, että onpas mies muuttunut aikuismaiseksi vuosien saatossa. Mikä on tietysti hyvä. Mutta jännä, että Freya on ollut Clarkiin yhteydessä! Oisin jotenkin olettanut toisin. Jään innolla odottamaan, mitä seuraavaksi!

    Ja pistin tarinan aluilleen tänään, ( https://oliverinsuku.blogspot.com/ ) saa käydä kurkkimassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gregillä on vielä kasvettavaa aikuiseksi, mutta aivan taatustin hänkin sinne asti pääsee, sillä onhan sinne päässyt myös Clark, meidän kaikkien hämmästykseksi. Myös kirjoittajan, myönnän. En suunnitellut Clarkille muuta kuin pahiksen roolin, mutta peli päätti toisin Hildan kuoltua.

      Käyn lukemassa kohdakkoin =) Kiitos =)

      Poista
  2. Pakko sanoa, että mä en edelleenkään pidä Clarkista kovin paljoa, mutta en mä häntä enää kovin voimakkaasti inhoakaan. Hän on kumminkin kypsynyt henkisesti hyvin paljon ja on hyvä isä pojalleen, kun kykenee vastaanottamaan noita purkauksia. Kunhan Gregorykin saa ajateltua asioita, niin eiköhän hänkin ole vielä joskus halukas käymään asiat läpi äitinsä kanssa.

    Asia, mistä olen hieman huolissani, on tuo Gregoryn alkoholinkäyttö. Okei, se on toistaiseksi kyllä maltillista, mutta siltikin olen hieman huolissani. Poika on alaikäinen ja aloittanut juomisen jo nyt. Ei tarvitse mennä montaakaan sukupolvea taaksepäin nähdäkseen, millaista vahinkoa liiallinen alkoholinkäyttö voi aiheuttaa... No mutta, toivotaan, että Gregoryn juominen pysyy aisoissa ja huoli on turhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Clark on kasvanut paljon sen jälkeen, kun hän aiheutti tahattomasti Emman kuoleman. Toisaalta: Emma varmaan olisi kuollut ilman miestäkin, mutta mikäpä auttaisi ryhdistäytymiseen paremmin kuin pieni syyllisyydentunto.

      Gregory on tunteineen hieman tuuliajolla ja ainakaan toistaiseksi hän ei ole hukuttanut surujaan ja vihaansa alkoholiin. Totta, se riski Parkereilla on olemassa Denverin verenperintönä ja kukapa tietää, vaikka joku vielä tulevien sukupolvien aikana ajautuisi alkoholismin tielle.

      Poista