41. Hukassa

Shannon joutui työstään saman tien äitiyslomalle ja leppeät kesäpäivät seurasivat toinen toistaan. Laguna Coastin ilmasto oli merellisen leppeä ja täällä oli kesä ympäri vuoden. Se sopi Shannonille paremmin kuin hyvin. Hän oli inhonnut talvea aina. Mikään ei ollut ihanampaa kuin aamupalan syöminen ulkona.

Aikansa kuluksi hän kiersi kaupunkia ja tutustui paikkakuntalaisiin. Hän loi monia alkavia ystävyysuhteita, mutta silti jonkinlainen yksinäisyys tuntui seuraavan hänen kannoillaan.

Hän tykkäsi haastaa muita hodarinsyöntikilpailuun...

... sillä raskaana ollessa hänen nälkänsä ja syömäkykynsä tuntuivat olevan pohjattomat. Näiden tiimoilta hän ystävystyi ensin Aleciin, joka oli sairaalan ylilääkäri, sekä tämän vaimoon Kateen.

Iltaisin Shannon odotti Carlin kirjoittavan raporttinsa katsellen tällä välin televisiota. Mies halusi kovasti käydä vaimonsa kanssa yhtä aikaa nukkumaan, viettää päivästä edes pienen hetken tämän seurassa.

Shannon ei hennonut sanoa, että nämä läheiset hetket olivat nykyisellään jo suorastaan tukalia, sillä vatsa tuntui kasvavan suunnatonta vauhtia ja vauva oli hurja liikkumaan. Kylkiasento oli ainoa hyvä asento nukkua enää.

Oli ehkä typeryyden huippu tulla varkaisiin poliisin kotiin, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Carl oli herkkäuninen ja heräsi outoihin ääniin tiirikan kilistessä lukossa. Hän oli kärppänä ulkona ja vaikka käsiraudat ja kaikki muu puuttuikin, hän aloitti pidätystoimet välittömästi. Murtovaras vain oli hieman eri mieltä ja laittoi kovasti kampoihin.

-Siitäs sait,
Carl ärähti vimmoissaan. Hänen suojeluhalunsa oli noussut äärimmilleen vaimon raskauden myötä ja pelkkä kotiin tunkeutumisen yritys sai hänet näkemään punaista.

-Sinä satutit selkääni,
varas ulisi.
-Ole hiljaa senkin lusmu! Soitan poliisipartion paikalle ja he ehkä soittavat sinulle ambulanssin.
Varas jäi voihkimaan ja pitelemään selkäänsä. Carl ei säälinyt miestä lainkaan.

Päivystävä partio tuli ja vei rosvon. He taputtivat Carlia olkapäälle ja kertoivat, että kaveri filmasi aina. Varas oli poikkeuksellisen huono-onninen ja jäi lähes poikkeuksetta kiinni.
Koska oli nyt jo täysin hereillä, Carl suuntasi aamupalalle puutarhaan. Hän voisi valmistautua kaikessa rauhassa päivän tarpeisiin ja tehdä sitä ennen herkullisen aamupalan Shannonille.

Carlin vihdoin lähettyä töihin Shannon pulahti ihanan viileään altaaseen ja nousi hetken päästä lämmittelemään uimapatjan päälle. Aurinko hiveli ihoa, vauva oli hiljaa vatsapeitteiden alla ja nainen torkahti hetkeksi.

Herättyään hän otti kirjan altaan reunalta ja kulutti aikaa lukien. Shannon oli kahlannut läpi kutakuinkin kaikki mahdolliset vauvanhoidosta ja äitiydestä kertovat kirjat, mutta mikään ei oikein saanut häntä tuntemaan oloaan äidilliseksi. Kaikissa kirjoissa sanottiin, että side äidin ja vauvan välille syntyisi viimeistään kun lapsi olisi käsivarsilla. Shannon ei voinut muuta kuin luottaa siihen.

Kun päivä alkoi painua iltaan Shannon söi ensin ja kumartui sitten laittamaan tiskit koneeseen. Oikaistessaan selkänsä ensimmäinen supistus iski voimalla ja nainen panikoitui hetkeksi. Hän huusi suoraa huutoa. Poissa oli kaikki synnytysvalmennuksen opastus oikeasta hengityksestä ja muusta. Shannon oli yksin. Carl oli töissä. Ei auttanut muu kuin soittaa taksi.

Carl vakuutti ehtivänsä sairaalaan synnytyksen aikana. Shannon istui taksin takapenkillä ja välillä huusi ja välillä kirosi miehensä alimpaan helvettiin. Tuska oli käsittämätön. Sairaalan oville pääsy tuntui ikuisuudelta. Taksikuski oli onneksi sanonut, että hän ei ota Shannonilta maksua tällä kertaa. Toivotti onnea synnytykseen.

**********

Niin syntyivät Daniel...

... ja Dante.

Carl oli useimmiten se, joka heijasi poikia näiden herätessä vaippa märkänä tai nälän kurniessa.

Shannon ei tiennyt miten toimia ja mitä tehdä. Hän ei tuntenut poikiinsa minkäänlaista yhteyttä. Ei mitään. Nainen oli aivan hukassa.

Niinpä hän pakeni ystäviensä pariin. Katen luokse.
-Kaupunkiin on avattu ihan uusi yökero,
Kate selitti.

-Voisimme lähteä katsastamaan sen, vai mitä luulet,

Kate kysyi innoissaan. Hänen oma poikansa oli jo teini-ikäinen ja Kate oli ammatiltaan kirjailija. Hän oli boheemi luonteeltaan eikä siksi hämmästellyt kun Shannon oli hänen luonaan eikä hoitamassa pieniä poikiaan.

-Mennään vain. Minä vaan tarvitsen vaatteet sitä varten,

Shannon epäröi.

-Minulla on puku, joka varmasti mahtuu sinulle. Se oli virheostos, täysin vääränvärinen. Tule. Kokeillaan.

Puku istui täydellisesti ja sopi Shannonille muutenkin. Hän tiesi tietenkin, että äidin ei pitänyt olla istuksimassa yökerhoissa vaan hoitamassa lapsiaan, mutta hän ei vain kyennyt. Tyhjyys Shannonin sisällä soi kuin yksinäinen sävel.

Hän katsoi turtana kuinka baarimikko sekoitti drinkit, jotka hän tilasi Katelle ja itselleen. Niitä oli neljä. Se oli hyvä alku. Mitä enemmän Shannon joisi, sitä varmemmin hän olisi ajattelematta. Yhtään mitään.

-Kast tässä, kokeilepa tätä. Baarimikko sanoi sen nimen olevan Bailudrinksu,
Shannon ojensi lasin Katelle ja tämä kikatti. Ääni viilsi hetken Shannonin päätä. Hän tarvitsisi drinkin. Nopeasti. Pian hän olisi immuuni kaikelle.

Hyvin monta tuntia ja monen monta drinkkiä myöhemmin Shannonin puhelin soi.
-Shannon, missä sinä olet,
Carl kysyi.
-Olen.. Katen kanssa ulkona,
nainen vastasi neutraalisti, keskittyen puhumaan rauhallisesti, selvän oloisesti.
-Tule kotiin nyt, joohan?
Shannon epäröi.
-Okei. Minä tulen.

Puhelu oli kylmä ja jäykkä. Shannon tunsi itsensä äärettömän surulliseksi. Hän tiesi kadottaneensa jotakin, mutta ei täsmälleen ottaen mitä. Oliko hän kadottanut tunteensa Carlia kohtaan? Vai asioiden punaisen langanpään? Vai kenties itsensä...

Hiljaa nainen käveli kylpyhuoneeseen, pudotteli vaatteet lattialle. Ne haisivat pahalle. Savulle. Alkoholille. Käytetylle. Hän laski kylpyveden itselleen ja pesi hyväntuoksuisella pesuaineella itseään yhä uudestaan ja uudestaan, konemaisesti.

Shannon tiesi, että hänen olisi tehtävä jotain. Tehtävä jotain nyt. Saatava tilanne korjattua. Hän ei tiennyt miten tehdä ja mitä tehdä, mutta hänen olisi toimittava. Nainen ei tiennyt halusiko hän pitää tämän kaiken vai luopua siitä, mutta koska muutakaan ei ollut tarjolla, pitäminen tuntui turvallisemmalta vaihtoehdolta.

Carl oli lukemassa kirjaa kun Shannon astui makuuhuoneeseen. Niinpä nainen teki sen, mitä osasi. Hän vietteli miehensä. Shannon heittäytyi kuin eläin Carlin kimppuun ja koska he eivät olleet rakastelleet kaksosten syntymän jälkeen, Carl ei olisi kyennyt vastustamaan vaikka olisi halunnutkin. Eikä hän halunnut. Shannonin vimmassa oli jotain kuumeista, jotain kummallista, mutta himo pyyhkäisi miehen sellaisiin syövereihin, että hänen kurkustaan nousi vain syvää himon murinaa. Heidän rakastelussaan ei sinä iltana ollut mitään hellää. Se oli raakaa ja väkivaltaista, mutta sen jälkeen molemmat nukahtivat täydellisesti tyydytettyinä syvään uneen.

**********

No niin! KaksosPOJAT! Saadaan kuulkaa mahdollisesti perijä-äänestys! Vai mitä luulette? Haluaisitteko? Poikia tullaan näkemään pikkuhiljaa enemmän ja pyrin siihen, että heidän kasvettuaan lapsiksi keskitytään myös heidän luonteisiinsa ja niiden ( mahdollisiin ) eroihin.

Danielin luonteenpiirteiksi arpoutuivat kuumuuden ystävä ja ulkoilmasim, Danten taas nero ja taiteellinen. Toistaiseksi aika peruspiirteitä simeille on arpoutunut ja pyrin siihen, että jätän taaperoille jonkun taidon opettamatta ( yleensä kävelyn ) ja muussa iässä koulumenestys saa olla jos mahdollista sen verran huono, että luonteenpiirre tulee valitsematta. Muuten minulle käy valitettavan usein niin, että arvon jonkun piirteen eikä se sitten jääkään simille. Se katoaa. Siksi näin.