19. Kapinoiva tytär

Viime viikonloppu meni pikkujouluissa muutaman sadan kilometrin päässä kotoa. Lähestyvä joulunaika muutenkin tahtoo laittaa aikataulua melkoisen täyteen, mutta aion siitä huolimatta yrittää kirjoittaa ainakin sen yhden osan per viikko. Jouluaattona voin luvata, että osaa ei ilmesty =D Kaikki mun kolme tytärtäni tulevat äidin luokse sen viettämään ja saanpa sen ihanan lapsenlapsenkin paapottavaksi =)

Välillä tuntuu hassulta, kun tällainen ihan eri ikäluokkaa oleva nainen kirjoittelee näitä tarinoita huomattavasti nuorempien joukossa, mutta tästä olen löytänyt kanavan harjoittaa edes jokseenkin säännönmukaisesti jonkinlaista luovaa toimintaa ja kirjoittaminen nyt vaan on aina ollut lähellä sydäntä. Joskus harmittaa, että en lapsesta lähtien ole pitänyt kirjanpitoa kaikista lukemistani kirjoista, sillä niitä on ollut. Paljon.

Nyt kuitenkin enemmittä höpinöittä itse osan pariin. Lukuiloa!

**********

Benjamin ja Nea viettivät lapsettoman parin luksuselämää. Useina iltoina viikossa heidät saattoi tavata kaupungilla juuri päättyneen musikaalin jälkimainingeissa, poistumassa ravintolailloista, hiipimässä ulos kaupungin salakapakasta.

He olivat äärimmäisen rakastuneita toisiinsa ja heidän avioliittonsa oli erittäin onnistunut ja tulinen.

Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun näiden iltojen jälkeen Nea voi pahoin...

... ja oksensi melkein sisuskalunsakin ulos.

Eräänä tällaisena aamuna Benjamin oli valmistamassa aamupalaa, kun Nea vapisevin jaloin hoippui jääkaapille.
-Kulta, olen juuri tekemässä köyhiä ritareita. Odota pieni hetki.
-Anteeksi rakas, mutta ei. Ei kiitos. Tarvitsen jotain tosi makeaa tällä kertaa,
Nea sanoi tukahtuneesti ja otti palan hedelmäpiirakkaa.

-Viime aikoina alkoholi on tehnyt sinut tosi huonovointiseksi,
Benjamin totesi tuumivasti.
-Hmph,
ynähti Nea. Hän ei todellakaan ollut puhetuulella vielä. Kunhan sokeri ensin potkisi sisään, niin krapula hellittäisi melkein heti.

-Haluaisitko jammailla vähän myöhemmin,
Ben tiedusteli varovasti.
-Joo. Alkaa olla jo parempi olo,
Nea vastasi, vaikka sisällä olikin vielä vähän oudosti onton oloista.

Kun Ben sai aamupalan valmiiksi ja lautasen eteensä, oli Nea jo siinä kunnossa, että siirtyi flyygelin ääreen ja aloitti jazzin.

Tuntia myöhemmin Babi ja Ben olivat liittyneet joukkoon ja soitto raikasi alakerrassa. Nea tunsi hien kohoavan pikkuhiljaa otsalleen ja vatsassa kiersi jälleen. Olikohan hän juonut jotain poikkeuksellisen huonoa eilen illalla?

Lopulta pahoinvointi kasvoi niin voimakkaaksi, että Nea ei enää kyennyt kestämään sitä, vaan kiiruhti kohti kylpyhuonetta.

-Sanonpahan vain...,
Babi aloitti ja katsoi isoveljeään.
-Ei, älä sano. Älä sano mitään,
Ben kielsi.
-Sanon kuitenkin. Juokaa vähän vähemmän, jooko?
-Pidä huoli omista asioistasi,
Ben kivahti ja laski kitaran käsistään. Häntä ei enää huvittanut soittaa.

Seuraavaan työpäivään mennessä Nea oli jälleen toipunut ja suuntasi kohti hökkeliä, joka oli todellakin jo parhaat päivänsä nähnyt. Se toimi kuitenkin sopivasti suojaverkkona sen alapuolella sijaitsevassa kellarissa olevalle toiminnalle. Nea  oli hyväksytty sisään mukisematta, kunnioituksesta Triadin sanaa kohtaan. Nean oma isä oli aikanaan toiminut yhteistyössä Triadin kanssa, ei kuitenkaan sen alaisena. Hänellä oli ollut ihan oma rikollisjärjestönsä Egyptissä ja hän oli ollut tarkka omasta asemastaan.

-Minäkin haluaisin liittyä kaupungin orkesteriin sitten kun tulen täysi-ikäiseksi,
Babi sanoi isälleen syntymäpäivänsä lähestyessä. Aleksi tunsi selkärankansa jäykistyvän aavistuksen.

-Heh, sinäkö orkesteriin? Ehkäpä joku muu ala olisi kuitenkin sopivampi,
hän vastasi naurahtaen. Babi loi isäänsä vakaan katseen, niin syvän, että Aleksin niskavillat nousivat pystyyn.
-Ehkä,
Babi vastasi lopulta ja kääntyi katsomaan televisiota.

Ei, tämä ei käynyt sitten niin lainkaan, Aleksi pohti. Babi ei missään nimessä saisi liittyä orkesteriin. Hän ei haluaisi tytärtään lähellekään Triadin toimintaa. Babi oli fiksu ja tajuaisi nopeasti mitä veli soittamisen lisäksi puuhasi. Ikävä sanoa niin omasta pojastaan, mutta Ben ei ollut järin älykäs. Aleksi päätti, että hänen täytyisi puhua vaimonsa kanssa mitä pikimmin. Ja samoin Nean.

Joten ei aikaakaan kun Nea laitettiin asialle.
-Tykkäätkö kovastikin ruuanlaitosta? Tuolla perimällä sinusta voisi tulla uusi Gordon Simsey,
nainen sanoi kiusoitellen heidän katsellessaan kyseisen herran luotsaamaa ruokaohjelmaa.

-Äiti on miljoona kertaa parempi ruuanlaittaja kuin tuo huutaja,
Babi vastasi nauraen ja kiertäen kysymyksen ihan täysin.
-Sinulla on muuten paino noussut,
hän sitten tokaisi vaihtaen aihetta ihan täysin.

-Niin. Niinhän se on,
Nea vastasi.
-Mitä jos kävisit tekemässä testin? Niinkuin nyt?
Babi ehdotti asiaa naiselle hyvin päättäväisesti. Hänen oli saatava Nea unohtamaan koko keskustelun aloitus. Babi ei ollut tyhmä. Hän oli ymmärtänyt heti mitä tässä ajettiin takaa.

Puolen tunnin päästä Nea tuli takaisin, typertyneenä, pukeutuneena huomattavasti mukavammin.
-Mistä sinä tiesit,
hän kysyi Babilta.
-Sivusta seuraten se oli varmasti paljon helpompi huomata,
tyttö vastasi tyynesti.
-Olisikohan tuollainen jälkiruoka hyvän makuinen,
hän kysyi sitten Nealta.
-Hmm,
nainen ynisi, kuulematta mitään, vain hellästi hyväillen vatsaansa. Babi nauroi hiljaa sisäisesti.

Myöhään illalla äiti ja poika istuivat syömässä yhtä aikaa, keskustellen tulevasta perheenlisäyksestä.
-Oli se jo aikakin,
Biyu sanoi napakasti.
-Ihan hyvinhän tässä olisi voinut vielä odotella,
Ben totesi rauhalliseen tapaansa.

Biyu lopetti syömisen ja katsoi poikaansa tiukasti.
-Ei Ben, ei olisi voinut.
-Miksi ei?

-Sinä tunnut kuvittelevan, että me olemme tällä ikuisesti. Isäsi ja minä. Benjamin, me alamme olla melkoisen iäkkäitä jo,
äiti vastasi lempeästi pojalleen.

-Iäkkäitä? Tekö? Älä äiti hupsi,
Ben vastasi. Biyu huokaisi syvään ja keskittyi ruokaansa. Pääasia hänelle oli, että lapsenlapsi oli nyt vihdoin tulossa ja hän ehtisi nähdä tämän.

Nean raskaus sujui helposti ja naisen vatsa alkoi kasvaa tasaista tahtia.
-Joko te olette käyneet synnytysvalmennuksessa,
Babi kysyi. Hän oli ottanut tavakseen torpedoida kaikki mahdolliset keskustelunavaukset hänen tulevasta urastaan jo hyvissä ajoin etukäteen.

-Tänään ollaan menossa,
Nea vastasi hymyillen leveästi. Nykyään nainen ei tehnytkään juuri muuta kuin hymyili. Nea oli selvästi odottanut tätä. Raskautta. Lasta. Hän ei vain ollut puhunut siitä koskaan mitään.

-Sinun täytyy vain saada veljeni ensin irti tuosta kitarasta,
Babi sanoi kuivasti.
-Älä huoli. Minulla on sitä varten pari keinoa takataskussa,
Nea sanoi silmää iskien.

Äityislomalle jäätyään Nea oli alkanut puuhailla enenevässä määrin puutarhan parissa. Siinä päivä kului näppärästi eikä Biyun tarvinnut enää vanhan selkänsä kanssa käyristellä kyyryssä.

Babi kapinoi syntymäpäivien viettoaankin ja valitsi tehdä sen kaikessa hiljaisuudessa Birgitan ja Paulin seurassa.

Sen jälkeen tyttö, tai nuori nainen nyt, suuntasi salonkiin päivittämään tyylinsä. Seuraavaksi Babi suuntasi pankkiin, nosti tilinsä tyhjäksi ja osti lentolipun Ranskaan.

Barbaralla ei ollut aikomustakaan antaa kenenkään määräillä elämäänsä. Äiti ja isä olivat puhuneet hänelle mukavasta kiinalaispojasta, jonka kanssa Babin oli ollut määrä mennä naimisiin. Viisaasti Barbara oli ollut hiljaa, nyökkäillyt vain, vaikka sisällä kiehui. Mitä hemmettiä äiti ja isä oikein kuvittelivat? Millä vuosisadalla he elivät? Babi oli vihdoin ymmärtänyt miksi Beata oli ollut niin harvinaisen ärtynyt ja välillä luovuttaneen oloinen. Hän ei kuitenkaan aikonut olla Beata! Ei!

Vanhempiensa järkytykseksi Barbara lopulta eräänä päivänä palasi kaupunkiin ranskalaisen aviomiehen kera. Hän oli nyt rouva Morel ja hän päätti omasta tulevaisuudestaan. Siihen kuului työ kaupungin orkesterissa...

**********

Tietyllä tapaa mua harmittaa, että olin päättänyt jo pelin alussa edetä miespuolisten perillisten kautta, jos ja kun heitä vain syntyisi. Tämän verran spoilaan siis tarinasta nyt tässä vaiheessa. Barbarasta olisi varmasti saanut irti upean tarinan.

Tarkoitus tosiaan on yrittää saada yksi miespuolinen perijä aikaiseksi. Pelin itsensä ja sen sujuvuuden tähden en kuitenkaan aio tehdä mitään megaperheitä saadakseni tämän tavoitteen. Neljä lasta oli jo melkoinen koetus, sillä se lisää ainakin minulla riskiä siitä, että peli kaatuu tai ei suostu käynnistymään jossain vaiheessa lainkaan. Sen vuoksi uskoisin, että jatkossa suurin lapsimäärä on kolme, mutta tämäkään ei ole kiveen kirjoitettu. Jos jollakulla simillä on tavoite kasvattaa suurperhe, pyrin sen tavoitteen täyttämään.