17. Wise men say, only fools rush in

Julkaisen nyt tämän kolmannenkin osan, jonka sain viikonlopun aikana kirjoitettua. Hieman sain kuitenkin otettua kiinni tuota valmiiksi kuvattujen osien määrää.

Kuten osan otsikkokin kertoo, tämä osa on varsin romanttinen. Kaivakaahan nenäliinat esille ;-)

**********

Jännite Benjaminin ja Nepthyn välillä oli käymässä lähes sietämättömäksi. Nuoret eivät koskeneet toisiinsa, mutta vierekkäin istuessa molemmista tuntui siltä, että toisen käsi oli toisen kädessä, kylki kyljessä, olkapää olkapäässä, huulet huulilla... Sähköisyys oli käsinkosketeltavissa, mutta kumpikaan ei sanonut mitään. Vaivihkaa he vain loivat toisiinsa katseita, jotka kielivät kaipauksesta.

-Kävitkö viemässä roskat,
Nepthy kysyi helpottuneena Aleksin kävellessä sisään ja keskeyttäessä räjähdysalttiin tilanteen. Benjamin vetäisi kiivaasti henkeä hänen vierellään.
-Kävin. Kävinhän minä,
Aleksi vastasi hiljaa ja loi poikaansa tiiviin, vaativan katseen. Huokaisten Benjamin nousi, katsoi Nepthyä ja pyysi tätä lähtemään kanssaan pienelle ajelulle.

Ajomatka sujui hiljaisuuden vallitessa. Benjamin tarkkaili ympäristöä ja huomasi lopulta puutarhan. Äkkinäisesti hän parkkeerasi auton ja sanaakaan sanomatta nousi ylös ja käveli eteenpäin. Vaitonaisena Nephty seurasi miestä. He pysähtyivät hetkeksi seisomaan kasvotusten ja sähkö heidän välillään kasvoi järkyttävän suureksi.
-Nephty,
Benjamin vaikersi hiljaa.

Nainen syöksähti Benjaminin käsivarsille, syliin, kiinni.
-Benjamin,
hän vaikersi aivan samalla tavalla.

-Minun on ihan pakko sanoa tämä. Minä rakastan sinua. Minä rakastan sinua niin että sattuu. En osaa selittää, mutta näin vain on,
Nephty sanoi henkeään haukkoen tunteidensa voimasta.

Benjamin vetäytyi onnellisesti hymyillen kauemmas.
-Minä en osannut... en kuvitellut... luulin... Minäkin rakastan sinua.

He vaihtoivat ensimmäisen suudelmansa. Se oli varovainen, haparoiva kosketus.

Samassa Benjamin polvistui naisen eteen.
-Minä tiedän, että tämä on sovittu liitto eikä tämä kosinta tule sinulle yllätyksenä ja myönnän, että minua hieman syö se, etten saanut valita sinua itse. Toisaalta kuitenkin sinä olet se, jonka minä olisin valinnutkin. Menetkö kanssani naimisiin,
Benjamin kysyi ääni väristen.
-Herran tähden mikä timantti! Benjamin! Vähempikin olisi riittänyt. Ja kyllä, kyllä!

Benjamin pujotti sormuksen Nepthyn nimettömään ja he molemmat tunsivat huikaisevaa onnea.

-Minne haluaisit mennä,
Benjamin kysyi.
-Tuota... onko tässä kaupungissa jonkinlaista salonkia, jossa voisin käydä vähän uudistamassa hiustyyliä ja ehkä.. ostaa muutamia vaatteita?
-On varmasti. Etsitään,
sanoi Benjamin ja pienen etsimisen jälkeen sellainen paikka löytyikin.

Toisiaan koskematta nuoripari käveli salongin ovista sisään. Benjamin pelkäsi, että hän ei kykenisi enää hillitsemään itseään jos olisi liian lähellä morsiantaan.

Mies kaivoi salongin hyllystä jonkin kirjan ja asettui lukemaan kun selvisi, että Nephtylle järjestyy aika heti saman tien.

Muutamaa hetkeä myöhemmin peilistä tuijottikin takaisin aivan uuden näköinen nainen. Hiukset oli muotoiltu eri tavalla ja ne näyttivät paljon paksummilta kuin ennen.

Hämmentyneenä Nepthy katsoi omaa lantiotaan. Oliko se todella näin kapea? Hän ei ollut koskaan tajunnutkaan sitä egyptiläisen hameensa alta.

Ja hänellä oli ihan nätti takamuskin!

Kuuma! Sitä Nephty tunsi olevansa nyt ihan kirjaimellisestikin. Häntä hermostutti hieman kävellä Benjaminin eteen.

Mies haukkoi henkeään nähdessään morsiamensa. Värinä hänen sisällään yltyi ja hän arveli räjähtävänsä kohta kappaleiksi. Nepthy käveli suoraan Benjaminin luokse, tarttui kädestä ja kumartui niin lähelle, että hengitys tuntui miehen iholla.

-En halua odottaa yhtään sen enempää kuin on pakko. Sopiiko huomenna,
hän kysyi.

-Huomenna. Mennään kotiin ja kerrotaan heille.
Benjaminia ei enää harmittanut lainkaan, ei mikään.

Heidän tullessaan kotiin Biyu oli parhaillaan valmistamassa ruokaa. Nuoret olivatkin yhtäkkiä arkoja, vaivautuneita.

-Mitä jos minä menen pesulle? Saat kertoa heille kaikessa rauhassa,
Nepthy kysyi ja sai Benjaminin huokaisemaan helpottuneena. Jostain syystä tuntui paremmalta ettei nainen ollut vieressä, kun hän paljastaisi uutisensa.

Heidän käytyään pöytään syömään Beata avasi yhtäkkiä suunsa.
-Joko me kuulemme hääkellojen kilinää?
Benjamin melkein tukehtui ruokaansa ja molemmat vanhemmat katsahtivat saman tien terävästi poikaansa. Kaikessa rauhassa Benjamin söi ruokansa. Hemmetin Beata!

Vasta kävellessään pois Benjamin sanoi kuin ohimennen.
-Kyllä, häät ovat huomenna. Pidämme ne ihan pienessä piirissä.
Hän kuuli äitinsä ihastuneen huokauksen ja isä alkoi onnitella samalla kun Benjamin kiihdytti vauhdilla ulos keittiöstä ja ylös makuuhuoneeseensa.

Se yö oli täynnä unia rakkaudesta, tulevaisuudesta ja asioista, joita Benjamin ei suin surminkaan olisi nimennyt missään vaiheessa kenellekään.

Niinpä nuoripari pukeutui juhlapukuihinsa ja onnellisesti hymyillen he nousivat autoon kahdestaan.

Paikallisessa maistraatissa heidän avioliittonsa solmittiin ja allekirjoitettiin.

Kädet vapisten Nepthy pujotti sormuksen Benjaminin sormeen.

-Se ei meinaa mennä,
nainen sanoi lähes paniikissa ja he saivat aikaan hysteerisen kiherryksen keskenään. Sormus kuitenkin lopulta meni kuin menikin ja nuoret olivat helpottuneita.

Nyt Benjamin pujotti uudestaan sormuksen Nepthyn sormeen, tällä kertaa avioliiton merkiksi.
-Julistan teidät mieheksi ja vaimoksi,
sanoi tuomari ja antoi luvan suudella morsianta.

Pienen juhla-aterian jälkeen, jonka maistraatti tarjosi, Benjamin ja Nephty palasivat kotiin. Hienotunteisesti muu perhe oli poistunut kaupungin leirintäalueelle viettämään iltapäivää ja iltaa.
-Oletko onnellinen,
Benjamin kysyi hermostuneena.

-Olen, minä olen hyvin onnellinen,
Nephty vastasi ja jatkoi:
-Meidän ehkä pitäisi laittaa tämä liitto virallisesti täytäntöönkin...

Tämä sai Benjaminin yllättäen kiemurtelemaan ja Nephty katsoi hämmästyneenä miestään.
-Tuota... kun minä... en ikään kuin ole... no,
Benjamin änkytti.

-Et ole vielä koskaan ollut naisen kanssa. Älä välitä, en minäkään ole koskaan ollut miehen kanssa,
Nepthy vastasi hellästi.

( toim.huom. Tässä tarinassa Nepthy on siis egyptiläisen perheen tytär, naimaton ja lapseton, oli hän pelissä sitten mitä tahansa. )

Jännittyneinä he asettuivat varovasti vuoteelle, vierekkäin. Kumpikaan ei osannut eikä uskaltanut koskettaa toistaan. He katsoivat lopulta toinen toisiinsa ja se katse kesti pitkään.

Äkkiä Benjamin veti Nepthyn kainaloonsa ja nainen huokaisi onnellisena sulkien silmänsä.

-Mitä luulet, uskaltaisimmeko opetella yhdessä tätä asiaa,
Benjamin kysyi jännittyneenä.

-Oletko sinä hyvä oppilas,
Nepthy kysyi ääni täristen.
-Täydellinen,
vastasi Benjamin ja samassa tunteet vain ottivat heidät valtaansa, epävarmuus katosi.

Avioliitto sai kuin saikin viimeisen sinettinsä sen iltapäivän aikana.

**********

Can't help falling in love with you

Wise men say
Only fools rush in
But I can't help falling in love with you
Shall I stay?
Would it be a sin
If I can't help falling in love with you?

Like a river flows
Surely to the sea
Darling, so it goes
Some things are meant to be
Take my hand,
Take my whole life, too
For I can't help falling in love with you

Like a river flows
Surely to the sea
Darling, so it goes
Some things are meant to be
Take my hand,
Take my whole life, too
For I can't help falling in love with you
For I can't help falling in love with you

Elvis Presley