7. Newcrest

Nyt päästään vihdon itse tarinaan. Pidemmittä puheitta, olkaa hyvät =)

**********

-Benny, ihan oikeasti te ette voi tulla tänne tontin ulkopuolelle leikkimään. Te olette vielä pieniä poikia ja Bo on peloissaan.

Benny katsoo vihreillä silmillään isäänsä ja pikkuveljeään. Hän arvelee olevansa jo tosi iso poika ja on vähän eri mieltä isän kanssa näistä säännöistä.
-Mutta kitta meni iti. Tuonne.
Benny inttää, haluten juosta näkemänsä eläimen perään.

-Benny ei,
Ash toteaa rauhallisesti. Bo nyyhkyttää hiljaa isänsä sylissä. Häneltä puuttuu isoveljen seikkailijaluonne.
-Mennään yläkertaan leikkimään. Isi tulee mukaan.

Bo ei osaa kulkea vielä portaissa, joten Ash kantaa pojan lastenhuoneeseen.
-Ei mitään hätää enää Bo. Voit leikkiä kaikessa rauhassa.
-'enny?
-Benny tulee ihan kohta leikkimään sinun kanssa.

Kuten on tulossakin. Se vain kestää hieman, sillä vaikka poika alkaa olla jo taitava liikkuja, portaissa kulkeminen on vielä hieman haastavaa.

-Katto Bo. Tättäkin on kitta,
Benny hihkaisee veljelleen, joka on jo ottanut yhden nuken pulleisiin, pieniin kätösiinsä.

Ash seuraa hetken poikien leikkiä. Bo näyttää unohtavan harminsa äskeisestä seikkailusta. Ash miettii, että hänen täytyy skarpata hieman, sillä ei ole kovin vakuuttavaa, että pojat ovat päässeet hänen vahtivuorollaan asti ovesta ulos ja portaat alas aina jalkakäytävälle asti ennen kuin poliisi-isä on heidät huomannut. Hän ei tiedä miten Bo on portaissa liikkunut, mutta ainakaan pojalla ei ollut ruhjeita, joten ehkä Benny on auttanut veljeään. Ash vilkaisee nopeasti kelloaan.
-Lorenzo ja Eva tulevat kohta. Isi  menee laittamaan ruokaa nyt.

Koska aikaa ei ole paljon, Ash loihtii nopeasti tomaattikeiton kasaan. Hän on ajan kanssa kehittynyt varsin taitavaksi veitsien käsittelijäksi, mutta ei ole kuitenkaan äitinsä veroinen kokki.

Lorenzo ja Eva Green ovat Parkereiden naapureita. Ash tuntee Lorenzon töiden kautta. Mies on rento ja mukava etsivä, mutta Evaa Ash ja Piper eivät vielä tunne.

( Pahoittelen kuvan erilaista mallia, mutta rajaukset ovat tosiaan hieman erilaisia nyt kun en saa käsiteltyä kuvia kompaktimpaan kokoon Picasassa. )

-Olipa todella hyvää keittoa. Kiitos.
-Hyvä että maistui.
-Taisin olla hieman ahne... En ole ehtinyt syödä koko päivänä, sairaalassa oli niin kiire, ja me.. tuota...
Eva alkaa takellella ja punastuu hieman.

-Aaah. Teille on tulossa pikkuinen. Onnea!
-Kylläpä sinulla onkin hyvät hoksottimet,
Eva mumisee. Hän ei olisi ihan vielä halunnut kertoa raskaudestaan, sillä se on hyvin alkuvaiheissa vasta.

-Minä tiedän aika hyvin millaisia naiset ovat raskaana ollessaan. Siitä on kokemusta kahden siskon ja oman vaimon kautta peräti kahden raskauden verran,
Ash vähättelee.
-Olemme odottaneet tätä uutista niin pitkään,
Lorenzo sanoo tummalla, lämpimällä äänellä ja katsoo vaimoaan pehmeästi.
-Mittä vavva,
Bo sekaantuu keskusteluun ja saa aikuiset nauramaan.

-Onko teillä jo lastenhuone valmiiksi sisustettuna? Meillä on vielä valitettavasti käyttöä kaikille omille tavaroillemme, joten emme pysty auttamaan,
Ash pahoittelee.

-On meillä jo kaikki hankittuna tulevaa varten. Eva olisi halunnut odottaa sitäkin vielä, mutta minä... innostuin,
Lorenzo naurahtaa vähän hämillisesti.

-Sitä paitsi teillä on täällä iso talo ja valtavasti huoneita. Lapsia mahtuisi paljon enemmänkin kuin kaksi poikaa,
Lorenzo vinkkaa.

Piper jähmettyy. Kahdessa pojassakin on jo niin paljon huollettavaa, että hän ei ole todellakaan ajatellut kolmatta lasta tähän sirkukseen. Varsinkin kun Bennyssä on todellakin käden täydeltä työtä.

-Lapset ovat suuri siunaus,
Eva sanoo ja katsoo Piperia. Jälkimmäinen hymyilee väkinäisesti ja pohtii itsekseen, että helppohan se on lapsettoman parin puhua. Suuri siunaus? Suuri työmaa ennemminkin.

Evan ilme on ylemmyydentuntoinen ja Piper tuntee tuhansien pienien muurahaisten ryömivän selkärankaansa pitkin. Miten joku voikaan yhdellä katseella saada hänet tuntemaan olonsa niin paljon huonommaksi?
-Niin. Aivan,
hän mutisee ja yrittää saada väkisin tomaattikeiton syötyä loppuun.

Vieraiden tehdessä lähtöä Piper pakenee yläkertaan lukemaan pojille iltasatua. Hän rakastaa lapsiaan, paljon, mutta kaksi riittää. Piperin mielestä oli sulaa hulluutta ostaa tämä iso talo, mutta Ash oli sitä mieltä, että ainakin täällä on sukulaisille tilaa yöpyä. Piperin oma perhe on kuollut aikoja sitten ja hän on ainoa lapsi, joten hänen on hieman vaikea välillä käsittää ja kestää Ashin suurta, äänekästä sukua.

Kun Ash viimein ehtii yläkertaan asti, on Piper jo täydessä unessa. Mies katsoo unesta punertavia poskia ja rakkaus läikkyy hänen rinnassaan yli. Piper on Ashille kaikki kaikessa. Hänen elämänsä nainen.

Hetkeksi Ash jää katselemaan ikkunasta ulos. Merenlahdelle on hiipinyt sumu ja vastaranta jää sen taakse. Tuuli huojuttaa puita hiljaa ja talon ikkunankarmeissa viheltää vaimeasti. Talo on vanha, mutta korjattu ja remontoitu perusteellisesti. Ikkunat kuitenkin vetävät hieman ja Ash miettii, että hänen täytyisi yrittää rakennella kipinäsuojia takkoihin. Heti kun vain ehtisi. Mies huokaisee, riisuu vaatteet ja asettuu vaimonsa viereen. Vain hetki ja Ash on unessa. Talo hiljenee eikä siellä kuulu kuin hennot tuulen kuiskaukset.

**********

Näin on siirrytty nykyhetkeen. Ashilla ja Piperilla on siis kaksi poikaa: Benny ja Bo. He ovat muuttaneet Newcrestiin ja Ashin pomo asuu heidän naapurissaan. Nuori pari on ollut hieman eri mieltä talon ostamisen tarpeellisuudesta, mutta siellä he asuvat nyt kuitenkin.

Olisin muuten jäänyt alkuperäiselle tontille, mutta se oli aavistuksen verran liian pieni. Talo vei leijonanosan tontista ja vaikka sainkin sen omasta mielestä tosi kivan näköiseksi lopulta, halusin mahdollisuuden tehdä tontilla muutakin kuin pitää puutarhaa.

Näin alussa osia varmaan tulee vähän useammin kuin yksi viikossa, sillä olen ehtinyt pelata ja kuvailla sekä siirtää nettiin ja kirjoittaa osat valmiiksikin näin talvilomalla =) Jossain vaiheessa tarkoitus on tasata tahti yhteen kertaan viikossa ja pelaamalla saada kutakuinkin kahden viikon osat kerralla.

Olen tosiaan elätellyt mahdollisuutta yhteen juonikuvioon, mutta en vielä tiedä onko se liian hankala toteuttaa. Voi olla, että skippaan kuitenkin suunnitelmani ja pysyttäydyn normaalissa perhe-elämässä ja sen kaikissa mahdollisissa kuvioissa sekä draamoissakin. Katsotaan nyt. Harkitsen vielä hetken.

Kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita ja pyrin vastailemaan niihin mahdollisuuksien mukaan =)