18.11.2019

88. Kriittiset hetket









-Oh, kiitos,
Cherry huokaisi Gregoryn upottaessa sormensa kipeisiin lihaksiin.




-Tämä raskaus on tosi vaikea,
mies sanoi huolestuneena. Cherry oksenteli ympäri vuorokauden ja selkä kipeytyi jo varhaisessa vaiheessa.




-Kulta, älä suotta huolehdi,
Cherry sanoi ja suukotti miestään hellästi.




-Huolehdin minä. Se on vähän kuin minun asiani huolehtia,
Gregory mutisi vasten Cherryn huulia ja naisen sisällä heräsi tuttu vaatimus. Lapset olivat kuitenkin leikkimässä viereisessä huoneessa ja nainen joutui vaimentamaan kehonsa viestit.




-Näytän sinulle illalla miten paljon minusta tarvitsee huolehtia,
Cherry flirttaili miehelleen ja tämäkin tunsi kehonsa heräävän naisen viesteihin.




-Silloinhan minä vasta huolehdinkin,
Gregory vastasi matalalla äänellä ja liekki roihahti heidän välillään äkkinäisesti ja kuumottaen.
-Tiedän,
Cherry vastasi matalalla äänellä.
-Minun on nyt parempi mennä,
Gregory totesi hieman tukahtuneen oloisesti ja hän pakeni ulos Cherryn syvä nauru korvissaan.




Kunnon treeni. Kyllä. Se auttaisi häntä viemään ajatukset pois himoittavasta ja himoitsevasta vaimostaan.




Edes raskauden loppupuolella huikean kokoiseksi kasvanut vaiva ei estänyt Cherryä katsomasta miehensä perään.




Eikä Gregory valittanut. Ei todellakaan. Heidän liittonsa oli yhtä huumaa ja hurmaa, joskin rakasteluun oli tullut viime aikoina varovaisuuttakin.




Sinä yönä Cherry heräsi tiukkaan puserrukseen.




Hän ptieli kauhuissaan vatsaansa. Ei, ei nyt voinut vielä olla mitenkään aika! Hätäisesti hän herätti miehensä ja tämä soitti Lucasille, joka oli synnytyslääkärinä sairaalassa. Lucas käski heitä soittamaan ambulanssin välittömästi.




Ei ollut aikaa hankkia hoitajaa lapsille, joten Cherry lähti ambulanssiin yksin. Lucas saapui paikalle samanaikaisesti Cherryn kanssa.
-Käy ilmoittautumassa. Minä valmistelen leikkaussalin,
Lucas komensi tiukasti.




-Ja teidän nimenne on?
-Cherry Parker.
-Parker... Parker. Hmm. Cherry. Ah, kas tuossa. Eihän teidän laskettu aikanne ole vielä?
Samassa Lucas ilmestyi paikalle ja keskeytti prosessin sekä kiidätti Cherryn vaatteiden vaihdon kautta synnytyssaliin.




-Minua pelottaa,
Cherry sanoi surkeasti maatessaan valmiiksi lääkittynä operaatiota varten.
-Älä pelkää,
Lucas sanoi ja puristi pikaisesti naisen olkapäätä. Hän oli totta puhuen erittäin huolissaan.




Lucas ei kuitenkaan näyttänyt tätä huolta Cherrylle. Sen sijaan hän puhui naiselle rauhoittavasti ja kertoi operaation etenemisestä.




-Cherry, muistathan vastailla minulle. Cherry?
Nainen kuuli kaiken enää usvan takaa ja hänen silmänsä alkoivat lasittua.




Järkyttyneenä Lucas katsoi lukemia näytöllä, mutta yhtään tämän nopeammin hän ei voinut toimia. Mies tiesi, että nyt oli käynnissä taistelu aikaa vastaan. Hänen tulisi saada lapsi ulos välittömästi.




Ensin syntyi Heath.




Sitten Henrietta.




Kaksoset tulivat täysin yllätyksenä, mutta Lucasilla ei ollut aikaa ihmetellä, sillä Cherryn sydän pysähtyi sillä hetkellä. Varpaat nytkähtivät viimeisen kerran ja muuttuivat sitten veltoiksi. Lucas painoi hälytysnappia ja sali täyttyi hetkessä. Kaksoset kiidätettiin teho-osastolle ja joukko lääkäreitä ja hoitajia oli auttamassa Lucasta elvyttämään Cherryn henkiin.




Monen tunnin taistelun jälkeen Lucas saattoi vihdoin huokaista. Cherry oli elossa. Gregory ei menettänyt vaimoaan eivätkä lapset äitiään. Lucas kuitenkin puhui vakavasti paljon myöhemmin Cherryn ja Gregin kanssa ja painotti, että tämän jälkeen lapsia ei saisi enää tulla. Cherry ei välttämättä selviäisi seuraavasta synnytyksestä.





Ennen pitkää kaikki kolme pääsivät kotiin ja arki saattoi vihdoin alkaa.



**********



Hämäävästi tuolla synnytyssalissa Heath on vaaleanpunaisin nauhoin varustetussa korissa. Tämä siksi, että tosiasiassa Henrietta syntyi ensin, joten korin väri valiutuu ilmeisesti sen mukaan. Tarinaan saatiin kuitenkin hieman dramatiikkaa ja kaksoset. Huoh. En todellakaan suunnitellut tätä =D


Ja sitten, "rumpujen pärinää", linkki uuteen tarinaan! Julkaisutahti ei tule olemaan toistaiseksi kovin nopea, sillä haluaisin saada suurimman osan tästä tarinasta ulos ennen kuin alan todella paneutua seuraavaan. Laskeskelin, että tällä vauhdilla kestää vielä kolme viikkoa ennen kuin viimeinen osa on ulkona. Tarina on kuitenkin laitettu alulle ja prologin toisen osan julkaisen myöhemmin tällä viikolla. Jatkosta en tahdin puolesta tosiaan vielä osaa sanoa mitään.







3 kommenttia:

  1. Otsikon ja parit ekat kuvatekstit nähdessäni mä arvasin, että joko sieltä tulee kaksoset, tai sitten raskaudessa ja/tai synnytyksessä menee jotain pahasti pieleen ja joko Cherry, vauva tai molemmat menehtyvät... No, onneksi niin ei käynyt, vaan kaikki selvisivät hengissä ja vauvoilla on kaikki hyvin. Perheen arjesta saattaa nyt tulla kyllä ihan todella hektistä kun on kaksi taaperoa ja kaksi vauvaa... Ei voi toivoa paljon muuta kuin jaksamista Gregille ja Cherrylle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi kaikki selvisivät hengissä. Nelosessa on todella vaikea saada suunnitellusti ketään kuolemaan, mutta noita odottamattomia kuolemia tulee sitten, kun et niitä todellakaan toivoisi ( vrt. Hilda ).

      On ihan käsittämätöntä miten mulle puskee noita kaksosia ja jopa kolmosia toistuvasti! Onneksi kerralla tuli VAIN kaksi =D Olisin varmaan romahtanut, jos kerralla olis tullut kolmoset =D

      Poista
  2. OOOH DRAAMAA! :D

    Tää tarina on vaan niin mun sydäntä lähellä, rakastan näitä hahmoja! Tuun kyllä lukee tän vielä kokonaan uudestaankin varmasti. :D

    Kaksoset kahden taaperon kaveriksi, otan osaa. :'D Kaksoset on aina niin rankkoja, kolmoset vielä pahempia. Hektisiä hetkiä odotan kyllä viimeisiin osiin ja innolla jään seuraamaan tän tarinan loppua!

    Onneksi Cherry selvisi hengissä eikä neljä pienokaista jäänyt ilman äitiä ja Greg ilman rakasta vaimoaan! :)

    VastaaPoista