No niin. Tässä nyt tämän viikon ensimmäinen osa ja yritän muistaa sunnuntaina julkaista sen toisen =D
**********
-Shh, pikkuinen, shhh. Sinä alat olla kohta ihan untenmailla. Isin ääni taitaa lopultakin rauhoittaa sinua?
**********
Aikuistuttaan tätisi Elena meni kuin menikin Luukaksen kanssa naimisiin ja ei aikaakaan, niin hän alkoi odottaa omaa lasta.
Isoäitisi mielestä heidän asuinjärjestelynsä oli hieman erikoinen, sillä Luukaksen vanhemmat asuivat heidän kanssaan. Summer ei kuitenkaan koskaan sanonut siitä Elenalle, mutta pappalle hän toisinaan sitä kaikessa hiljaisuudessa oli kummastellut.
Ja tässä sitten tarinan ulkopuolelta kaksi pikaista silmäystä asuntoon, jonka sisustin Elenalle, Luukaksella ja Luukaksen vanhemmille. Heidän nimiään en muista, mutta lienee jokainen nelosella pelannut ja kaupunkilisäosan omistaja tietää Bheedan perheen.
Tässä seinät alhaalla toiseen suuntaan. Kuten näkyy, olen tähän asuntoon lisännyt kaksi kylpyhuonetta alkuperäisen lisäksi. Rahoja ei tarvinnut edes huijata asunnon sisustamiseen, sillä Bheedan perhe oli riittävän varakas kaikkiin näihin muutoksiin. Näissä kuvissa näkyviä lattioita ei enää pelissä ole. Ne olivat testimielessä ladattu peliin.
Tommylla ja Summerilla alkoi olla enemmän vapaapäiviä ja se näkyi laatuaikana meidän lasten kanssa.
Menimme myös heti tuoreeltaan tutustumaan Elenan vauvoihin.
Kyllä. Se kulkee suvussa. Sinäkin poikaseni voit jonain päivänä saada kupeistasi kaksoset. Älä kuitenkaan ihan vielä, jooko?
Minäkin olin utelias näkemään vauvoja.
En uskaltanut koskea eikä äitini haukansilmien alla olisi voinutkaan. Hän olisi varmasti antanut ympäri korvia jos olisin mennyt räpylöineni liian lähelle.
-Millaista se on, se lasten saaminen,
kysyin Elenalta tuolloin. Tätisi katsoi minua sanattomana vähän aikaa.
-Ash, kysy sitä sitten joskus omalta vaimoltasi.
-Minä en mene koskaan naimisiin. Tytöt on ihan tyhmiä.
-Ai jaa?
-No et sinä. Eikä Angie tietty.
-Miten huojentavaa...
Elena -tätisi sarkasmi on isoäitisi peruja.
Angie olikin, ja on yhä, parhaita ystäviäni. Hänen kanssaan usutimme toinen toisemme mitä mielettömämpiin kokeiluihin, kuten kumpi kestää paremmin tulista ruokaa. Toivuimme siitä testistä melkein viikossa...
Pappa sai ongella saaliikseen jonkin tosi kummallisen siemenen, jonka Summer sitten istutti. Siitä kasvoi maailman kummallisin kasvi. Isoäitisi kielsi meitä jyrkästi menemästä sen lähelle. Jostain kumman syystä sillä kertaa me molemmat tottelimme sopuisasti.
Oli kuitenkin monia muita kertoja, jolloin äiti laittoi meidät kirjoittamaan puhtaaksi pyhiä lupauksia siitä, että emme toistaisi jotain hölmöilyä enää ikinä. Toisinaan se tehosi, toisinaan ei.
Vietimme Bheedan perheen luona paljonkin aikaa hetkittäin, sillä isoäitisi lähti tuossa vaiheessa useinkin pappan mukana työmatkoille. Pappasta oli tullut vanhus eikä Summer halunnut päästää häntä minnekään enää silmistään. Luulen, että isoäitisi alkoi tuolloin pelätä pappan menettämistä.
Elena oli mitä parhain hoitotäti. Omista lapsistaan huolimatta hän jaksoi viedä meitä leikkipuistoon ja viihdytti meitä ihan kuten aina ennenkin.
Aika aikaansa kutakin ja pian olimme iässä, jossa vahteja ei enää tarvittu. Äidin kummallinen kasvikin kuoli omia aikojaan hoidon puutteessa. Eihän sen lähelle uskaltanut kukaan mennä!
Meille molemmille Angien kanssa oli selvää, että meistä tulee poliiseja. Sen vuoksi aloimme jo varhaisessa vaiheessa treenata tulevaisuutta varten. Poliisikoulun pääsykoe on fyysisesti yksi haastavimmista.
Pappan vanhettua minä aloin ottaa vastuuta erilaisista huoltotöistä.
Aikuisuuden kolkutellessa ovella me aloimme Angien kanssa olla fyysisesti valmiita.
Olimme täysin päämäärätavoitteisia, emme koskaan hilluneet missään muiden nuorten lailla eikä meillä ollut muutamien ystävien lisäksi perheen ulkopuolisia suhteita.
Sitten tuli jostain takavasemmalta, kirjamiellisesti, Joel. Yhtäkkiä Angiella oli elämässään jotain muutakin kuin tuleva ura ja minä. Olin hetken tyhjän päällä.
**********
Angie ja Ash pääsevät siis tarinan tässä vaiheessa aikuisiän kynnykselle ja alamme tavoittaa hyvää vauhtia tämänhetkistä tilannetta. Historiikin viimeisessä osassa seuraamme sitten Ashin alkutaipaleita poliisina ja meille myös selviää, miten hän kohtasi tulevan vaimonsa.
Ashista on varmasti tuntunut ikävälle, kun yhtäkkiä siskolla, joka on samalla hyvä ystävä, onkin mielessä ihan muita juttuja joista ei ehkä halua edes puhua veljelleen. Toivottavasti Ash on kuitenkin osannut suhtautua asiallisesti Angien ja Joelin suhteeseen. Voisin kuvitella näin, sillä Ash on kuitenkin yhä hyvissä väleissä siskonsa kanssa. :)
VastaaPoista