38. Laguna Coast

Tämän julkaiseminen on hieman venähtänyt. Viime päivät on pitänyt jokseenkin kiirettä ja... no, ehkä kerron niistä asioista joskus myöhemmin. Ehkä... =) 

Nyt kuitenkin itse osan pariin. Kuvitteellinen hyppäys ajassa eteenpäin.

**********

Puoli vuotta myöhemmin

 -Tämä hotellielämä alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyttää,

Shannon puuskahti miehelleen.

-Kultaseni, ei mene enää kauaa kun poliisilaitoksen meille vuokraama asunto on remontoitu.

 -Luulisi sen olevan jo valmis tällä hieromisella!

-Siinä on kolme makuuhuonetta ja neljä kylpyhuonetta, iso keittiö, iso olohuone ja oma ruokahuonekin. Talo oli käytännössä ihan alkutekijöissään siinä vaiheessa kun meille sitä tarjottiin. Siellä ei ole vuosikausiin asunut ketään. He olivat vasta saaneet huoneet uudelleenaseteltua nykyajan vaatimuksia mukaillen,

Carl rauhoitteli.

 -Minä en kyllä sitä yhtä huonetta voisi parhaimmillankikaan kuvailla makuuhuoneeksi,

Shannon naureskellen huomautti ja jatkoi:

-Siinä on vain yksi pieni ikkuna katonrajassa ja huoneessa ei ole tilaa oikein millekään.

 -On siinä tilaa lapsen kehdolle,

Carl pudotti ja hetken ajan huoneessa vallitsi täysi hiljaisuus. Nuppineulan putoamisenkin olisi voinut kuulla ja se olisi kuulostanut räjähdykseltä.

-Kehdolle,

Shannon kysyi ääni värähtäen.

 Nopeasti Carl veti naisen syliinsä.

-Kulta, ei meillä ole mikään kiire lapsen kanssa, mutta kai sinä sentään olet joskus ajatellut...?

-Joskus,

mutisi Shannon,

-En vielä.

-No mehän voisimme siinä tapauksessa vähän harjoitella käytännössä miten se tapahtuu,

Carl kiusoitteli naisen huulia vasten ja kuuli Shannonin huokaisevan.

-Mikä tapahtuu,

tämä kysyi jo vähän puuroutuneella äänellä.

-Annapa minun huolehtia siitä.

Muutamaa hetkeä myöhemmin pariskunta istui varsin hehkuvana allasbaarin ääressä.

 -Toisenkautta eipä tässäkään elämässä ole mitään vikaa,

Shannon mutisi lasiinsa ja Carl tunsi onnen kuplivan sisällään.

-Onko se hyvää,

hän kysyi vaimoltaan.

 -Erittäin,

Shannon vastasi ja lipoi makeita huuliaan. Carl tunsi kupeissaan jälleen pienen sykähdyksen ja päätti keskittyä drinkkeihin.

-Saisinko samaa kuin vaimoni, kiitos,

hän pyysi.

 Sillä välin Laguna Coastin poliisilaitoksen heille vuokraama talo humisi tyhjyyttään. Se oli ollut joskus ison maatalon päärakennus ja sen seinät olivat jykevää kivimuurausta sekä vanhaa, paksua hirttä. Pihalla ollut navettarakennus oli huonoilta osin purettu kokonaan ja muutettu autotalliksi.

 Yläkerrassa oli asunnon päädyissä kaksi isoa huonetta, joihin rakennettaisiin kylpyhuoneet. Isoimmasta makuhuoneesta tulisi Carlin ja Shannonin huone. Sen seinänaapurina oli toinen, pienempi makuuhuone, jonne Carl elätteli toiveissaan jälkeläistä asumaan.

Shannon ei ollut liioitellut moittiessaan pienintä makuuhuonetta. Hän olisi halunnut sen tilalle mieluummin yhden kylpyhuoneen lisää, sillä valo tosiaan oli hyvinkin vähissä kyseisessä huoneessa. Remonttifirma oli kuitenkin todennut, että huoneeseen oli mahdotonta saada putkituksia, sillä suoraan sen alapuolella oli talon sisääntuloaula.

 Kyseinen aula ei ollut suurensuuri, mutta sinne mahtuisi tarpeellinen kaappi ulkovaatteille sekä peili. Aulan vasemmalle puolelle oli rakennettu tilat kahta kylpyhuonetta varten. Aulasta suoraan eteenpäin pääsi olohuoneeseen, josta johti myös käynti takapihalle.

Aulan vasemmalla puolella oli ruokailuhuoneeksi tarkoitettu tila ja iso keittiö jäi hieman eristyksiin omassa kulmassaan.

 Vaikka ikkunat oli uusittu ja niiden kokoa kasvatettu alkuperäisestä, valoisuus talon sisällä oli ollut hieman vähänlaista. Sen vuoksi keittiön ja ruokatilan väliseen seinään oli päätetty laittaa ikkunat. Mahtavat kivitolpat kannattelivat yläkerran painoa ja ne oli ainoina jäänteinä jätetty vanhoista kannakkeista näkyviin. Muut oli purettu, sillä ne vaikeuttivat talon huonejärjestelyjä liikaa. Niiltä osin yläkerta oli tuettu toisin.

 Remontti oli jo kohtalaisen pitkällä. Kaikki hirsirakenteet oli tarkastettu ja tarpeellisilta osin vaihdettu uusiin. Putkitukset oli asennettu ja enää oli jäljellä pintojen laitto, keittiön asennus, kylpyhuoneen kalusteiden asennus ja huonekalujen kanto sisään.

Sekä tietenkin kellari. Sen seinien tukeminen oli käynnissä ja portaat tulisivat sinne remontin valmistuessa suoraan yläkertaan johtavien kierreportaiden alle.

**********

 Viimeisenä iltanaan hotellissa nuoripari irroitteli ihan tosissaan. Heille oli soitettu ja ilmoitettu, että talon luovutus olisi vihdoin huomenna.

Shannon häkeltyi joka kerta kun lapset jostain syystä lähestyivät häntä aina suoraan ja mutkattomasti. Hän ei ollut Claran lapsia lukuunottamatta oikein tekemisissä kyseisen lajin kanssa eikä siksi tiennyt miten heille tuli jutella ja kuinka käyttäytyä. Lapsia tämä ei tuntunut häiritsevän.

 -No niin rouva Wuorenheimo, olettekos te valmis vihdoin jättämään tämän hotellielämän taakse,

Carl kysyi vetäessään Shannonin kainaloonsa.

 -No tuota...

Shannon katsoi miestä silmiin vakavana ja sitten suupielissä alkoi hiljaksiin väristä.

-Sinä senkin huiputtaja,

Carl mutisi.

 -Saako siitä jonkin rangaistuksen,

naisen huulet liikahtelivat Carlin huulia vasten ja miehen alavatsa kiristyi saman tien ja huumaava tarve hyökyi hänen selkärankaansa ylöspäin. Carl rakasti vaimoaan, rakasti tulisesti, ja halusi.

 -Elämänmittaisen,

hän henkäisi ennen kuin upotti huulensa Shannonin huuliin ja kaatoi naisen vuoteella alleen. Vaimo ei ollut lainkaan vastentahtoinen ja se ruokki Carlin tulta, kuten joka kerta, ja mies käytti kaiken itsehillintänsä ettei mennyt suorinta tietä päämäärään.

 Uupuneina ja tyydytettyinä aviopari nukahti. Carlin unissa pyöri puutarha ja Shannon haaveili remontoidusta talosta. Unissaankin he hakeutuivat toinen toisiinsa kiinni. Vähintäänkin jomman kumman käsi oli toisen rinnan päälle tai lantiolla.

 -Näitä hotelliaamiaisia minä kyllä jään kaipaamaan,

Carl huokaisi ja mutusteli täydellisiä köyhiä ritareitaan.

 -Rakas, sinähän teet itsekin hyvää ruokaa ja todennäköisesti vielä parempaa kuin tämä,

Shannon rohkaisi miestään ja sai Carlin hymyilemään.

-Kiitos kulta, mutta sitä en tarkoittanutkaan. On silti ihana kuulla, että sinä tykkäät minun laittamastani ruuasta,

hän myhäili. Sitten mies huokaisi jälleen.

-Ehkä minä otan vielä yhden lautasellisen. Tästä päivästä eteenpäin minun on jälleen tehtävä ruuat itse.

Shannon alkoi nauraa.

 -Miten viihdyitte herra Wuorenheimo,

respa kysyi pariskunnan kirjautuessa hotellista ulos.

-Voi, täällä oli oikein ihanaa asustella, mutta kyllä sitä jo kaipaa omaan kotiinsa.

-Onnea uuteen kotiin,

nainen vielä toivotteli.

-No, oletko valmis lähtemään,

Carl kysyi vaimoltaan.

-Vie minut kotiin,

tämä sanoi lempeästi.

 -Rakastan sinua Shannon,

Carl totesi ja veti vaimonsa hellään suudelmaan.

-Lähdetäänpä sitten.

 Auto oli uusi ja sekin oli lahja Laguna Coastin poliisilaitokselta. Kaupunki oli epätoivoisesti hakenut uusia viranomaisia palvelukseensa ja sen vuoksi erilaiset lahjukset olivat mittavat. Köyhähkö pariskunta oli ottanut kaiken erittäin mielellään vastaan.

 -Jännittääkö,

Carl kysyi vaimoltaan, joka istui hiljaa ja silmät suurina viereisellä penkillä.

-Vähän,

tämä myönsi.

 Kaupunki oli isohko rannikkokaupunki, hyvin kaunis ympäristöltään.Keskusta oli pieni ja kompakti ja asutukset levittäytyivät laajalti sen ympärille. Joka puolella oli paljon puita ja vehreyttä.

 -Se näyttää ihan samalta kuin ennenkin,

Shannon sanoi arvostellen.

-Niin se näyttääkin. Ulkoa. Tosin jos huomaat, niin olkikatto on korjattu ja hirsiseinät ovat saaneet uuden tervakerroksen sen jälkeen kun me näimme tämän edellisen kerran.

-Entä jos minä en pidäkään siitä,

vaimo kysyi ääni väristen.

-Sitten me keksimme jotain muuta.

 **********

Seuraavassa osassa keskitytäänkin sitten pitkälti uuden asunnon remontoituun ilmeeseen. Vähän tylsähköä ehkä, mutta tähän osaan olisi tullut ihan liikaa kuvia jos sekin olisi käyty läpi tässä ja toisaalta tämä rakentamani talo ansaitsee mielestäni hieman extrahuomiota ;-)