39. Uusi koti

Ilman enempiä höpinöitä mennään suoraan osaan.

**********

-Kultaseni, jos sinä et pidä siitä, niin me keksimme jotakin muuta,
Carl sanoi pehmeällä äänellä ja sipaisi hellästi Shannonin poskea.
-Varmasti?
-Varmasti.

-Annetaanko talolle nyt kuitenkin mahdollisuus ja käydään edes katsomassa miltä se näyttää sisältä?
-No... hyvä on.
Shannon ei oikein tiennyt miksi hän epäröi niin kovasti tähän taloon asettumista. Hän muisti kuinka rujolta se oli näyttänyt, kuinka kolkolta tuntunut. Nainen huokaisi pienesti, hymyili sitten aavistuksen ja sen jälkeen pariskunta käveli taloon sisään.

Aulasta vasemmalle käännyttäessä oli iso ruokatila. Shannon tunsi tuoreen puun tuoksun, hunajaisen lattiavahan ja ilmassa leijui tasainen lämpö. Keittiön vastaiselle seinälle oli asetettu laskutaso. Sinne saisi laitettua tarjottavat ruuat. Pöytä oli samanlaista kaunista tammipuuta ja Shannon ihasteli vihreiden tuolien muotoilua.

Carl pysähtyi oviaukkoon ja hänen katseensa nauliutui ensimmäisenä juhlamunaan. Muistot tulvivat hänen mieleensä. Isä ja äiti, jostain tosi kaukaa häivähdys isoäidistä. Biyu. Lämmin, mausteinen tuoksu, pehmeät, hellät käsivarret. Carl oli iloinen, että muuttomiehet olivat kaivaneet tämän kyseisen esineen tavaralaatikoista ja asettaneet näkyville.

Shannon jatkoi tällä välin eteenpäin ja hän ihasteli vanhaa, puista astiakaappia. Muurattu seinä oli jätetty kauniisti näkyville talon ulkoseinille. Sisäseinät taas oli paneloitu samalla puulla jolla lattiatkin oli tehty. Se toi taloon ripauksen maalaisromantiikkaa. Vaikka Shannon ei ollutkaan sen tyyppinen ihminen, niin tähän taloon kyseinen tyyli sopi.

Keittiö oli valtava! Siellä oli käytetty, samoja, kauniita keittiökaappeja kuin ruokailutilassakin ja kaappitilaa todellakin oli paljon. Huone oli todellista puusepän työnnäytettä yhtä kaikki jääkaapin ulkokuorta myöten.

-Oi Carl! Tule katsomaan,
Shannonin ääni suorastaan lauloi.
-Mitä kultaseni,
Carl kysyi ja vaikeni sitten astuessaan huoneeseen vaimonsa perässä.
-Täällä on puu-uuni. Ja erillinen leivontapiste. Ja katso tuota astiakaappia.
Shannon oli aivan pyörällä päästään.
-Täällä tarvittaisiin kyllä vähän verhoja,
hän sitten löysi pienen virheen. Carl ei edelleenkään puhunut. Miehen katse oli nauliintunut tauluun, jonka äiti oli vähistä rahoistaan aikanaan ostanut ja laittanut sitten heidän keittiönsä seinälle. Tunteet olivat tulvia yli ja Carl joutui pitämään rautaisesti itseään kurissa ettei olisi itkenyt.

Shannon kiiruhti olohuoneen puolelle ja piti huomattavasti enemmän tämän huoneen sisustustyylistä jo lähtökohtaisesti, sillä täällä oli käytetty värejä. Ihan ensimmäisenä huomio kuitenkin nauliintui tietokoneeseen. Hän arveli, että sekin oli lahja Laguna Coastin poliisilaitokselta ja tarkoitettu lähinnä Carlin työkäyttöön, mutta ensi alkuun hän sitä varmasti käyttäisi itse enemmän.

Olohuoneen tv-nurkka oli värikäs ja Shannon ilahtui, että jostain oli löydetty samanlainen pienempi sohva kuin joka heillä oli käytössään ollut, vaikkakin eri värinen.

Takapihalla oli katos, jonka alle oli sijoitettuna Claran ja Eddyn vanha ruokailuryhmä. Dominopöydän ympärille oli löydetty samanlaiset tuolit.

Makuuhuone oli jälleen lempeämmän sävyinen ja Shannonista jossain määrin kalsea, mutta ehkä ajan kanssa he saisivat tännekin mattoja lattiaan ja verhoja ikkunoihin. Oli jokseenkin kurjaa, että verhoja ei ollut, mutta toisaalta ikkunat olivat takapihan puolelle ja sieltä jatkui suoraan metsä, joten tuskinpa kukaan ihan äkkiä ikkunoista kurkkisi sisään.

Huoneessa oli samanlainen takka kuin muissakin huoneissa. Tässä talossa takkoja oli yhteensä neljä. Ne kaikki olivat vanhoja, mutta aivan epäilemättä ne tulisivat ennen pitkää tarpeeseen.

Koska ei keksinyt oikein muutakaan tekemistä, Shannon asettui television ääreen viihdyttämään itseään.

Carl taas välittömästi kaivoi työkalunsa esiin ja alkoi parannella takkoja paloturvallisiksi.

Päivä kului joutuisasti ja äkkiä mies havahtui siihen, että vatsa kouristeli nälästä. Hän jätti työnsä paremmalle ajalle ja hihkaisi vain Shannonille menevänsä ruuanlaittopuuhiin.

Malttamattomasti hän odotti sen valmistumista ja kun uunista alkoi nousta herkullisia tuoksuja, hän joutui kerran jos toisenkin vilkaisemaan josko se olisi syömäkunnossa.

Helpotus oli melkoinen ruuan lopulta valmistuessa, sillä Carl melkein pyörtyi jo nälästä. Hän ei edes saanut huudettua Shannonille, että tulee ottamaan itselleen annoksen, vaan raapaisi omansa lautaselleen ja kiiruhti ulos syömään.
-Ai nytkö se on valmista,
Shannon kysyi miehen kävellessä pikavauhtia olohuoneeseen ja sieltä ulos.
-Juu, on.

Rauhaksiin vaimo saapui perässä ja Carl ahmi omaa ruokaansa vauhdikkaasti.
-Sinähän olet jo melkein syönyt,
Shannon hämmästeli.

-Korjaan, sinä olet jo syönyt,
hän mutisi istuessaan oman ruokansa ääreen.
-Minulla oli nälkä,
mies mutisi hieman nolona.

-Ei siinä, jätä minut yksin nauttimaan tästä,
Shannon vastasi aavistuksen kitkeränä. Hän olisi halunnut mieluusti istua Carlin kanssa yhdessä heidän ensimmäisellä ateriallaan uudessa kodissa. Naista aavistuksen kismitti.
-Anteeksi. Käyn siistimässä keittiön,
Carl sanoi ja livahti paikalta.

Kun Shannon sai syötyä ja vietyä astiat koneeseen, Carl tuli häntä vastaan keittiön oviaukolla ja veti naisen lähelleen.
-Kultaseni, anteeksi,
hän sanoi hellästi.
-No... hyvä on,
Shannon vastasi muka vastahakoisesti, sillä miehen läheisyys vaikutti häneen aina samalla tavoin.
-Jos vaan suutelet minua,
hän sitten ehdotti painokkaasti.

-Mielellään,
Carl henkäisi ja veti vaimonsa tiukkaan syleilyyn.

-Mitä luulet, käytäisiinkö pesulla ja sitten tutustuttaisiin paremmin makuuhuoneen... hmm... ominaisuuksiin,
hän flirttaili vaimolleen ja tämä nyökkäsi hymyillen.

Iltapesun jälkeen molemmat asettuivat vuoteelle.
-Miltä tämä nyt tuntuu?
-Ai sänky vai,
Shannon kysyi.
-No, sekin, mutta talo lähinnä,
Carl vastasi nauraen.

-Tämä on paljon parempi kuin odotin,
Shannon vastasi.
-Olet siis tyytyväinen?

-Olen tyytyväinen ja tietyllä tapaa innoissanikin! En vielä yhtään tiedä mitä alan tehdä ja minne menen töihin, mutta olen toiveikas asioiden suhteen.
-Se on hyvä kuulla. Mitä ajattelit tehdä huomenna?

-Yritän varmaan löytää jotain paikallisia simejä joihin tutustua, ehkä katselen vähän sillä silmällä työpaikkojakin... En tiedä vielä. Minun täytyy miettiä asiaa.
-Se on kuitenkin huomenna se ja nyt minulla on mielessä jotain ihan muuta,
Carl sanoi käheällä äänellä.
-Oi... Ja mitähän sinulla mahtaa olla mielessä?
-Parikin juttua. Annahan kun näytän ihan käytännössä...

Ensimmäinen rakastelu talossa, ensimmäinen päivä takana, ensimmäinen yö edessä. Nuorilla oli niin paljon kaikenlaista meneillään ja tulossa eivätkä he vielä tienneet mitä seuraavan nurkan takana odottaisi. Se oli tavallaan jännittävää. Ei, ei tavallaan. Se oli jännittävää.

**********

No niin. Nyt pariskunta on nähnyt talonsa, Shannon on antanut oman siunauksensa ja elämä lähtee pikkuhiljaa käyntiin uudessa merenrantakaupungissa. Itse jännityksellä odotan miten hyvin tämä kaupunki tulee toimimaan.