43. Myrskyn silmässä

Jotenkin tauon jälkeen tuntuu olevan vaikeuksia keriä ajatukset ja langanpäät kasaan, mutta teen parhaani. Olen myös lukenut teidän kirjoittamianne tarinoita, mutta en ole ehtinyt kommentoida, sillä lukemiset ovat ajoittuneet yleensä aamun ensi tunteihin ennen töihinlähtöä =D

Sitten itse osaan.

**********

Shannon oli palannut vanhoihin tapoihinsa ja näki ystäviään kaupungin yökerhoissa. Vaikka Kate oli nykyään vanhus, hän oli silti aina innokkaimpien joukossa lähtemään Shannonin mukaan viettämään iltaa.

Kesken riehakkaimman illan yökerhoon ilmestyi Hanna Kero, Claran hyvä ystävä. Hän sattui näkemään Shannonin ehkä aavistuksen arveluttavassa ja kysymyksiä herättävässä tilanteessa. Hanna ei epäröinyt vaan toimi saman tien. Hän kävi vetämässä Shannonin syrjemmälle keskustelua varten.

-Shannon, mitä sinä oikein puuhaat,
Hanna kysyi. Shannon punastui aavistuksen ja hän tunsi olonsa hivenen epävarmaksi ja puristi lasia kädessään hieman tiukemmin.
-Mi-mitä sinä tarkoitat?
-Sinulla on kotona mies ja kolme lasta, pienin heistä vasta sylivauva. Olisiko sinun kenties aika ajatella heitäkin ja mennä kotiin?
Häpeä ja uhma vuorottelivat nopealla tahdilla Shannonin mielessä ja uhma voitti. Häntähän ei kukaan isotissinen letukka ripittäisi.
-Minä menen kotiin sitten kun haluan,
hän näpäytti, nosti leukaansa piirun verran ylöspäin ja käveli nenä pystyssä ystäviensä seuraan.

Tällä välin Shannonin sylivauva oli herännyt vaippa märkänä ja huusi kiukkuisesti. Lastenhoitaja oli astunut ovesta ulos samalla hetkellä, kun Carl tuli töistä.
-Kaikki on ok,
oli nuori neiti hihkaissut. Carl kuuli poikansa kiukkuisen huudon alakertaan asti.

-Hei kulta, mikäs täällä on hätänä,
Carl puheli rauhoittelevasti ja haistoi heti saman tien mistä oli kyse.
-Voi pientä, onko sinulla vaippa vaihtamatta.

Mies suitsi tiukasti kiukkunsa. Darrenin pylly punoitti siihen malliin, että poika-parka oli ollut märässä vaipassa jo hyvän tovin. Carlilla ei ollut aavistustakaan siitä, kuka kyseinen lastenhoitaja oli ollut ja mistä tämä oli palkattu. Hän mietti yhä syvemmän suuttumuksen vallassa missä Shannon mahtoi olla ja miksi tämä ei voinut hoitaa lapsiaan.

Shannon oli autuaan tietämätön kotonaan nousevasta myrskystä. Hän nauroi, joi ja tanssi. Yökerho alkoi pikkuhiljaa tyhjetä asiakkaista, mutta Shannon ystävineen jatkoi, vaikka aamu vaani jo nurkan takana.

-Kohta varmaan tulee virkavalta häätämään meidät täältä ulos,
hänen ystävänsä tokaisi huvittuneesti ja se selvitti hetkessä Shannonin pään. Kello oli tosi paljon ja hänen oli syytä poistua. Hieman horjahtelevin askelin nainen suuntasi ovelle, kaivoi kännykkää taskustaan ja soitti taksin.

Hyvin hiljaa hän käveli yläkertaan. Toinen korva kuulostellen talon ääniä hän hipsi kaksosten tulevaan huoneeseen. Shannon ei ollut sillä tuulella, että haluaisi ottaa Carlin raivoa vastaan juuri nyt. Jos mies ei heräisi, hän voisi sepitellä tälle aikaisemman kotiintuloajankohdan.

Ihan yhtä hiljaa nainen vaihtoi yöpuvun ylleen ja sujahti peittojen alle.

Shannonin herätessä koko talo oli täynnä vieraita ja pää jyskyttäen nainen voihkaisi. Darrenin syntymäpäivät... Hän oli unohtanut koko jutun. Vähin äänin Shannon vaihtoi uimapuvun ylleen ja hipsi altaalle.

Muiden vieraiden remutessa ulkona Clara ja Hanna seisoivat Carlin olohuoneessa ja keskustelivat hiljaisella äänellä.
-Tilanne oli siis vähintäänkin arveluttava, mutta koska en nähnyt kaikkea alusta asti...,
Hanna jätti lauseen kesken. Clara ei sanonut mitään hetkeen. Häntä suutututti. Häpeä Shannonin käytöksen vuoksi, viha siitä, miten nainen kohteli hänen veljeään ja lapsiaan...

-No, ei kai sille mitään voi. Minun on puhuttava veljeni kanssa kaikesta huolimatta, oli tilanteessa mitään tai ei. Ulkopuolisille se joka tapauksessa näyttää siltä, että on ja se ainoastaan lasketaan,
Clara lopulta totesi ja jatkoi väsyneesti:
-Kerro minulle jotain iloisempaa.

-En tiedä, onko tämä varsinaisesti iloisempaa, mutta aika mehukasta kylläkin,
Hanna aloitti ja kuiskaili sen jälkeen Claran korvaan toden totta äärimmäisen mehukkaan tarinan heidän yhteisestä tutustaan ja tämän seikkailuista.

Molemmat nauroivat parhaillaan kun Shannon yhtäkkiä ilmestyi huoneeseen, matkalla vessaan. Hän oli aivan varma, että naiset juorusivat hänestä ja se sai hänen kivistävän päänsä särkemään entistä enemmän. Viha suorastaan kupli hänessä.

Carl rauhoitti itseään leipomalla. Hän ei ollut saanut tilaisuutta jutella vaimonsa kanssa eikä hän oikeastaan halunnutkaan. Ei niin kauan, kun vieraat olivat talossa.

Niinpä hän keskittyi leipomiseen ja kakun koristeluun. Darren ansaitsi rauhallisen syntymäpäivän.

Shannon saapui asianmukaisesti juhlistamaan nuorimman poikansa kynttilän puhaltamista, mutta se tuntui heistä molemmista ontolta.

Onneksi päivän ensimmäinen ateria oli sokerinen, Shannon tuumi. Se ihan aavistuksen helpotti jyskyttävää päätä. Hän tunsi olonsa äärimmäisen kiusaantuneeksi Carlin istuessa hänen viereensä. Kakku alkoi maistua puulta siinä samassa.

Vieraat lähtivät yksi kerrallaan. Vain Clara perheineen jäi vielä ilakoimaan heidän tontilleen.

Shannon vei kaksosille pullot ja oli suuntaamassa parhaillaan kohti kylpyhuonetta, kun Carl tavoitti hänet.
-Meidän on keskusteltava. Nyt.
Miehen ääni oli jäätä ja se viilsi Shannonin ohimolle avoimen haavan.

-Missä sinä olit eilen,
Carl tiukkasi hirvittävän vihaisena.
-Miksi sinä et ollut kotona katsomassa lapsien perään,
mies jatkoi.

-Olihan täällä hoitaja heillä! Ei kai äiti ole ainoa, joka lapsia voi ja saa hoitaa,
Shannon kivahti takaisin.
-Ei, ei ole, mutta olisi hyvä, jos äiti edes joskus olisi paikalla ja pitäisi lapsistaan huolta,
Carl ärähti.

-Minä synnytin heidät ja olen heistä huolehtinut kyllä. Kuvitteletko tosiaan, että olen joku pullantuoksuinen pikku-äiti, joka pukee ylleen essun ja jää huolehtimaan kodista?! Minä olen paljon muutakin kuin äiti!

-Edesvastuuton sinä olet ja tosiasiassa en tiedä mikä sinä olet, mutta et todellakaan ole äiti. Sinä olet velvollisuudentunnosta hoitanut poikia hetkittäin, mutta tiesitkö edes kuka se pikkutyttö oli jonka huomaan lapset eilen jätit? Tiesitkö, että Darrenin peppu oli kipeä ja punainen, koska hoitotyttö ei viitsinyt vaihtaa vaippaa?!

-Sinä olet täysin epäpätevä sekä vaimona että äitinä!
Shannon tunsi hetken aikaa syyllisyyden piston ja hän tiesi, että Carl puhui asiaa. Tai huusi. Silti jokin hänen sisällään jatkoi kapinointia, ei antanut periksi, sillä häkki hänen ympärillään natisi tämän myrskyn silmässä.

-Jos minä olen kerran niin epäkelpo, niin sehän ratkeaa sitten helposti, eikö,
hän huusi raivokkaasti miehelleen.

Carlin siniset silmät muuttuivat entistä jäisemmiksi ja ilme hänen kasvoillaan oli sellainen, että Shannon tunsi vavahtavansa sisältä. Hän tajusi täysin järjenvastaisesti haluavansa miestään juuri tuolla hetkellä. Siitä huolimatta, että mies pelotti häntä ensimmäisen kerran elämässään.

-Pakkaa tavarasi ja lähde,
Carl karjaisi ja oli suorastaan ihme, että pojat eivät pelästyneet.

-Ha-haluatko sinä, että minä lähden?

-Mitä sinä sitten ajattelit? Että jäät tähän taloon asumaan poikien kanssa? Niiden samojen poikien, jotka sinä olet toistuvasti jättänyt heitteille? Jos minä saisin päättää, en laskisi sinua enää koskaan heidän lähelleen,
Carl kähisi. Mies näytti siltä, että hän lyö aivan juuri. Carlin toinen nyrkki oli puristunut tiukasti yhteen, rystyset muuttuivat valkoisiksi. Pakottaen mies avasi sormensa, kääntyi pois ja käveli portaat alas.

Shannon pakkasi tavaransa nopeasti. Niitä ei ollut kovin paljon. Hän viimeisteli meikkinsä. Kuumat kyyneleet olivat uurtaneet tiensä ulos silmistä, alas poskia ja hän oli kuin olikin saanut niiden jäljet peitetyksi.

Astuessaan talosta ulos viileään yöilmaan Shannon tunsi itsensä samaan aikaan epävarmaksi ja vapaaksi. Häntä huimasi. Nainen seisahtui hetkeksi, puristi tiukemmin matkalaukkunsa kahvaa, suoristi hartiansa ja nosti leukaansa. Hän selviäisi. Hän oli aina selvinnyt.

**********

No niin, tässä sitä nyt ollaan ja näinhän se tosiaan lopulta päättyi. Shannon on luonteeltaan äkkipikainen ja halusin saada tähän sukupolveen vähän draamaa aikaan. Sitä saattaa olla jatkossakin edessä, jos ja kun tarina minut sellaisille poluille johdattaa =)

Pahoittelen, etten ole ehtinyt/jaksanut kommentoida edellisen osan kommentteihin. Elämä on ollut aika hektistä tässä parit viime viikot. Nyt ehkä rauhoittuu taas hieman =) Kommentit ovat erittäin tervetulleita. Ne ovat kirjoittajalle aina suuri ilo =)