6. Solmitut langanpäät

Ranskan Champs Le Sims, kaikkien romantikkojen matkakohde ja kohtauspaikka. Aleksi oli Biyulta mitään kysymättä ostanut lentoliput ja vain käskenyt naista pakata tavaransa mukaan.

-Biyu. Ei minulla ole varaa ostaa sinulle aitoja timantteja, ei ainakaan vielä, eikä tämä järjestely ole järin romanttinenkaan, mutta totuus on, että meiltä molemmilta lähtee henki jos tätä avioliittoa ei tule. Olen hirvittävän pahoillani. Minun mielestäni sinä ansaitsisit parempaa kuin hätäinen toimitus miehen kanssa, jota sinä et rakasta.
Aleksi puhui suoraan sydämestään. Vaikka tämä askel oli pakko ottaa, olihan hän itse luvannut totella jokaista mahdollista käskyä, niin helppoa tämä ei ollut.

Biyu astahti lähemmäs ja syleili Aleksia lempeästi.
-Aleksi, minä en ehkä rakasta sinua etkä sinä minua, mutta minä pidän sinusta. Sinä olet hellä ja ymmärtäväinen mies. Meidän kulttuurissamme on pitkä historia järjestetyillä avioliitoilla, joten minulle tämä on taatusti helpompaa kuin sinulle. Yllättävää kyllä, useimmiten järjestetyt avioliitot sujuvat paljon paremmin kuin niin sanotusta rakkaudesta solmitut.
-Saatat olla oikeassa,
Aleksi mutisi.
-Silti aion tehdä jotain ihan perinteisen kaavan mukaan, oikein,
hän sanoi.

Aleksi polvistui Biyun eteen ja nainen häkeltyi.
-Ei sinun tarvitse Aleksi...,
hän sanoi ääni häipyen kaukaisuuteen.
-Biyu, minä olen ostanut sinulle sormuksen ja toivon, että tämä on merkkinä pitkästä ja toimivasta työsuhteesta.
Se ei todellakaan ollut maailman romanttisin kosinta, ei toiseksi romanttisinkaan, mutta Biyu ymmärsi.

Kädet täristen Aleksi pujotti sormuksen yhtä lailla Biyun täriseviin käsiin.
-Kas noin. Etsitäänpä sitten se pahuksen maistraatti ja hoidetaan asia samalla kertaa loppuun asti,
Aleksi sanoi synkeästi.
Ennen iltaa heistä oli tullut herra ja rouva Wuorenheimo.

Seuraavana päivänä oli heti palattava arkisiin askareihin, sillä ei tämä matka ollut pelkästään avioliiton vuoksi ostettu. Niin epäromanttista kuin se olikin, Aleksilla oli ollut myös työ mielessään. Hän tapasi heti aamusta kohdehenkilön ja sai ohjeet kuinka edetä.

Jälleen kerran oli hakulle töitä. Aleksi kiroili. Oli se nyt kumma kun näissä paikoissa piti aina laittaa itsensä ihan täysillä likoon. Oliko liikaa pyydetty, että edes joskus olisi joku vähän helpompi juttu?

Iltapäivällä hän ajatteli rentoutua Biyun kanssa shakkipöydän ääressä. Rouvalla vain olikin jotain muuta mielessä.
-Aleksi. Ihan oikeasti. Et sinä voi noissa risoissa vaatteissa enää kulkea. Kun nyt kerran täällä Ranskassa ollaan, niin mitäpä jos kävisit vähän paikallisessa stylistilla hoidattamassa tuota ulkoasuasi. Ja Aleksi: tämä ei ollut ehdotus.

Mies irvisti. No niin, nyt se jo alkoi. Oli se hemmetti, että jokainen avioliitto oli samanlainen hänen nähdäkseen. Nainen pyrki muuttamaan miestä. Hiljaa kirjoillen Aleksi nousi shakkipöydän äärestä, katsoi nyreänä tuoretta nuorikkoaan ja käveli ovesta ulos.

Vihdoin kotona pariskunnalla oli hetki aikaa olla ihan vain lähekkäin. Vähän se oli jäykänpuoleista ensi alkuun, mutta kai tästä olisi jotenkin edettävä. Aleksi oli hyvin skeptinen siitä huolimatta, että Biyu oli pitänyt ihan kohtalaisen järkevän puheen järjestettyjen avioliittojen puolesta. Hänelle olisi kyllä kelvannut ihan rakkausavioliitto, sanottiin sitten mitä tahansa.

-Biyu. Minä... Minä aion nyt suudella sinua.
Naista alkoi naurattaa ja hymy lähti pyrkimään väkisin Aleksinkin suupieliin. Paljon, hyvin paljon, jälkeenpäin Aleksi ei oikeastaan ollut enää yhtään niin pahoillaan nykytilanteestaan.

Seuraavana aamuna hyväntuulinen mies asteli syömään Biyun tekemiä herkullisia köyhiä ritareita.

-Nyt kun on tämä talvijuhlan päivä niin mehän voisimme käyttää sen hyödyksi ja kutsua vieraita lahjanantojuhliin.

Aleksi murahti.
-Käyttää hyödyksi?
-Niin. Onhan meidän ilmoitettava tästä avioliitosta ja muiden silmissä meidän tulee näyttää ihan normaalilta, rakastuneelta pariskunnalta.

-Minä ymmärrän kyllä, että Triadi halusi suojaverhonsa vuoksi tämän avioliiton toteutuvan, mutta siinä se,
Aleksi älähti.

-Ei, se on ihan ehdoton ei. Minä en ala tuttujen silmissä näytellä jotain, mitä en ole. Asia loppuunkäsitelty.

Biyu kääntyi katsomaan Aleksia hyvin tyynesti.
-Sinä teet kuten käsketään ja käsky on, että avioliiton on toteuduttava ja näytettävä normaalilta. Minä hoidan tarjoilut.
Aleksi tiesi hävinneensä ja huokaisi syvään. Jos olisi voinut, hän olisi potkaissut itseään takamukselle.

Kuten kiltti, ja rakastunut, aviomies ainakin Aleksi soitti tuttunsa läpi ja sai kuin saikin innostuneita vastauksia. Sillä välin Biyu puuhaili keittiössä juustotarjottimen kanssa.

Lievittääkseen äärimmäisen kireitä hermojaan Aleksi siirtyi soittamaan flyygeliä. Siitäkin tosin meni ilo hetken päästä, sillä Biyu tuli hänen mielestään kyyläämään ja varmentamaan, ettei Aleksi liukenisi paikalta ennen juhlia. Sitä hän ei olisi tietenkään tehnyt. Eihän?

Muutamaa tuntia myöhemmin talon täytti iloinen puheensorina ja vieraat näyttivät ruokkivan Leoakin ihan omin lupineen. Aleksilla ei ollut aikaa olla hermostunut, sillä Biyu hoiti hyvin sulavasti ilmoituksen avioliitosta, se miehen oli myönnettävä.

Siitä Aleksi oli erittäin tyytyväinen, että hänen pomonsa Terho Velmula saapui paikalle myös. Vaikka olikin jo iäkäs, oli Terho silti vielä rautaisesti yrityksensä johdossa. Nyt Aleksilla oli mahdollisuus näyttää, että täällä sujui kuten piti ja kulissit olivat kotia myöten täysin kunnossa. Ehkei tämä sittenkään ollut maailman huonoin idea, Aleksi oli valmis myöntymään sen verran.

Vieraat vaativat ihan ehdottomasti, että talon emäntä tuoreena nuorikkona ottaa oman lahjansa ensimmäisenä.

Biyu ja Aleksi jännittivät vähän molemmat miten äkkiä valittu ja pakattu lahja miellyttäisi vanhaa herraa. Terho Velmula kuitenkin näytti myhäilevän ja kiitteli hymyillen lahjastaan, joten kai se oli onnistunut.

Viimeisiksi vieraiksi jäi Giselle Riemukas sekä tämän uusin rakastaja. Giselle oli Biyun lähimpiä ystäviä töistä ja pariskunnat katselivat yhdessä elokuvaa Al Simharan kuningatar ja keskustelivat sen käänteistä varsin roisisti.

Muiden pitäessä hauskaa Aleksi unohtui tarkkailemaan vaimoaan. Hän tunsi hämmentäviä ailahduksia rinnassaan. Ei hän tätä vielä rakkaudeksi kutsuisi, Aleksi tuumi, mutta... jonkinlaista lämpöä ja yhteenkuuluvuutta hän Biyun kanssa tunsi.

Giselle soitti heille elokuvan päätyttyä letkeää bluesia. Kesken soittamisen Aleksi vilkaisi vaimoaan ja nyökkäsi päällään eteistä kohden. Molemmat siirtyivät sinne hipihiljaa.
-Mennäänkö tekemään lumiukko,
Aleksi kysyi.
-Mennäänkö...
Biyu jäi suu auki katsomaan, havahtui sitten ja nyökkäsi.
-Mennään vaan,
hän vastasi hymyillen.

Lumi oli kylmää paljain käsin ja ulkona oli viileää, mutta se oli miellyttävää tällä hetkellä, sillä sisällä oli läkähdyttävän kuuma kaiken jäljiltä.

Biyun riemu lumiukon tekemisestä oli äärimmäisen koskettavaa.
-Et ole aiemmin tainnut nähdä lunta,
Aleksi arveli.
-Ei, en olekaan. Tämä on niin hauskaa!

Lumiukon valmistuttua Aleksi katsoi pitkään vaimoaan. Vain lumihiutaleet leijailivat heidän välillään. Hengitys huurusi hieman kylmässä ilmassa, mutta molemmilla oli yllättäen hyvin lämmin.

Sanaakaan sanomatta Aleksi astui ne muutamat askeleet, jotka heitä erottivat ja veti Biyun tiukkaan syleilyyn ja suuteli tulisesti. Hiutaleet sulivat heidän hiuksiinsa, kuumille poskillensa ja otsalleen, mutta pariskunta ei huomannut mitään tästä.

Yhteisestä, sanattomasta sopimuksesta he suuntasivat yläkertaan, riisuutuivat, ja... no, jätetään sentään jotain kertomatta ;-)