16. Oon köyhä laulaja mä vain

No niin. Tänään selviää miten Benjamin suhtautuu ja ajassa liikutaan jälleen vauhdilla eteenpäin. Pysykäähän mukana ;-)

**********

Aleksi ja Biyu palasivat kotiin lomansa jälkeen ristiriitaisissa tunnelmissa. Biyu tiesi pelottavan hyvin mitä voisi tapahtua eikä hän voinut jakaa tätä huoltaan miehensä kanssa. Vaikka Benjamin oli kasvatettukin hyvin ja vanhanaikaisesti, se ei tarkoittanut sitä, että poika purematta nielisi kaiken.
-Minua vähän jännittää,
Biyu tunnusti Aleksille, sillä hän arvasi miehen aistivan. Kaikesta meditoinnista huolimatta Biyu oli kireä kuin viulunkieli. Aleksi veti naisen syleilyynsä.
-Kultaseni, älä huolehdi. Minä otan pojan tuonne kellariin ja selvitän asiat hänelle.
-Sinun täytyy saada hänet ymmärtämään..,
Biyu aloitti, mutta Aleksi keskeytti hänet.
-Biyu, shh. Minä hoidan asian.

Biyu nielaisi vaikeasti ja hieman vapisevin käsin silitti Aleksin poskea, katsoi miestään hellästi.
-Minä luotan sinuun.
-Hyvä. Luota myös meidän poikaamme,
Aleksi vastasi.

Sen jälkeen mies veti vaimonsa syvään suudelmaan ja Biyu teki kaikkensa ollakseen romahtamatta.
-Kas niin, menehän sinä soittamaan pianoa ja minä jään odottamaan lasten paluuta koulusta,
Aleksi sanoi lempeästi.

Ei mennyt kauaakaan, kun bussi pysähtyi talon eteen ja sieltä riensi ulos kolme pulisevaa ja nahistelevaa teiniä. Kohtalaista meteliä pitäen ryhmä rämä ryöppysi sisälle ovesta ja asettui television eteen hetkeksi ennen läksyjen tekoa. Sitä ennen he toki kävivät huomioimassa äitinsä ja tervehtivät tätä rakastavasti.
Aleksi laskeutui paikalle yläkerrasta.
-Moikka isä. Oliko kiva reissu,
Beata kysyi.
-Oli, oli oikein rentouttava loma,
Aleksi vastasi.
-Päästäänkö mekin joku päivä käymään äidin kotimaassa,
Benjamin tiedusteli.

-Varmaan joku päivä käymmekin siellä yhdessä. Benjamin, minulla olisi sinulle hieman juteltavaa. Tulisitko?
Aleksi katsoi poikaansa vakavana. Hän suorastaan tunsi Biyun hartioiden jäykistyvän, mutta pianonsoitossa ei tapahtunut nuotinkaan virhettä, ei minkäänlaista säröä.
-Ok,
Benjamin vastasi ja seurasi hämmentyneenä isäänsä kellariin.

-Benjamin, sinä olet jo sen ikäinen, ihan kohta aikuinen, että on tullut aika selittää sinulle muutamia asioita.
-Millaisia asioita,
Benjamin kysyi.
-Asioita minusta, äidistäsi, meidän työstämme... sinun asemastasi meidän perijänämme.
-Pe-perijänä?

-Niin Benjamin, perijänä. Sinun sisaresi Birgitta sai oman osuutensa muuttaessaan Paulin kanssa omaan kotiinsa ja samoin saavat aikanaan Beata ja Barbarakin, mutta sinä olet se, joka ottaa vastuun meidän omaisuudestamme, meidän työstämme, meidän perinnöstämme.
-Isä, minä en nyt ymmärrä. Miten minä voin ottaa vastuun sinun ja äidin työstä?
-Jotta sinä ymmärtäisit, on minun kerrottava sinulle asioita, jotka eivät koskaan saa lähteä näiden seinien ulkopuolelle. Ymmärrätkö?
Benjamin tunsi pahaenteisen jysähdyksen rinnassaan, mutta mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä kuin vastata myöntävästi. Isä katsoi niin pitkään, niin vakavasti, että pojan teki yhtäkkiä mieli juosta karkuun. Hän ei halunnutkaan kuulla, ei halunnut tietää. Jokin kuitenkin naulitsi Benjaminin jalat kellarin kivilattiaan kiinni. Hän tunsi kuinka kylmä vyöryi lattiasta hänen kengänpohjiensa läpi, nousi pohkeisiin, jähmetti reidet. Samaan aikaan isän suusta vyöryi sanoja, jotka repivät pojan sielun rikki eikä mikään ollut enää entisensä.

-Joten ymmärrätkö miten paljon sinusta riippuu? Sinun käsissäsi on meidän kaikkien tulevaisuus. Minun, äitisi ja sinun sisariesi. Sanon suoraan, että en tiedä mitä Triadi tekee, jos sinä et ota paikkaasi heidän tulevissa suunnitelmissaan. Se saattaa tietää loppua koko meidän perheelle.
Isän sanoja seurasi hetken hiljaisuus. Benjamin katseli vanhusta vakavana. Hänen päässään pyöri tuhat ajatusta ja samanaikaisesti hän ei kyennyt ajattelemaan yhtään mitään. Väkisin Benjamin pysäytti hyörinän.
-Kieltäytyminen ei taida olla vaihtoehto sitten,
hän totesi kuivasti ja katsoi kun isä nyökkäsi hitaasti.
-Tämä tarkoittaa myös sitä, että sinä joudut tekemään valintoja ja hyväksymään ratkaisuja, jotka eivät tule olemaan mieleisiä eivätkä oman halusi mukaisia. Kuten esimerkiksi tyttöystäväsi.
Benjamin punastui kevyesti.
-Mitä hänestä?
-Sinä voit pitää hänen kanssaan toki hauskaa, jos haluat, mutta älä ota sitä vakavasti. Triadi valitsee sinulle puolison aikanaan.

-Tarkoitatko sä oikeasti sitä, että mä en saa valita ketä mä rakastan,
Benjaminin ääni särähti. Aleksi huokaisi syvään.
-Poika, en minäkään valinnut sinun äitiäsi. Olin pitkään hyvin vihainen. Hyvin, hyvin vihainen. Biyu on kuitenkin viisas nainen, oli jo silloin, ja hän osasi helpottaa ylimenovaihetta. Ennen kuin huomasinkaan, olin rakastunut äitiisi.
-Mutta se oli esihistoria sitten,
Benjamin parahti.
-Ei nyt sentään. Kyllä siihenkin aikaan oli ihan normaalia valita itse omat tyttöystävät ja vaimot. Kuule, minä tiedän, että tätä on hyvin vaikea sulattaa. Tiedän sen omasta kokemuksesta. Usko kuitenkin, että se ei välttämättä ole lainkaan niin kauheaa kuin voisi kuvitella.
Benjamin kääntyi, käveli muutaman kerran edestakaisin ja palasi sitten isänsä kasvojen eteen.

Poika nielaisi ensin, katsoi isäänsä epätoivo silmissaan ja aloitti sitten:
-Jos mä hyväksyn tämän, jätän mun elämän ja tyttöystävän, niin yhden asian mä haluan valita itse. Siinä mä en anna periksi. Mä haluan kitaran ja muusikon uran.

Aleksi katsoi poikaansa hetken.
-Hyvä on,
hän vastasi. Mies tiesi, että yhtään kireämmälle nuoraa ei voinut enää vetää. Benjaminille oli annettava jotain takaisinkin. Hän hoitaisi itse tiedottamisen Kiinaan, hän selittäisi. Triadin olisi syytä olla tyytyväinen, että Benjamin ylipäätään oli valmis jatkamaan vanhempiensa jalanjäljissä.

Vielä samana iltana Benjaminilla oli kitaransa ja Biyu aloitti oppitunnit. Äiti soitti edellä ja poika seurasi nuotteja perässä. Aina välillä Biyu antoi neuvon tai pari soitannan välissä ja taas jatkettiin.

-Aika kauhean kuuloista,
Barbara sanoi hiljaa isälleen. Aleksin oli nostettava kädet suunsa eteen peittääkseen naurunsa.
-Anna veljellesi hetki aikaa. Ei kukaan ole seppä syntyessään.
-Beni taitaa tarvita vähän enemmän kuin hetken,
sisar totesi järkyttyneenä ja Aleksi sai yllättävän yskänpuuskan, joka pakotti hänet poistumaan huoneesta.

-Benjaminilla ei ole sitten niin minkäänlaisia lahjoja soittamiseen. Ei minkäänlaisia!
Biyu avautui seuraavana aamuna vihdoin miehelleen.

-Minä en ymmärrä miksi hän haluaa tulla muusikoksi. Eihän sillä elätä itseään! Mitä Triadikin tähän oikein sanoo,
Biyu paasasi.

-Vaimoseni, äläpä huolehdi yhtään. Poika oppii kyllä ajan kanssa soittamaan ja meillä on kertynyt omaisuutta sen verran, että hän voi hyvinkin olla köyhä muusikko, joka hädintuskin tienaa elämisensä. Ja Triadilla ei ole asiaan mitään sanomista, usko pois. He tulevat olemaan helpottuneita, että Benjamin ylipäätään jatkaa meidän työtämme. Oli myös tarpeen antaa pojan valita edes jotakin, ymmärräthän?
-Kyllä, ymmärränhän minä,
Biyu vastasi syvään huokaisten.
-Hyvä on, soita sinä Wulle ja me jatkamme tänään pojan kanssa harjoituksia.

Näin sitten tehtiin. Benjaminin soittoharjoituksista tuli päivittäisiä ja kyllähän nuorimies kehittyi pikkuhiljaa. Biyun kurinalainen opetus alkoi lopulta purra.

Valmistumisensa aikoihin Benjamin oli jo kohtalaisen hyvä kitaransa kanssa. Kaupungintalolla nuorukainen katsoi sisariaan ja ajatteli, että hän teki tämän näiden vuoksi. Benjamin ei kestänyt ajatusta, että sisaret olisivat kohdanneet loppunsa jos hän ei olisi taipunut vanhempiensa tahtoon. Hampaita kiristellen hän valmistautui tulevaan matkaansa.

Egypti. Täällä oli jotain sellaista, jonka noutamista Triadi Benjaminilta vaati.

**********

Triadin "ehdotuksesta" koko perhe, myös Birgitta ja Paul, muuttivat Dark Harbouriin. Heille oli valmiina iso hirsihuvila, jonne koko suuri suku mahtui ensi alkuun. Vähän ajan päästä Birgitta ja Paul löysivät keskustasta mieleisensä asunnon ja muuttivat sinne.
Perheeseen kuului nykyään myös Benjaminin tuleva vaimo, Nepthy Hawas. Tytöille oli selitetty, että Benjamin oli matkansa aikana rakastunut egyptiläiseen kaunottareen tulisesti. Barbara kuitenkin hiljaa sisällään pohti asiaa, sillä Benjamin ei näyttänyt järin rakastuneelta.

Barbaraa kaiveli vähän muutenkin. Twinbrooksissa hän oli lapsesta lähtien käynyt tietyn porukan kanssa iltaisin läheisellä autiotalolla viettämässä iltojaan. Nyt se kaikki oli muisto vain, ystävät olivat kaukana poissa ja iltajuoksut juostu. Tyttö ei yhtään tiennyt mitä hän oikein jatkossa tekisi.

**********

Tähän väliin pikainen taloesittely. Kaupungin nimestä en ole täydellisen varma, sillä unohdin sen kirjoittaa ylös... Ihan samalla tavoin kuin unohdin kirjoittaa Birgitan ja Paulin lapsen nimen ( ja sukupuolen... ). Nepthy on siis haettu perheeseen vasta tässä kaupungissa, ei Twinbrooksin aikana. Nepthy oli alunperin naimisissa ja Egyptissä hänellä on kaksi lasta: poika ja tytär. Olen tässä vaiheessa peliä hoitanut hänelle jo avioeron miehestään. Muu perhe jäi Egyptiin.

Tässä talo siis etupihan puolelta, sisäänkäynti näkyy tässä päädyssä, samoin pienen pieni puutarha.

Talon takana on uima-allas. Olen jättänyt perinteisesti sekä pihan että talon sisustamisen aika vähäiseksi ja pyrin enemmänkin käyttämään värejä, sillä peli rullaa sitä huonommin, mitä enemmän tavaraa minulla tontilla on.

Tässä on talon yläkerta. Oikeassa yläkulmassa on Benjaminin huone. Oikeassa alakulmassa oleva kylpyhuone kuuluu sen yhteydessä olevaan makuuhuoneeseen ja tuo huone kuuluu Aleksille ja Biyulle. Tässä vaiheessa Nephtyn tulo perheeseen on vielä niin tuore, että vasemman alanurkan makuuhuoneesta puuttuu hänen vuoteensa.

Talon alakerta on varsin simppeli ja olen aikanaan Legacy O'Connorissa käyttänyt tätä samaa pohjaratkaisua. Talo on tehtykin kyseisen tarinan muistoksi <3 Harmillista kyllä, tarinan alku oli Vuodatuksessa ja siellä kävi silloin jokin käsittämätön moka ja sivusto kadotti kaikki sinne siihen mennessä ladatut kuvat. Sen vuoksi tarina on poistunut netin maailmasta kauan sitten, vaikka sen poistaminen olikin haikeaa.

**********

Aleksi näki Barbaran katseen ja tajusi, että tyttö vaistoaa enemmän kuin mitä kerrotaan. Hän päätti heti tilaisuuden tullen rohkaista Aleksia tekemään asialle jotakin.

Talon keittiö oli suuri ja värikäs. Koko perhe mahtui vaivatta syömään yhtä aikaa.

( Pakko tähän väliin sanoa, että tämä on yksi raivostuttavimmista asioista koko pelissä! Miten simien voi olla niin äärettömän vaikeaa asettua istumaan tuolille, jos joku nyt sattuu kulkemaan juuri sillä hetkellä heidän selkänsä takana, kuitenkin riittävän kaukana. Mutta kun ei! Minä en nyt pääse tähän tuoliin! Ei, en sitten niin mitenkään! )

Talon naisväki käytti kesän viimeiset lomapäivät hyväkseen ja otti ilon irti uima-altaasta. Kyseinen allas hieman lohdutti Barbaraakin, mutta ei kuitenkaan aivan tarpeeksi.

Urheilullisesti lahjakas Biyu päätti myöskin kokeilla hyppylautaa ja päätyi löytämään liikunnallisen lajin, jossa ei ollutkaan automaattisesti lahjakas. Mahalasku oli äärimmäisen kivulias.

Tällä välin Aleksi paranteli takkaa turvallisemmaksi ja Benjamin oli tekemässä hellasta sellaista, että ruoka maistuisi hieman paremmalta jatkossa.
-Benjamin. Barbara ei niele tätä meidän tarinaamme Nephtystä.
-Enkä yhtään ihmettele,
mies vastasi kireästi isälleen. Ällistyttävää kyllä, Benjamin oli naisen nähtyään rakastunut tähän suin päin, mutta... jokin kapinoi vastaan. Tunteita ei ollut helppo näyttää. Ehkä se oli pelkkä ajatus siitä, että hän ei itse ollut saanut valita tätä naista, vaan nainen oli valittu hänelle.

-Älä kiukuttele Benjamin, vaan hoida homma kuten pitääkin,
Aleksi sanoi napakasti.
-Niinhän minä aina,
Benjamin mutisi ja keskittyi sen jälkeen pelkästään hellan ominaisuuksien parantamiseen. Häntä kismitti. Häntä niin kismitti.

**********

No niin, nyt sitten on selvillä miten Benjamin suhtautui. Aika hienosti poika neuvotteli itselleen kuitenkin jotain vaikeassa tilanteessa.

Benjaminista tuli kohtalaisen komea nuorukainen. Osan piirteistään hän on selkeästi perinyt isältään. Benjaminin parta on The Sims Resourcesta.

Osan nimi tulee Mikko Alatalon laulun sanoista "Rikoo on riskillä ruma". En tiedä miksi, mutta kyseinen kappaleen kohta alkoi soida päässä tätä kirjoittaessani ( Oon köyhä laulaja mä vain, pakkolaskussa, rakko taskussa ), vaikka inhoan kyseistä biisiä täydestä sydämestäni =D

Mitä luulette, jos Benjamin olisi vastannut toisin, olisiko Biyu kyennyt tappamaan oman poikansa?