4. Ei ihan postimyyntimorsian

Lomalta palattu ja laitan tämän seuraavan osan julkaisuun nyt. Sen jälkeen yritän vähän rauhoitella julkaisutahtia =D

**********

Päivät alkoivat nykyään sumuisina ja se oli niin paksua, että äänet tuntuivat katoavan, jättävän jälkeensä pelkän tyhjän hiljaisuuden, niin että pää oli lopulta haljeta sen painosta.

Sinä aamuna Aleksi oli aivan normaalisti maksamassa laskujaan sumua manaillen, kun äkkiä kaikki hänen aistinsa tuntuivat terävöityvän. Tuo tuoksu...

-Hei,
sanoi heleä ääni ja Aleksi kääntyi äärimmäisen hämmästyneenä katsomaan. Biyu.
-Hei,
hän sai kähistyä ja nosti vaistomaisesti kätensä tervehdyseleeseen.

-Mitä ihmettä sinä täällä teet? Tai siis... Tulipas se ulos tökerösti. Minä...
Aleksi ei keksinyt mitään sanottavaa. Hän katsoi häpeissään syrjään, ei kehdannut kohdata Biyun katsetta. Ei sitä mitenkään kauniisti voinut muotoilla, mutta mitä helvettiä Biyu teki Twinbrooksissa?

-Muistatko, kun Sima Zhi kysyi sinulta oletko valmis tekemään mitä käsketään,
Biyu sanoi pehmeällä kiinalaisella äänellään.
-Nyt on tullut sen aika. Lunastaa lupauksesi. Oletko valmis?

-Tietenkin,
Aleksi lupasi hövelisti. Vai siitä tässä olikin kyse! Biyu oli vain Siman lähettilikka.

-No niin. Siman suunnitelma on seuraava: Minä muutan sinun luoksesi ja me menemme naimisiin. Integroidun Twinbrooksiin ja saamme tänne jalansijan pysyvästi,
Biyu selitti.

-Vitsailet, eikö totta? Etkö vitsailekin?
Aleksi yritti nauraa, mutta Biyu hänen edessään oli haudanvakava. Ei hymyn häivääkään.

-Ei, et taida vitsailla,
Aleksi sanoi hymy jähmettyneenä kasvoilleen niin, että kasvolihaksia kiristi.

Biyun hymy oli kuin hyeenalla.
-Ei, en vitsaile. Kas niin, aloitetaanpa sitten.

Ihan ensimmäiseksi Biyu hankki itselleen työpaikan. Koska hän oli ruokavirtuoosi ja taitojakin oli jo melkoisesti, nainen marssi itsevarmasti kaupungin kalleimpaan ravintolaan ja löi suosituksensa tiskiin. Paikka heltisi saman tien ja omistaja melkein nyyhki saadessaan niinkin kokeneen ruuanlaittajan keittiöönsä.

Seuraavaksi oli vuorossa muodonmuutos.

Biyu oli kahdesta asiasta vakuuttunut:
Ensinnäkään hänen hiuksiaan ei leikattaisi ja siksi toisekseen hän pitäisi kiinalaisen vaatepartensa. Ehkä sen päivitys vain paremmanlaatuisiin kankaisiin olisi paikallaan.

Biyu oli hyvin tyytyväinen lopputulokseen.
( Biyusta sukeutui oikein modernin kiinalaisen näköinen nuori nainen uuden kampauksen ja meikin myötä, eikö vaan? Kyllä, käytössä on default -iho, ladattu muistaakseni TSR:sta, samoin käytössä on sieltä ladattuja meikkejä. Samoin olen ladannut muutamat kihla-/hääsormukset, mutta muutoin olen pitäytynyt ihan täysin Simsin omissa valikoimissa, jotka mielestäni esim. vaatteiden suhteen ovat paljon laadukkaammat, lopultakin. )

Biyu oli myös roimasti parempikuntoinen kuin Aleksi ja mies joutui laittamaan kuntosalilla ihan tosissaan itsensä likoon pärjätäkseen tälle.

Nuori pari suuntasi kaupunginpuistoon ja Biyu huokaili niin rakastuneen näköisenä, että Aleksilla teki pahaa. Hän ei vain kyennyt. Ei sitten niin millään. Ei sillä, Biyu oli aivan äärettömän viehättävä nuori nainen, mutta ei se kukkokaan käskien laula.

Biyun ilme muuttui jäiseksi.

Hän käveli Aleksin eteen ja otti tätä käsistä kiinni. Mies vaistomaisesti yritti nojautua kauemmas.
-Aleksi,
Biyu aloitti pehmeästi.

-Tilanne on nyt tämä. Sinä olet luvannut Triadille tekeväsi ihan mitä tahansa he käskevät. Eikö? Nyt he käskevät sinua. En varmasti ole täysin vastenmielinen sinulle, enhän? Sitä meiltä ei kuitenkaan kysellä. Ei minultakaan. Aleksi, tämä on käsky.

Samassa Biyu veti Aleksin tiukkaan halaukseen.
-Älä katso sivullesi, mutta Sima on täällä.
Aleksi jähmettyi, jos mahdollista, entisestään.

-Aleksi, tässä ei ole ainoastaan sinun henkesi vaarassa vaan myös minun,
Biyu sanoi vetäytyessään kauemmas ja ensimmäisen kerran Aleksi näki naisessa jotakin aitoa. Haurasta. Se sai hänen ritarillisuuden haarniskansa nousemaan.

-Tappavatko he sinut jos et onnistu,
Aleksi kysyi ja katsoi sen verran sivulleen, että erotti häilyvästi Siman hahmon todellakin Twinbrooksin kaduilla.

-Kyllä. He tappavat minutkin. Ainoastaan sinä siis et menetä henkeäsi.
-Hmm... Ei ihan postimyyntimorsian,
Aleksi totesi vaimeasti.

-Ei, minä en todellakaan ole postimyyntimorsian. Kaikkea muuta. Lupaan sinulle, että teen kaikkeni jotta sinun olisi hyvä olla.
Biyu otti Aleksin hellään syleilyyn, katsoi syvälle silmiin ja Aleksi tunsi värähdyksen syvällä sisällään. Niin. Nainen varmasti tekisikin kaikkensa. Aleksin vain täytyisi mukautua. Jotenkin. Toisinaan mies toivoi, että hän ei niin hövelisti tekisi lupauksia ja varsinkin vaarallisille rikollisille. Nyt oli kuitenkin myöhäistä katua. Jälleen kerran.

Niinpä Aleksi vei Biyun herrasmiehenä syömään ravintolaan, jossa tämä työskenteli. No, se nyt vaan sattui olemaan kaupungin paras ravintola. Seuraava, ja ainoa tämän lisäksi, oli ratavaunun kuppila, eikä se tuntunut tähän iltaan riittävän hyvältä. Ei ainakaan kun Sima oli jossain lähistöllä kurkkimassa tilanteen etenemistä.
-Että naimisiin sitten,
Aleksi totesi.

-Miten tässä on tarkoitus edetä,
hän jatkoi.
-Heti huomennako tässä ostetaan kihlat vai?

-Ei, ei nyt sentään. Meidän täytyy jollain tavoin näyttää normaalilta parilta ja vastahan me muutimme yhteen. Kyllä tässä naimisiin ehditään,
Biyu vakuutteli.

-Enkä minä ole sitten ihan heti ryhtymässä mihinkään sänkypuuhiin,
nainen torjui ennen kuin asiaa edes ehdittiin nostaa pöydälle.
-En minäkään,
Aleksi totesi yks'kantaan ja mitä hän näkikään? Oliko se pettymyksen häivähdys itsevarman Biyun kasvoilla?

Ilta päättyi elokuviin. Joku rakkausraina se oli. Aleksia väsytti aivan tuhottomasti sen jälkeen. Ei todellakaan millään tasolla hänen tyylisensä leffa.

-Olet väsynyt,
Biyu totesi itsestäänselvyyden.
-Mennään kotiin. Minä ajan.

Koti vain sattui olemaan pelkkä autotalli, kolea kolo, jossa oli yksi vaivainen nariseva vuode.

-Onko sinulle ongelma nukkua samassa sängyssä vai haluaisitko erilliset toistaiseksi,
Biyu tiedusteli ystävällisesti.

-Ei, ei tämä järjestely ole minulle millään lailla ongelma. Ja ajattelepa jos Sima sattuisi tekemään yllätysvierailun...
Biyu selvästi ajatteli sitä. Ja jotain muutakin. Se ilahdutti Aleksia jostain syystä suuresti.

**********

Sen verran infona kerron, että postimyyntimorsian/-vaimo on käsite, joka varsinkin aikoinaan tarkoitti Filippiineiltä tuotuja naisia mm. suomalaisille poikamiehille. Silloin ei vielä ollut tätä interweebbin ihanaa maailmaa, joten kuvastot olivat oikeasti kuvastoja. Niistä mies sai valita itselleen haluamansa nuorikon. Tänä päivänäkin sama tapa toimii, mutta nyt se on siirtynyt nettiin ja paljon huijareitakin on siellä liikkeellä. Tämä on asia, johon viittaan postimyyntimorsiamella =)