92. Vielä kerran San Myshuno

Freya istui lämpimässä auringonpaisteessa ja katseli auringon leikkiä veden pinnalla.

Täällä oli niin kylmä. Niin hirvittävän kylmä. Sulanilla käynnin jälkeen Freyan vanhat luut olivat jääneet kaipaamaan saarten lämpöä. Luissaan nainen myös tunsi, että hänen aikansa oli tullut. Sydän oli alkanut jättää lyöntejä väliin, kuin epäröiden, ja Freya tiesi jättävänsä tämän maailman aivan pian.

Hän tunsi pelkkää rauhaa. Katsellessaan laineilla keikkuvia ankkoja hän tunsi tyyneyden leviävän sisällään. Pian hän kohtaisi vanhempansa, viimeinkin, sekä Sebastianin. Miten hän kaipasikaan rakasta miestään. Pieni, tyytyväinen huokaus kohosi naisen huulille. Pian. Aivan pian.

Taloudessa kukaan ei tiennyt eikä Freya kertonut. Arki jatkui kuten ennenkin ja hän auttoi lapsia selviämään koulustaan.

Harley ja Heath eivät tienneet mitään sen parempaa kuin pelata mummin kanssa pelejä, sillä vanhus oli aivan toivoton pelaamaan ja lapset saivat nauraa sydämensä kyllyydestä tämän antautuessa täysin pelin vaikeuksille ja kohotessa jälleen yrittämään.

Tieto Freyan herkullisista aterioista oli levinnyt yli koko kulmakunnan ja lasten kaverit sekä naapureidenkin lapset olivat normaali näky perheen ruokapöydässä.

Aika ei kuitenkaan antanut armoa eikä Freya sitä halunnutkaan. Hän oli valmis lähdön hetkellä ja häntä jäi suremaan paitsi Gregoryn perhe, myös Gerryn ja Genen perheet.

Arki kuitenkin jatkui ja lapset kasvoivat. Ei aikaakaan, niin kaksosetkin olivat saavuttaneet teini-iän ja Henriettasta suoriutui herttainen apuri Hazelin hoidossa.

Heath taas panosti täysillä urheiluun. Hän haaveili alkavansa ammattilaiseksi jalkapallon pelaajaksi ja siirtyvänsä aktiiviuran jälkeen valmentajaksi.

Poika selvitti asiat perinpohjin ja valmisti nykyään itse ruokansa.

-Ihan oikeastiko sä haluat siihen samaan lukioon, jota mä kävin,
Gregory kysyi epäuskoisena.

-Se on paras ja sä tiedät sen. Jos mä haluan urheilun ammattilaiseksi, mun on tehtävä kaikkeni sen eteen.

-Kuulitko sä jo?
-Mitä sitten?
-Heath haluaa urheilulukioon kaupunkiin,
Harry pamautti epäuskoisena.

-Nooh, ehkä sillä on tavoitteita,
Harley vastasi varovasti. Harry oli hyvä koulussa, oikeastaan tosi hyvä, mutta veljeä kaiveli se, että sisar oli vielä parempi.
-Onhan tässä meillä kaikilla tavoitteita,
poika ässähti.
-On. Onhan meillä.
Harryn rynnätessä pois paikalta Harley ei voinut kuin pudistaa päätään ja huokailla.

Henri ei suhtautunut asiaan kovin hyvin. Heath ja hän olivat kaksoset, hyvänen aika sentään! Ei kai veli voinut noin vain jättää taistelupariaan tyhjän päälle? Vai voiko? Henrietta ei kyennyt ajattelemaan, joten hän toimi ja hoiti sisartaan. Hän ei halunnut hienoa ammattia tai mitään muutakaan. Henri halusi perheen. Sitten joskus. Paljon lapsia, kuten heillä.

-Kultaseni. Heath haluaisi lähteä San Myshunoon lukioon ja mä en oikeasti tiedä mitä ajatella.

-Sä olit itse saman ikäinen lähtiessäsi kotoa,
Cherry muistutti.
-Mä tiedän,
Greg voihkaisi.

Heath oli luottavainen. Hän tiesi vanhempiensa keskustelevan asiasta yläkerrassa, joten poika kokkaili kaikessa rauhassa itselleen iltapalaa.

Lopulta Cherry ja Gregory pääsivät yhteisymmärrykseen asioista. Heistä kumpikaan ei pitänyt ajatuksesta, että poika muuttaisi yksinään suurkaupunkiin. Harvinaisen vähän he kuitenkaan asialle voisivat, joten oli parempi antaa tämän kokeilla siipiään.

**********

-Kiitos isä,
Heath sanoi ja halasi isäänsä voimakkaasti. Tämä oli auttanut nostamaan painavat tavaralaatikot taloon.

Isomman arkun kanssa he olivat tosissaan saaneet tehdä portaissa töitä, mutta lopulta se kuitenkin oli kuin olikin asunnossa sisällä.

-Isä hei, älä itke, jooko,
Heath sanoi järkyttyneenä nähdessään kyyneleet, jotka valuivat pitkin Gregoryn poskia.

-En mä voi tälle mitään. Sä ymmärrät sitten joskus, kun sä olet itse isä,
mies mutisi murheellisena.
-Isä, mä tuun katsomaan teitä kuitenkin säännöllisesti ja ette te niin kaukana asu. Me nähdään heti seuraavana viikonloppuna.
-Ole varovainen Heath. Olethan?
-Olen isä. Älä murehdi mua.
-Sä taidat olla meidän lapsista tasapainoisin.
-Ehkä mä olen, ehkä en, sillä te ootte kasvattaneet meidät kaikki tosi hyvin.
Greg ei voinut enää sanoa mitään, sillä kyyneleet sumensivat hänen silmänsä ja ei sanoja sitten enää tarvittukaan. Isä halasi poikaansa pitkään ja lähti sen jälkeen yksinäiselle kotimatkalle.

**********

Heath muutti pois kotoa ja tässä samalla käy selväksi, kuka on suvun seuraava jatkaja. Me hyppäämme Heathin matkaan. Muitakin tullaan näkemään vielä ennen tarinan loppua.