11.11.2019

85. Harrison










Gregoryn taiteilijaura oli lähtenyt hienosti käyntiin ja mies alkoi saada nimeä itselleen. Vielä toistaiseksi hän sai kuitenkin maalailla rauhassa San Myshunon taiteilijakaupunginosassa. Fanit eivät yrittäneet tunkea suuhun asti. 




Kotona he olivat Cherryn kanssa laittaneet alulle pienen puutarhan ja siitä oli tullut heidän yhteinen projektinsa.




Toinen tällainen "projekti" kasvoi hyvää vauhtia Cherryn vatsassa.




Ennen pitkää puutarhan hoitaminen jäi Gregin vastuulle ihan käytännön syistä. Cherry pystyi kyllä kumartelemaan, mutta vatsa oli niin pahasti tiellä, että hän ei nähnyt kitkikö kasveja vai rikkaruohoja.




Ennen kuin tulevat vanhemmat tajusivatkaan, lapsi oli jo ulkona ja hän sai nimekseen Harrison. Poika oli kiukkuinen ja äreä vauva, mutta Cherry oli käsittämättömän pitkämielinen lapsen kanssa. Hän oli kuin itse äiti maa - tasapainoinen ja luotettava.




-Kuule Greg,
Cherry kutsui miestään Harrisonin vihdoin nukkuessa lähes kahden tunnin paapomisen jälkeen.
-Kuulen.




-Mitä luulet, pitäisikö meidän yrittää tehdä Harrylle kaveri heti perään? Mitä lyhyempi ikäväli, sitä paremmin he pitävät jatkossa toisilleen seuraa,
Cherry ehdotti.
-Odotahan vain kun laitan tämän vesikannun ensin pois,
Greg tuumasi.
-Äh, älä suotta. Meillä on kiire sillä Harry nukkuu nyt,
Cherry vastasi ja molemmat alkoivat nauraa. Nainen ei kuitenkaan liioitellut, sillä poika ei nukkunut järin pitkiä unia.




Sen verran nuoripari sai kuitenkin keskinäistä aikaa, että ei mennyt kauaakaan kun Cherryllä oli jo uutisia kerrottavanaan.
-Greg, siihen tuli kaksi viivaa!




-Ihanaa! Tulehan tänne ja tehdän parit viivat lisää siihen tikkuun,
Greg tokaisi ja veti kikattavan vaimonsa suudelmaan.




-Ja louhikärmes oli niin iloinen kun se sai itselleen kukkaseppeleen, että se opetteli syömään kukkia siitä eteenpäin ja jätti kylän elikot rauhaan,
Greg luki Harrylle ja poika katsoi syvän tuumivasti isäänsä. Sadun loputtua Greg jäi silittelemään poikansa hiuksia niin pitkäksi aikaa, että tämä vihdoin nukahti.




-Hyvää yötä Harry,
mies sanoi suukottaessaan poikansa otsaa. Hän ei olisi voinut olla onnellisempi. Gregory oli itse kasvanut ilman isää. Hän ei toki ollut ymmärtänyt asiaa vasta kuin kouluikäisenä, kun muut lapset tekivät isänpäiväkortteja ja hän teki ne omalle isoisälleen. Hal ja Emma olivat kuitenkin olleet asian suhteen niin luontevia, että Greg ei ollut osannut enempää toivoakaan.




-Käydään tänään puistossa kun on ensin syöty ja käyty pesulla,
Cherry tuumasi iloisesti pojalleen heidän syödessä yhteistä aamupalaa. Mitä sitten jos ruokailu ei tapahtunutkaan pöydässä?




-Puistoon,
poika toisti iloisesti. Hän osasi kyllä jo puhua varsin hyvin ikäisekseen, Cherry tiesi, mutta toisinaan poika käytti edelleen vain yhden sanan lauseista.




Ennen puistoon lähtöä Cherry istahti Harrisonin eteen. Hän päätti, että pojalle oli hyvä kertoa asiasta mahdollisimman pian.
-Harry, sinä saat jonkin ajan päästä itsellesi pienen sisaruksen.




-Mikä se on,
Harrison kysyi.
-Äidin masussa kasvaa pieni vauva, tyttö tai poika.
Harry katsoi varovasti äitiinsä.




-Aluksi vauva on ihan pieni ja nukkuu kehdossa, mutta myöhemmin siitä kasvaa isompi ja sitten te voitte leikkiä yhdessä.




-En halua,
Harry sanoi surkeasti ja huulet alkoivat kääntyä alaspäin. Poika purskahti lohduttomaan itkuun.




-Kultaseni, ei mitään hätää.
-Minun äiti,
poika ilmoitti surkean vaativasti.




-Kyllä, sinun äiti,
Cherry vastasi ja päätti, että puheenaihe oli paras jättää toistaiseksi tähän.




Aika kului nopeasti ja pian Cherryn raskaus oli jo pitkällä. Harrisonkin alkoi pikkuhiljaa olla valmis ajatukseen, että perheeseen syntyy vauva. Cherry oli enemmän kuin tyytyväinen päätökseensä kertoa pojalle asiasta hyvissä ajoin.


**********


Tässä loikitaan taas vauhdilla eteenpäin. Perheeseen on syntynyt seuraava sukupolvi ja toinen lapsi tulossa. Kyseinen tontti, jossa perhe asuu, ei ole itse rakennettu ja pelaaminen sillä on työlästä. Olkoonkin, että tontti on tosi upea, niin perhe tulee siitä huolimatta jossain vaiheessa siirtymään tästä pois ja jatkan tarinaa itse rakennetulla tontilla.

Se on jännä juttu. Tykkään tosi paljon monien rakentamista taloista/tonteista, mutta niillä pelaaminen on jokseenkin haastavaa. En tiedä miksi. Onko muilla samanlaista ongelmaa?



2 kommenttia:

  1. Greg ja Cherry ovat oikein ihana pari. Viime osasta herännyt pieni huoli suhteen nopeasta etenemisestä on nyt mennyttä. Joo, ovathan he olleet nopeita liikkeissään, mutta mitä sitä viivyttelemään kun molemmat ovat onnellisia ja tietävät mitä haluavat?

    Tuppaan ihastelemaan varsinkin nelosen taaperoita melko useasti, mutta Harrison on kyllä todella suloinen. :) En tiedä miten sitten isompana, mutta ainakin nyt pojalla vaikuttaisi olevan aika tasaisesti molempien vanhempien piirteitä. Mitä tulee pikkusisarukseen, niin on ymmärrettävää, että Harrison ei alkuun ole kovinkaan innoissaan ajatuksesta. Mielestäni Cherryn ratkaisu kertoa asiasta ajoissa oli oikein hyvä, niin pienokainen ehtii totutella ajatukseen, ja sitten vauvan saapuessa hänet on helpompi ottaa vastaan.

    VastaaPoista
  2. Nyt vasta pääsin tänne lukemaan näitä! Mut ihanaa lukea putkeen monta osaa! :D Greg ja Cherry ovat ihania yhdessä ja harmittelen kyllä edelleen kovasti et tää loppuu pian. :( Harry on aivan jäärettömän valloittava kiharoineen! :3 Nyt jatkan lukemista ja kommentoin sitten viimeisimpään paremmin!

    VastaaPoista