9. Perhe-elämää

Olen tosiaan sairastanut flunssaa viime viikon eikä jaksaminen tai keskittymiskyky ole olleet parhaat mahdolliset sen vuoksi. Pelin kyllä avasin, tosin en suvun osalta, sillä kävin rakentelemassa muutamia taloja ja niitä todennäköisesti tullaan näkemään sarjassa ajan mittaan.
Tämän pidemmittä puheitta mennään osan pariin.

**********

Leo kuoli yllättäen. Biyu suri liskoa enemmän kuin Aleksi eikä terraariota saanut siivota ensin moneen aikaan. Mies olikin ihan varma, että Biyu odotti lasta, sillä nainen oli harvinaisen ärtyisä ja melkein puri Aleksilta käden poikki kun tämä kehtasi mainita haisevasta terraariosta. Lopulta kuitenkin hajusta muodostui niin paha, että Biyukaan ei enää kestänyt sitä, joten niin nainen eräänä aamuna kyyneleet kasvoille valuen siivosi terraarion.

Aleksi kiiruhti heti saman tien eläinkauppaan ja osti Anoliskon, jolle annettiin nimeksi Lizzy. Biyu ei moittinut miestään. Päinvastoin hän kiitollisena hoiti uutta liskoa ja seuraili sen tekemisiä useita kertoja päivässä.

Birgitta oli erittäin hyväntuulinen ja helppo taapero. Tyttö tuntui nauttivan elämästä, ihan mitä tahansa tapahtuikin. Kylpyhetket olivat täynnä kikatusta saippuakuplien lennellessä nenänpäälle ja poksahdellessa pienesti napsahtaen rikki.

Asunnosta alkoi hajoilla paikat pikkuhiljaa ja elämä oli hetkittäin hyvin haasteellista Biyulle, joten hän jatkoi äitiyslomaansa jonkin verran normaalia pidempään. Aleksi tätä oli ehdottanut ja nainen oli myöntynyt melkein heti. Taaperon hoito hajoavan kodin ohella oli ihan riittävän haastavaa juuri sillä hetkellä.

Vaikka ei tässä taaperossa ollutkaan sillä tavoin työtä kuin monissa muissa. Birgitta odotti ruokaansakin varsin rauhallisena, vaikka ruokintavälit hetkittäin ehtivät vähän turhankin pitkiksi.

Perhe vietti niin paljon aikaa yhdessä kuin mahdollista. Aleksi teki töitä kahdella rintamalla, joten kaiken vapaa-aikansa hän antoi vaimolleen ja lapselleen.

Kevätriehassa Aleksi sai Biyun houkuteltua kokeilemaan lemmenkonetta. Nainen naureskeli asialle, mutta suostui kuitenkin.

Molempien yllätykseksi koneesta irtosi täydet pisteet. Se sai Biyun nauramaan entistä enemmän.

-Älä sinä naura minulle nainen! Tämä on vakava asia,
kovisteli Aleksi.
-On on, todella vakava,
Biyu kikatti.
-Etkö usko?
-No tuota...
Biyu kohotti toista kulmaansa. Se sai Aleksin vetämään naisen syliinsä.
-Itsepä tätä kerjäsit,
hän sanoi uhkaavasti ja suuteli sen jälkeen niin intohimoisesti, että savu melkein nousi heidän välillään. Hieman punastuneena Biyu vetäytyi kauemmas.
-Birgitta,
nainen mutisi ja nyt oli Aleksin vuoro nauraa.

Biyu pakeni nukellaan leikkivän tyttärensä luokse ja alkoi posket punoittaen yhä enemmän opettaa tyttöä kävelemään.

Illalla, Birgitan nukahdettua, vanhemmat saattoivat päätökseen sen, mikä markkinoilla alkoi...

Biyu ehti palata työhön ja olla siellä hetken, kun huomasi odottavansa toista lastaan. Raskaus oli päässyt tosi pitkälle, sillä vatsa ei ollut kasvanut juuri lainkaan eikä hänellä ollut mitään muitakaan oireita.

Vatsan pullahdettua ulos käytännössä yhdessä yössä se jatkoi kasvuaan hyvin nopeasti ja laskettu aika lähestyi niin vauhdikkaasti, että tulevat vanhemmat eivät edes tajunneet asiaa. He eivät osanneet oikein tehdä mitään muuta kuin elää normaalia arkea kuten tähänkin asti.

Biyu ymmärsi, että Birgitan opettamisen kanssa tulee kiire. Hän halusi kiinalaisen perinteen mukaan opettaa lapsensa jo varsin pienenä lukemaan ja yksinkertainen matematiikkakin oli työn alla.

Birgitta olikin kiitollinen oppilas. Kurinalaisuutensa vuoksi tyttö keskittyi kaikkiin kirjoihin täysillä ja oppi asiat yhdestä kerrasta, vaikkei nero ollutkaan.

Eräs kirjastokäynti päättyi siihen, että Biyun synnytys käynnistyi. Aleksi oli tullut suoraan töistä hakemaan vaimoaan ja lastaan. Hän löysi kirjaston yläkerrasta vatsaansa pitelevän Biyun. Naisen ilme oli hyvin keskittynyt ja hän vain puuskutti hiljaa.

-Jaha, tyttöseni, me taidammekin lähteä viemään äidin sairaalaan,
Aleksi totesi tyynesti nostettuaan Birgitan käsivarsilleen.

Koska lastenvahtia ei ollut saatavilla, tuli Birgitta mukaan. Aleksi jäi tyttärensä kanssa odottamaan leikkihuoneeseen synnytyksen ajaksi.

Tällä kertaa tulokas oli kuin olikin poika. Sekä Aleksi että Biyu huokaisivat molemmat tahoillaan helpotuksesta. Triadin vaatimukset oli täytetty. Poika sai nimekseen Benjamin. ( taiteellinen, virtuoosi )

Eräänä aamuna pariskunnan syödessä aamupalaa Aleksi äkkiä tokaisi:
-Sinullahan on tänään syntymäpäivät. Minä olen järjestänyt sinulle hieman menoa.

-Mitä ihmettä sinä nyt...
Biyu hämmästyi täysin.

-Ei, emme me voi lähteä juhlimaan ja jättää lapsia jonkun teini-ikäisen hoitajan vastuulle. Benjamin on vielä niin pieni eikä Birgittakaan nyt varsinaisesti iso tyttö ole,
Biyu torjui.
-Ito tyttö on,
Birgitta sanoi kirkkaalla äänellä leikkinsä lomasta ja se sai Aleksi hihittämään.
-Älä naura minulle,
Biyu sanoi harmistuneena. Nainen nousi kiivaasti pöydästä ja vei tyhjentyneet lautaset nykivin, vihaisin ottein tiskikoneeseen.

Aleksi käveli päättäväisesti hänen peräänsä, käänsi Biyun ympäri ja katsoi tätä tiukasti silmiin:
-Minä olen hoitanut jo asian. Tyttö on todella kokenut lastenhoitaja, hänellä on usean perheen suositukset. Sinulla on tänään syntymäpäivä ja me lähdemme juhlimaan sitä.
-A-ai...

Aleksi suuteli päättäväisesti vaimoaan ja tämän vastalauseet sulivat pois, jäykkyys katosi hartioista.
-Hyvä on,
Biyu sanoi pehmeästi.

Auringon kääntyessä laskuun Aleksi hyppäsi auton rattiin ja juhlapukuun pukeutunut Biyu astettui hänen vierelleen.
-Minne me menemme,
hän kysyi.
-En kerro.
-Aleksi!

Paikka oli koko kaupungin hienoin yökerho. No, käytännössä ainoa, mutta kuitenkin. Siellä oli useita Biyun tuttuja jo odottamassa ja nainen katsoi hämmästyneenä ja sanattomana. Aleksi jäi myhäilemään oviaukkoon vaimonsa hämmennykselle.

Illan aikana tanssittiin, juotiin drinkkejä ja pelattiin.

Syntymäpäiväjuhlat olivat hyvin onnistuneet ja Biyu ikääntyi arvokkaasti.

-Olenko minä nyt vanha ja ryppyinen,
Biyu kysyi huolestuneena Aleksilta.
-Kultaseni, sinä olet kauneinta mitä tiedän,
Aleksi sanoi ja suuteli vaimoaan sanojensa vakuudeksi.

**********

Pelissä aika hurahti ihan käsittämätöntä vauhtia. Biyu ei ole kummankaan raskauden aikana kärsinyt raskauspahoinvoinnista ja tällä kertaa en tiennyt naisen varmasti tulleen raskaaksi. Oletin siis, että aikaa on käytettävissä enemmän. Yhtäkkiä työpäivä päättyikin kesken kaiken raskausilmoitukseen ja sitten tuli kiire opettaa Birgitalle loput tarpeelliset taidot, joten kuvaamiseen ja muuhun pelaamiseen ei tarpeiden täyttämisen lisäksi jäänyt juuri aikaa =D


Peli soi kuin soikin heille pojan ja tällä kertaa se sopi sekä peliin että tarinaan oikein mainiosti =)