20.11.2019

89. Mikä haluat olla isona?

Tässä osassa on hieman tavanomaista enemmän kuvia ja tarinassa mennään ajallisesti vauhdilla eteenpäin.







-Äiti?
-Niin?
-Milloin Taatto tulee?
-Vasta illalla.
-Miksi vasta silloin?
-No... koska hän tulee vasta silloin.
-Tyhmää.
-Miksi?
-No kun pitää odottaa koko päivä!
Cherry nauroi syvää naurua sydämensä pohjasta. Samassa yläkerrasta kuului vaativia ääniä.
-Kaksoset on hereillä,
Harrison totesi.




Heath ei suostunut tällä hetkellä toimimaan kenenkään muun kanssa kuin äitinsä. Äidin piti pissittää, pestä, pukea, syöttää ja leikittää. Kukaan muu ei kelvannut.




Henrietta ei onneksi ollut yhtä vaativa, tosin hoitavia käsiä ei ollut valittavaksi. Joko isä tai sitten ei kukaan.




Lopulta kaksoset oli saatu alakertaan ja istutettu sohvalle katsomaan lastenohjelmaa. Harley koristeli kuusta ja Cherry ihaili tyttärensä taidonnäytteitä asiaankuuluvasti.




Talossa oli koko ajan elämää ja ääniä lasten vuoksi. Cherry ja Greg eivät olleet suunnitelleet tätä, suurperhettä, mutta he olivat enemmän kuin onnellisia tämän pyörityksen keskellä. Toisinaan, tai lähes aina, toki väsyneitä, mutta onnellisia.




-Äiti, jos mä laitan tän tänne ja... Harry! Sä et voi laittaa sitä koristetta siihen, sillä se on ihan liian lähellä tätä samannäköistä koristetta, jonka mä olen just laittamassa,
Harley komensi kiukuissaan.
-Saanpas! Saa-aan!
-Etkä saa! Ota se heti pois ja laita tonne toiselle puolelle kuusta!
-Et sä mua määrää!
-Määräänpäs!
-Etkä määrää!
-Äiti,
kuului kimakka huuto molempien lasten suista ja hetken aikaa Cherry toimi tuomarina. Hän oli kehittänyt itselleen lähes käsittämättömän kyvyn löytää mitä kummallisimpiin riitatilanteisiin kompromisseja.




Illan tullen alkoi sataa lunta ja talossa äänetkin vaimenivat. Taaton tulo sai vanhemmat lapset täysin hiljaisiksi ja nuorimmat kapusivat kiireesti vanhempiensa syliin. Lahjojen avaamisen jälkeen Greg ja Cherry patistivat katraansa nukkumaan ja sen jälkeen he vetäytyivät oman makuuhuoneensa ovien taakse ja pitivät hetken huolta omasta parisuhteestaan.


**********




Jouluaaton jälkeen arki jatkui kuten ennenkin. Lapset kävivät koulussa ja tekivät läksynsä sen jälkeen.




Vaikka Harley oli nuorempi, ei hän ollut yhtään sen huonompi koulussa kuin veljensä ja tottapuhuen heidän välillään kävi tervehenkinen kilpailu arvosanoista. Tällä hetkellä Harley johti tilastoja.




-Miksi sä haluat tulla isona,
Harry kysyi siskoltaan heidän ollessaan syömässä läksyjen teon jälkeen.
-Mä haluan muuttaa kaupunkiin ja alkaa malliksi tai näyttelijäksi,
Harley julisti.
-Miksi sä sitten haluat tulla isona,
hän kysyi vuorostaan veljeltään.
-Mä haluan eläinlääkäriksi.




Harryn vastaus mietitytti pitkään Harleya ja seuraavana aamuna lukiessaan lisäläksyjä vanhempiensa makuuhuoneessa Cherryn vielä nukkuessa, tyttö pohti samalla, olisiko hänen kuitenkin toivottava jotain vähän vaativampaa uraa. Olihan hän kuitenkin todistettavasti koulussa parempi kuin veljensä.




-Mä oon pohtinut,
Harley aloitti pelatessaan shakkia Harryn kanssa vähän myöhemmin.
-Mä en ehkä haluakaan olla näyttelijä tai malli.
-Etkö? Ai-jaa.
-En, en oikeestaan.
-Mikä sä sitten haluat olla?
-Mä haluan olla toimitusjohtaja, kuten äiti on.




Cherry liikuttui syvästi kuullessaan tyttärensä sanat ja painoi päänsä visusti piiloon tietokoneen näytön taakse. Vaivihkaa hän pyyhkäisi poskiltaan pari kyyneltä.




Lapsissa oli kuitenkin se toinenkin puoli. Toisinaan mikään kasvatustyö ei vain ollut tarpeeksi. Lapset saivat jonkin pakottavan tarpeen sotkea väreillä ympäri asuntoa ja toinenhan ei voinut suinkaan kieltää toista ja kieliä vanhemmille. Ei. Tämän piti liittyä sotkemiseen mukaan. Aika ajoin niinkin kilttien lasten kuin Cherrylla ja Gregillä oli, tuli istua jäähyllä, miettiä ja katsella tekemiään sotkuja ja sen jälkeen siivota ne. Vanhemmat olivat tässä asiassa täysin yhtämielisiä ja taipumattomia. He eivät olleet sotkeneet, joten he eivät myöskään siivonneet. Oli turha valittaa väsymystä, nälkää tai tekemättömiä läksyjä. Siivous oli suoritettava.


**********





Pikkuhiljaa Gregory oli alkanut pitää yhteyttä äitiinsä. Tämä asui nykyisellään yksin, sillä hänen aviomiehensä oli kuollut jo tovi sitten ja pojat olivat muuttaneet kotoa ja olivat naimisissa omilla tahoillaan. Freya oli saanut kerrottua asioita menneisyydestään ja Gregory oli alkanut antaa myöden vihastaan. Oma perhe oli antanut hänelle perspektiiviä nähdä asioita toisin. He olivat aloittaneet varovasti kuukausittaiset vierailut Freyan luona Henriettan ja Heathin kasvettua ulos taaperoiästä.




-Äiti, tuleeko mummi meidän kanssa ulos syömään,
Harley kysyi.
-Äiti, saahan mummi tulla, saahan,
Henrietta säesti. Cherry katsoi varovasti Freyaa.
-Se taitaa olla mummista kiinni,
hän vastasi.
-Mummilla on tänään vielä töitä,
Freya totesi pahoitellen.
-Äiti, eikö sinun pitäisi jo lopettaa työt,
Greg kysyi ja rypisti kulmiaan hieman huolestuneena. Äiti alkoi olla vanha.
-Mitä minä sitten tekisin,
Freya kysyi. Sekä Cherry että Greg ymmärsivät sanomattoman lauseen. Freyan elämässä ei ollut muuta sisältöä enää kuin työ ja nämä vierailut.





-Mummihan voisi muuttaa meille ja pitää meistä huolta,
Heath hihkaisi varomattomasti ja kaikki aikuiset jähmettyivät hetkeksi. Harry ei ymmärtänyt tokikaan kaikkia jännitteitä, mutta sen verran hän oli veljeään vanhempi, että tajusi tilanteen muuttuneen hyvin araksi.
-Ehkä siitä pitäis puhua joskus toiste,
Harry totesi pikkuvanhasti ja aikuiset hymyilivät hänelle lämpimästi. Harry tunsi sen aiheuttaman tyytyväisen hehkun sisällään.


**********




Ravintolassa kaikki keskittyivät tutkimaan ruokalistaa syvällä hartaudella.




-Mä haluun pitsaa!
-Ja mä!
-Mä otan kanaa.
-Mä haluan kalaa.
-Minäkin voisin ottaa kanaa,
Gregory sanoi ja päätti huutolaulannan.
-Kaksi pitsaa, kaksi kana-annosta, yksi kala-annos ja minulle chiliä. Ja ne pitsat, älkää laittako niihin kauhean tulisia mausteita, jos saan pyytää.
-Kyllä rouva, kiitos.




-Etkö sä oikeasti halunnut kokeilla jotain ihan muuta,
Cherry kysyi hymyillen Heathilta.
-No kun kotona ei koskaan saa pitsaa,
poika selitti ja aikuiset alkoivat nauraa.




-Mä keksin! Mehän voitais pitää joka viikko pitsapäivä,
Henrietta hihkaisi.




-Kyllähän se voidaan laittaa harkintaan,
Cherry myönsi ja tämä aiheutti kaikissa neljässä lapsessa riemukkaita reaktioita.




Ruuan saapuessa kaikki olivat jo hyvin nälkäisiä ja hetkeksi pöytä hiljeni katraan keskittyessä saamaan pahimman vatsan murinan hiljenemään. Keskustelu kuitenkin alkoi viritä vähän ajan kuluttua ja pian pöytä oli täynnä juttelua ja nauramista. Gregory katseli rakastavasti vaimoaan. Hän rakasti tätä niin suuresti ja näinä hetkinä vielä enemmän. Cherry oli täydellinen äiti ja vaimo. Hän tunsi olevansa suunnattoman onnekas löydettyään tämän helmen rinnalleen.


**********





-Luojan kiitos kaikki lapset on koulussa,
Greg sanoi ja suuteli vaimoaan kiihkeästi.




-Jatka toki vielä hetki, niin meillä on kohta kehdossa uusi liekuteltava,
Cherry varoitti nauraen.
-Ei, ei ole. Se edellinen synnytys oli niin vaarallinen, että meille ei lapsia enää tule.
-Minä voisin kyllä vielä yhden haluta,
nainen vastasi pehmeästi.
-Olet mahdoton.
-Olen.
-Rakastan sua.
-Niin minäkin sua.




-Mutta kuule, meidän pitäisi oikeasti puhua ihan vakavastikin.
-Eikö rakkaus ole vakava asia?
-Onhan se, mutta Greg?
-Niin?
-Freya.
Greg hiljeni hetkeksi ja huokaisi sitten syvään.
-Pyydetään äiti meille asumaan, jos se sulle vain sopii.
-Tietenkin. Lapset tykkäävät ja Freya voi nukkua Henriettan kanssa. Uskoisin, että hänestä on meille myös viime kädessä paljon apua.
-Olet varmasti oikeassa.
-Ainahan minä olen.
-En ehkä sanoisi ihan niinkään.



**********



Lapset vanhenivat osan aikana vauhdilla, kuten alussa jo sanottukin. Freyasta on tullut leski, hänen poikansa ovat menneet naimisiin ja heillä on lapsia. Gerry nai Jazminin ja Gene ja Pariss jo nähtiinkin. En halunnut jättää Freyan tarinaa roikkumaan, joten hän totta tosiaan muuttaa seuraavassa osassa talouteen. Gregory on siten antanut äidilleen anteeksi ja hyväksyy vihdoin tämän osaksi elämäänsä. Erittäin terve ratkaisu.











4 kommenttia:

  1. Hyvä, että Greg on antanut äidilleen anteeksi ja että he pyytävät tämän asumaan kanssaan. :) Lapset tulevat varmasti olemaan onnensa kukkuloilla tästä!

    Oli ihana lukea lasten väittelyjä ja keskusteluja, kirjoitit niistä niin ihanasti! Ja näinköhän Cherry saa Gregin houkuteltua vaaroja uhmaten vielä yhteen lapseen ja mitä siitä sitten seuraa, hmm. Olisi kyllä järkevämpää ehkä pysyä pelkästään näissä lapsissa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gregin oli jo aika antaa anteeksi ja mennä elämässä niiltä osin eteenpäin. Katkeruus ei kaunista ketään ja aivan taatusti Cherryllä on ollut iso osa miehen pehmenemisessä.

      Mun on ollut aina tosi vaikeaa kirjoittaa dialogeja, jostain syystä. Vasta tarinan tässä vaiheessa aloin löytää rytmin niille. Kiva kuulla, että niiden kirjoittaminen on onnistunut =)

      Cherry on niin äiti kuin vaan olla ja voi ja hän on perhekeskeinen, joten haaveet lapsista ja isosta perheestä ovat hänelle lähellä sydäntä. Olen jokseenkin varma, että Gregin lisäksi myös Cherryn lääkärillä olisi sananen sanottavana naisen toiveeseen =D

      Poista
  2. Gregoryn aiempi inho Freyaa kohtaan on ollut enemmän kuin ymmärrettävää, mutta hyvä, että hän on viimein antanut anteeksi. Asioiden selvittäminen ja anteeksianto on varmasti ollut helpotus niin hänelle kuin Freyallekin. Ainakaan heidän ei tarvitse murehtia, että asiat jäivät selvittämättä. Freyan muutto talouteen on myös oikein hyvä juttu. Vanhus saa sisältöä elämäänsä ja Greg ja Cherry lastenhoitoapua. Se apu voi kyllä tosiaankin olla tarpeen tuollaisen villihkön lapsinelikon kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Greg on tosiaan aikuistunut ja pehmentynyt paljon nuoruuden ehdottomuuksistaan. On hänelle iso askel ottaa äiti saman katon alle asumaan ja seuraava osa kertookin sitten miten asiat sujuvat. Freyalle muutto tekee taatusti hyvää ja ehkä hänkin ehtii vielä ennen päiviensä päättymistä antaa itselleen anteeksi.

      Poista