36. Yllätys toisensa perään

Carl nautti omasta rauhastaan joka välissä jossa se vain oli mahdollista. Hän oli alkanut jo toivoa sisarensa ja Eddyn muuttoa, mutta äiti harasi vastaan. Hän oli niin onnellinen kun lapsenlapset kasvoivat samassa pihapiirissä.

Talon kuntosali oli takuuvarma paikka, sillä sinne kukaan muu ei tuntenut minkäänlaista mielenkiintoa tulla. Niinpä Carlista oli sukeutunut hyvin urheilullinen viime aikoina. Hänellä oli mennyt hetki päästä kuntoilemisen rytmiin, mutta nykyään se oli melkein kuin huumetta. Napit korville, musiikki täysille ja juoksumaton tasainen rullaus. Ei lasten itkua, ei pissavaippoja eikä jatkuvia kuolaisia sormia tukemassa korviin, poskiin, suuhun ja ties minne!

Talvi oli ankara. Koko rannikko peittyi paksun lumivaipan alle eikä lumentulo näyttänyt loppuvan milloinkaan. Puut natisivat painon alla ja välillä Wuorenheimot pelkäsivätkin, että heidän kerrostalonsa vanha puu ei kestäisi ja kaatuessaan rikkoisi vähintäänkin talon ulkoisen kulkukäytävän.

Sisällä asunnoissa onneksi oli lämmin. Alakerran asunto oli remontoitu jo paljon aiemmin ja Nean ja Carlin asuma huoneisto oli nykyisellään hyvinkin tiivis. Remontti todellakin oli tullut kreivin aikaan. Nea mielessään lähetti Barbaralle kiitoksia harvase päivä.
Clara voi paksusti ja tämä raskaus oli edellistä huomattavasti vaikeampi, sillä vatsan lisäksi piti pystyä huolehtimaan kahdesta varsin vilkkaasta taaperosta. Nämä molemmat olivat oppineet kiipeämään pinnasängyistään ulos ja tekivät sen vielä täysin äänettömästi. Pahaa aavistamaton Clara kuvitteli Marian ja Malinin olevan nukkumassa ja katselevansa kaikessa rauhassa televisiota.

Malin vilkaisi varovasti äitiään. Ei, tämä ei kuullut mitään. Pienokainen taapersi varovasti nappaamaan äidin vierellä olevalta keksilautaselta herkun ja kipitti sitten yhtä hiljaa karkuun.

Hetken päästä Maria tuli paikalle yhtä hiljaa. Clara käytännössä torkkui television äärellä, joten hän ei huomannut lainkaan kuinka pieni käsi kurkotti sohvan käsinojan ylitse, nappasi varovasti keksin ja sen jälkeen pienet jalat teputtivat äänettömästi tyttöjen huoneeseen. Siellä kaksoset kihersivät keskenään ja nakertelivat herkkujaan.

Vähän myöhemmin Clara havahtui oven avautumiseen ja kylmään ilmavirtaan, joka lehahti lattianrajassa aina takalle asti, kilpistyi sinne ja alkoi tuotapikaa lämpenemään tulen vaikutuksesta.
-Huomenta sisko,
Carl sanoi ja käveli ohi.
-Huomenta Carl.

Clara oli niin hirvittävän kiitollinen Carlille ja äidilleen, sillä nämä kävivät pitämässä huolta talouden pyörittämisestä ja nytkin veli oli tullut hoitamaan tiskit.
-Millainen vointi,
Carl kysyi rutiininomaisesti.

-Aika tukala. Vatsa on järkyttävän kokoinen, se painaa ja minua väsyttää ihan koko ajan. Kiitos Carl,
sisko vastasi.
-Ai mistä?
-Tiskaamisesta. Siitä että olet olemassa. Sinä olet kiltti Carl.
Poika huokaisi.
-Ei, en ole.
-Kyllä sinä olet, älä yhtään yritä. Ymmärrän kyllä, että tämä on raskasta, mutta riittävän kokoisen asunnon löytäminen tarpeeksi edullisesti on todella hankalaa. Tämä asunto käy pieneksi aivan kohta.
Clara oli melkein epätoivoinen. Hän olisi halunnut kovasti jäädä tähän mukavaan pikkukolmioon asumaan, äidin ja palveluiden lähelle, mutta se olisi mahdotonta.
-Älä huolehdi minusta sisko,
Carl pehmeni eikä hän ollut ihan varma johtuiko se rakkaudesta, jota hän tunsi sisartaan kohtaan vai tiedosta, että pariskunta tosiaan etsi itselleen uutta kotia. Hän toivoi sen olevan ensimmäistä ja päätti sitten, että tietenkin se oli.

Myöhemmin päivällä Clara heräsi torkuiltaan äkkinäisesti.

Hän nousi ylös ja tiesi jo, ennen ensimmäisen supistuksenkin tuloa, että synnytys oli alkanut. Hän ei ehtinyt valmistautua mitenkään, ei ehtinyt pelätä, sillä samassa supistus pusersi vatsan kireäksi palloksi.
-Eddy,
Clara karjui supistuksen mentyä. Lapsivedet olivat valahtaneet ulos. Tulisi kiire sairaalaan.

Eddy oli niin järkyttynyt synnytyksen alkamisesta, että ei kyennyt auton rattiin. Onneksi sairaalaan oli lyhyt matka.

-Maria, mummin pikkuinen paholainen,
Nea kiusoitteli ilkikurisesti nostaessaan toista kaksosista syliinsä.

-Ei ole,
vastasi Maria päättäväisesti ja Nea nauroi.

-Äiti?
-Äiti ja isi ovat hakemassa vauvaa kotiin,
Nea vastasi tytön kysymykseen.

-Vavva?
-Vauva tulee kotiin ihan pian.
-Ma vauva?
-Ei Maria, sinä et ole enää vauva.

-Sinulle tulee pieni veli tai sisko. Pian nähdään,
Nea leperteli.
-Ei,
vastasi Maria päättäväisesti.

-Voi kultaseni, sinä olet niin pieni vielä,
isoäiti naureskeli.
-Ma vauva,
tyttö totesi päättäväisesti ja Nea nauroi jälleen.
-Hyvä on. Maria on vauva.
-Ei ole.

Synnytys päättyi jälleen kaksosiin. He saivat nimekseen Maj-Lis ja Mirko.
Pian tämän jälkeen Eddy löysi perheelle mukavan omakotitalon, jossa oli riittävästi tilaa koko kuusihenkiselle perheelle.

( Spontaanisti kahdet kaksoset! Aika hedelmällinen tämä kyseinen pariskunta! )

Carl oli tyytyväinen talon ja elämän hiljenemiseen. Silti hän huomasi outoa... tyhjyyttä. Elämä oli ollut todella vilkasta pitkän aikaa ja nyt yhtäkkiä ei ollut muita kuin hän ja äiti. Carl löysi itsensä myös vierailemasta usein sisarensa perheen luona. Siellä hän kävi myös syntymäpäivänään, sillä Clara ja Eddy eivät mitenkään voineet lähteä juhlimaan neljän pienen lapsen kanssa. Niinpä Carl kävi viemässä heille erikseen kakkua.

-Mitenkäs siellä,
Nea kysyi kun Carl istahti sohvalle.
-Niinkuin sinä et tietäisi,
poika nauroi ja jatkoi:
-Olet kuitenkin ollut siellä tänään.
-Mitä sitten? Mikä tahansa on voinut tällä välillä muuttua,
Nea melkein tiuskaisi. Hän olisi todellakin halunnut Claran ja Eddyn jäävän alakerran asuntoon, mutta ymmärsi kyllä itsekin, että se oli mahdotonta.
-Haluatko kakkusi,
Nea sitten kysyi hetken päästä leppyneenä.
-Mikä ettei.

Näin Carlin syntymäpäiviä sitten juhlittiin kahden kesken.

-Minäkin sain stipendin yliopistoon teknologiaa opiskelemaan. Koululla kävi rekrytoijia ja minulle on valmis paikka kaupungin poliisissa jos vain valmistun riittävän hyvin arvosanoin,
Carl täräytti varoittamatta kun he söivät kakkua.

-Po-poliisi...
Nean ääni haipui. Hän tunsi suunnatonta heikotusta. Toimittaja ja poliisi. Hänen sydämensä ei kestäisi tätä jännitystä ja kauhua. Kylmyys nousi käsivarsista kohti rintakehää ja sormet muuttuivat tunnottomiksi.

Nean oli pakko laskea katseensa annokseensa. Hän ei saisi enää suupalaakaan alas. Miten tämä oli mahdollista? Mistä tämä nyt tuli? Miksi? Kauhu leijui melkein käsinkosketeltavana ilmassa ja Nea ihmetteli miten Carl ei huomannut mitään!

-Älä huoli äiti. Minä pidän sinut tästä eteenpäin turvassa,
Carl sanoi hymyillen. Nea ei kyennyt vastaamaan.

**********

Carlin yliopisto tulee tähän loppuun muutaman kuvan extrana. En uskaltanut alkaa pelaamaan siellä kuvaamisen kera, sillä yleensä toisen lapsen yliopisto ei välttämättä onnistu enää lainkaan jos teen liikaa juttuja. Sen vuoksi tässä lyhyt ja tarinaton versio mitä kaikkea  tapahtui. Näitä kuvia ei myöskään ole käsitelty, joten huomaatte hienoisen eron tarinan varsinaisiin kuviin. Heti ensimmäisessä kuvassa seinä näyttää huomattavasti ruskeammalta ilman käsittelyä. Pelissä se on selvästi oranssi.

En edes HARKINNUT ottavani kuvia Carlin valmistumisesta kaupungintalolla, sillä tässä oli miehen valmistujaisasu... Kiva tukka ja silleen... Carl, WTF?!

Tässä Carl saapumassa yliopistolle. Ensimmäisen kerran päätin valita miesten asuntolan ja se oli kyllä myös tasan viimeinen kerta. Sitä haisevan pyykin määrää. Uh...

Tapasimme ylioppilaskunnan talolla maskotin, joka oli tällä kertaa vihersim. Hetken aikaa mietin, että olisiko tästä ollut vaimomateriaalia poitsulle. Päädyin sitten helpompaan vaihtoehtoon.

Carl opiskeli tosiaankin teknologia -alaa, jotta saa siitä hyödyn aloittaessaan poliisin uran. Aivojen kohennin käytössä.

Carl kävi myös juhlissa ja kutsuja saapuikin varsin tiuhaan Shannonilta. Osoittautui, että tyypit tuntee vetoa toisiaan kohtaan. Ei huono.

Vaikka yleensä en pidä ihan näin pelkistetyistä ja hoikista simeistä, Shannon on minusta yllättävän kaunis. Toivoisin geeneihin tulevaisuudessa myös vähän kapeampaa kasvojen mallia, joten Shannon on ehdottomasti hyvä tulevaisuuden äiti Carlin lapsille. Juu, kyllä mä pelatessa pyrin löytämään simeilleni pareiksi jotain muita kuin ihan perussimien näköisiä tapauksia, joita valitettavasti tulee suurin osa kun kaupungin väestö alkaa vanheta ja kuolla pois. Tässä mun käyttämässä kaupungissa taas muita ei edes löydy, sillä tosiaan ladattu MySims Realtysta ilman simejä.

 Kävimme myös luennoilla. Carlin ilme... =D

Seuraavissa juhlissa Carl sitten jo flirttaili Shannonin kanssa. Olemme pääsemässä asiaan.

Ja niin vaihdettiin ensimmäinen suudelmakin. Ooo, herttaista! ;-)

Ihailimme tähtiä uima-altaan reunalla. Tällä kertaa kuvauksesta teki haastavaa puska, joka on suoraan nuoren parin edessä... Siksi multa aika harvoin löytyy näitä tällaisia kuvia, sillä lähes poikkeuksetta mun simit menee jonnekin pusikoiden keskelle niitä tähtiä tiirailemaan. Mä luulen, että niillä on jotain ihan muuta mielessä kuin tähdet... ;-)

Purin tältä tontilta talon ja käytin Wuorenheimojen ylenpalttista saldoa siihen. Sain edes jotain simoleoneja pois. Nuoret kuhertelivat vuoteella.

Kohtalaisen kuuminakin käytiin...

Silti tein päätöksen tällä kertaa, että varsinainen ensimmäinen kerta jätetään avioliittoon. Sillä tavoin saan toivon mukaan Shannonillekin täytettäviä toiveita ja sitä kautta kerättyä onnellisuuspisteitä. Nuoret nukkuivat siis hyvin siveellisesti ja Shannon uneksi... juoksumatosta???

Tässä siis etukäteen paljastus siitä, että Shannon on todellakin suunniteltu seuraava rouva Wuorenheimo. Vielähän toki en tiedä onnistuuko Shannonin muutto... Nainen on kutsuttu kylään ja katsotaan miten käy. Voi olla, että joudun vielä tätäkin suunnitelmaa muokkaamaan lennosta =D

Vaikka tarinassa sukunimi tällä erää on tarinan itsensä vuoksi Mikkelsson, pelissä mennään vahvasti Wuorenheimoina. Jossain vaiheessa tulen tarinallisestikin palaamaan oikeaan sukunimeen.

Mitä pidätte uudesta tulevasta rouva Wuorenheimosta? Olisiko Noelle ollut parempi valinta? Perustele vastauksesi =)