37. Suunnitelmat vastaan toteutus

Tästä osasta eteenpäin päästään virallisesti toisen sukupolven perijän tarinaan =)

Osa tuleekin tosiaan jo tänään, ihan logistisista syistä ( jos niin voi sanoa ), sillä lapsenlapsi saapuu tänne huomenna yökylähoitoon jo aamupäivästä enkä osaa yhtään sanoa miten ehdin aikatauluni huomenna jaksottaa.

**********

Se talvi oli täynnä taikaa. Oudot luonnonilmiöt seurasivat toinen toistaan. Yliopisto oli ohitse, työt alkaneet ja Carl oli onnensa kukkuloilla.

Shannon vastannut myöntävästi Carlin kosintaan ja tätä nykyä he asuivat saman katon alla. Nainen kasvatti hiuksiaan ja koska alkuvaihe oli varsin tuskainen, hän piti huivia niiden peittona. Carlin mielestä Shannon oli entistä kauniimpi.

-Sori, olen pahoillani, mutta taisin juuri voittaa sinut. Taas.
Nainen katsoi silmät suurina ja viattomina Carlia. Mies kuitenkin tiesi, että nainen ei ollut pahoillaan. Ei sitten niin lainkaan.

-Hmm... Minun täytynee saada jonkinlainen lohdutuspalkinto,
Carl pohti ja siristi silmiään muka pohtivana.
-Minkähänlaista palkintoa herra ajatteli,
Shannon kysyi ja nosti toista kulmakarvaansa.

-Drinkki! Sinä maksat.
Nainen purskahti hersyvään nauruun.
-Minusta tämä menee vähän väärin, mutta.. minä maksan. Ihan vain siksi, että sinä olet niin surkea tässä.
-Hei-hei nyt! Eipäs yhtään aloiteta,
Carl puuskahti muka pöyristyneenä.
-Ressukka,
Shannon väänsi veistä haavassa ja käveli lanteet keinuen tiskille. Carlin nauru kaikui hänen korvissaan.

Jos joku olisi seurannut nuoria ilta toisensa jälkeen, hän olisi saattanut kuvitella heitä alkoholisteiksi. Tosiasiassa Carl ja Shannon joivat yleensä yhden tai korkeintaan kaksi drinkkiä illan aikana. He pelasivat ja pitivät hauskaa muilla tavoin, sillä kahden jääminen seinien sisälle oli... polttelevaa.

He olivat luvanneet Nealle, että ennen avioliittoa he eivät nukkuisi samassa vuoteessa, vaikka se ei ollutkaan nukkuminen jota vastaan Carlin äiti oli... Niinpä Shannon oli ottanut Claran vanhan paikan Carlin huoneesta. Nuorelle parille tilanne ei ollut millään tasolla helppo, mutta kumpikin halusi kunnioittaa vanhaa rouvaa.

Arki rullasi omilla raiteillaan sujuvasti. Shannon piti huolta asunnon siisteydestä ja Carl kokkasi. Nea sai vihdoin olla kuin kuningatar eikä hänen tarvinnut muuta kuin astua valmiiseen pöytään. Kaikki muu hoitui kuin itsestään.

-Tuollaista kampausta sinulle ei kyllä kesään mennessäkään saada ellet sitten osta peruukkia häitä varten,
Nea huomautti naisten katsoessa jotain hääohjelmaa Carlin kokatessa.
-Ehkä minä ostan sellaisen hunnun, että hiukset jäävät sen alle kokonaan piiloon,
Shannon pohti.
-Tulkaahan syömään,
Carl kutsui.
-Minä ehdin jo syödä, mutta menehän sinä Shannon niin jaksat suunnitella,
Nea sanoi aurinkoisesti hymyillen.

-Oletko ajatellut jo minkälaisia kukkia haluat hääkimppuusi? Täällä parhaillaan esitellään erilaisia sidontoja,
Nea kyseli ja Shannon huokaisi äänettömästi.

-Minä olen sitä mieltä, että jätetään sellaiset kimput kokonaan pois. Tuossa puutarhassa on kukkia ihan riittävästi,
Carl kommentoi. Hän oli innokkaasti suunnitelmissa mukana. Shannon ei sanonut mitään.

-Se on kyllä ihan totta. Pihapuutarha on kesällä runsaassa kukassa ja tuoksuu huumaavasti. Et sinä taida tarvita yhtään lisää kukkia niiden lisäksi,
Nea myötäili ja Shannonin teki mieli jo pyöritellä silmiä. Hääsuunnitelmat olivat rönsynneet ja kasvaneet mitä pidemmälle ne etenivät ja kesään oli vielä aikaa.

-Oh, kello on jo noin paljon! Lupasin Claralle, että menen hoitamaan lapsia siksi aikaa kun hän on töissä. Hoitotyttö sairastui. Jatketaan suunnittelemista myöhemmin.
Nea vaihtoi nopeasti ulkovaatteet ylleen ja kiiruhti ovesta ulos.
-Aja varovasti äiti,
Carl vielä ehti hihkaista perään ja kuuli äitinsä vastaavan kärsimättömästi, että ainahan hän oli varovainen.

-Nyt me voimme katsoa ja suunnitella ihan kaikessa rauhassa ilman äidin hössöttämistä,
Carl iloitsi ja Shannon puri hampaita tiukasti yhteen ettei sanoisi mitään. Hän oli täydellisen kyllästynyt näihin suunnitelmiin ja kyllästynyt odottamiseen.

-Oi, katso mikä pitsiunelma,
Carl henkäisi ja vilkaisi samalla morsiantaan.
-Sinä et taida pitää siitä,
hän jatkoi varovasti nähdessään tämän ilmeen.

-Ei millään pahalla Carl, mutta.. se on ihan kauhea! Voitko sinä tosiaan kuvitella minun pukeutuvan isoäidin pöytäliinaan,
nainen vastasi tuohtuneena.
-No nyt kun sen tuolla lailla muotoilit...
Carl katsoi pukua tarkemmin. Shannon oli oikeassa. Puku oli kuin entinen isoäidin pöytäliina.

-Ehkä se on parempi, että sinä valitset puvun ihan itse. Minä en taida olla kovin hyvä näissä asioissa, Carl naureskeli, mutta Shannonin ilme pysyi tympeänä.

-Ei vika ole puvussa eikä kukissa. Hiukset on täysin toisarvoinen asia,
Shannon vihdoin avautui ja jatkoi:
-Minä en vain enää jaksa! Suunnitelmia suunnitelmien perään, vieraslista paisuu kuin pullataikina! Miten ne kaikki oikein ruokitaan? Minne heidät majoitetaan? Aivan järjetöntä!

-Minä alan olla vähän sitä mieltä, että unohdetaan koko häät,
nainen lopulta huudahti epätoivoisella äänellä ja Carl pelästyi tosissaan. Hänen sydämensä jätti pari lyöntiä väliin. Ei kai Shannon ollut tosissaan? Eihän? Mies sammutti television, nousi ylös ja veti morsiamensa syleilyyn.

-Rakas, mikä nyt on? Tiedäthän sinä, että minä rakastan sinua,
Carl kysyi varovaisesti. Hän tunsi kuinka Shannon vapisi hieman.

-Kyllä minä tiedän,
nainen mutisi vaisusti ja pelko teki Carlin koko olemuksen raskaaksi ja tahmeaksi. Hän yritti hymyillä.

-Shannon, kulta, kerro mitä sinä haluat. Minua pelottaa,
mies myönsi. Nainen oli hyvän tovin hiljaa ja Carlin epätoivo alkoi kasvaa.

-Minä vain en halua tätä...
-Et halua naimisiin...
-Haluan minä naimisiin, mutta...

-Voisimmeko me vain mennä naimisiin? Nyt? Unohdetaan kaikki suuret juhlat ja vieraslistat ja muut.
Shannon katsoi vetoavasti Carliin ja mies nyökkäsi sanaakaan sanomatta. Shannon halusi naimisiin! Hän ei halunnut perua häitä! Hän halusi naimisiin nyt... äiti... Carl työnsi ajatuksen äidistä syrjään. Tämä ymmärtäisi kyllä.

Hän veti morsiamensa tiukkaan suudelmaan ja tunsi kuinka hän hukkui siihen. Shannon hengähti kiivaasti, vaikersi hiljaa Carlin huulia vasten ja mies tiesi, että hän ei itsekään kykenisi odottamaan enää yhtään kauempaa.

-Mennään naimisiin nyt,
Carl sanoi onnellisesti hymyillen ja Shannoninkin kasvoille alkoi pikkuhiljaa nousta hymy.
-Oletko tosissasi?
-Olen. Vaihda vaatteesi. Onko sinulla... mitään?
-On minulla. Vaihda itse vaatteesi. Kumpi ensin ulkona?!

Niinpä hetken päästä he seisoivat pihalla hääkaaren alla. Talvinen aurinko päätti siunata heidän hääpäivänsä ja pakkasta ei ollut kuin nimeksi.

Kaikessa hiljaisuudessa, kahdestaan, he vaihtoivat häälupauksensa sekä sormukset.

Carl veti tuoreen vaimonsa syleilyyn ja suuteli tätä tulisesti.
-Onneksi olkoon rouva Wuorenheimo,
hän sanoi pehmeästi.

-Wuorenheimo?
-Minulla on sinulle jotakin kerrottavana, nyt kun kuulut sukuun. Se on pitkä tarina ja saa odottaa hetken aikaa, sillä minun nähdäkseni meillä on jotakin tärkeämpää tekemistä sitä ennen,
Carl sanoi flirttaillen ja Shannonin huulille nousi pieni, tietävä hymy.
-Kerro. Myöhemmin.

**********

Epilogi

Tästä kaikesta tietämättömänä Nea helli lapsenlapsiaan. Mirko ja Maj-Lis olivat kasvaneet taaperoiksi ja poika oli saanut kauniit, vihreät silmät.

Maj-Lis taas oli huikean suloinen harmaan-ruskehtavissa, läpikuultavissa silmissään ja Nea oli niin onnellinen. Hän halusi näitä paljon lisää. Lapsenlapsia. Pian Carl ja Shannonkin, hän tuumi ja hymyili Maj-Lisille.

Päivä oli ollut lämmin ja lunta oli satanut. Se oli liukkaana räntänä tien pinnalla.

Nea tunsi renkaiden sutivan hetkittäin tyhjää ja hiljensi vauhtia entisestään.

Yhtäkkiä oli vain auton valot. Ne polttivat tiensä suoraan Nean aivoihin. Hän ei ehtinyt ajatella mitään. Vauhti pysähtyi kuin seinään, kuului metallin kirskuvaa ääntä keulan rusentuessa ja auton moottorin siirtyessä paikaltaan taaksepäin. Nea ehti aistia kivun jaloissaan. Sen jälkeen ratti iski häntä rintakehään, rusensi sen, pysäytti sydämen. Nea kuoli kivuttomasti ja nopeasti.

Vastaantulevan auton kuljettaja kuoli myös. Kun onnettomuutta myöhemmin tutkittiin, mieheltä löydettiin Kiinan kansantasavallan passi...

**********

Niin poistui tarinasta Nepthy Hawas Wuorenheimo. En ollut varautunut ollenkaan rouvan kuolemaan. Hänellä piti olla vielä päiviä jäljellä, mutta kotiin tullessa hän vain yhtäkkiä kuoli pois. Nepthy ei anellut kuolemaa säästämään häntä, joten lienee rouva oli sitten elämään jo väsynyt? Autokuvat otin aivan sattumalta, leikittelin ajatuksella auto-onnettomuudesta kun näin miten renkaista lähti räntäiset vanat. Pohdin, että jos olisin siitä saanut jonkinlaisen langan sidottua Nean menneisyyteen ja Carlin tutkimaan onnettomuutta jne jne.

Seuraavassa osassa ollaan sitten uudessa kaupungissa. Koska Shannon ei vielä tullut raskaaksi, otin Claran perheineen mukaan, joten heitäkin tullaan näkemään mahdollisuuksien mukaan jatkossakin. Pidän sormet ristissä selän takana, että uusi kaupunki pysyy pystyssä ja toimii sen aikaa kun sitä tarvitaan.