7.7.2018

20. Windenburg

Edellisen talon piti olla perheen asuinpaikka hamaan tulevaisuuteen, mutta... tuli lisäosa vuodenajat. Koska kirjoitan kuitenkin jatkuvaa tarinaa, tuntui luontevammalta istuttaa uudet vuodenajat kokonaan uuteen kaupunkiin ja uudelle tontille. Tarinallisesti se osui myös joustavaan kohtaan eli Bennyn aikuistumiseen. 

Oma henkilökohtainen elämäni alkaa olla omissa uomissaan. Lisää surua tosin toi ihan vastikään viimeisenkin kissan lopetus. Ressukka sairastui ja hänen osaltaan oli parempi antaa se viimeinen, itselle raskas teko eli luopua.

Täysin mahdollista, että nyt kesäaikaan päivitystahti tarinan suhteen ei ole osa/viikko. Yritän ehtiä tehdä muutakin kuin istua kotona sisällä, varsinkin jos keli on kaunis. Elo-/syyskuun vaihteessa tulee joka tapauksessa kahden viikon tauko, sillä tuolloin matkustan lomalle. Toivottavasti jatkatte edelleen mukana.


**********





-Master Sim on kyllä ihan maailmanluokan kokkausohjelma,
Piper kehui koko perheen keräännyttyä syömään television äärelle katselemaan kyseistä ruuanlaittoon liittyvää ohjelmaa.
-Vielä parempi on se, että meillä on täällä kotona ihan ikioma kokkimestari. Isi.





-Noh, noh Bella, äläs nyt,
toppuutteli kehujen kohde silminnähden hyvillään.
-Olen ihan samaa mieltä tyttäresi kanssa,
Piper sanoi ja katsoi Bellaa hymyillen.
-Kaikki nämä herkut vaan tahtovat liimautua mun lantiolle,
Bella tokaisi hymyillen.




Piper jähmettyi hetkeksi katsomaan tytärtään, silmät laajenivat oivalluksen johdosta. Äiti tajusi, että tytär yritti olla näyttämättä ulospäin sitä, että kärsi pyöreydestään.
-Rakas lapsukaiseni, anna ihmeessä laskeutua sinne lantiolle ja miksei vähän muuallekin. Miehet pitävät vähän pehmeämmistä naisista.
Piper oli lievästi järkyttynyt, että kyseiset sanat ihan oikeasti tulivat ulos hänen huuliltaan.




Siitä ei ollut kuin hetki kun Benny oli ollut pienenä vauvana hänen käsivarsillaan ja nyt pojasta tuli aikuinen, Piper mietti haikeasti. Hän joutuisi päästämään pojastaan irti, tämä muuttaisi varmaan omilleen, arvatenkin Lianan kanssa. Nainen tunsi happaman nesteen kurkussaan. Katkeruus ei ole kaunista Piper, hän tsemppasi itseään.




Kaikista ajatuksistaan huolimatta Piper osallistui poikansa syntymäpäivien juhlintaan. Hän ei ehkä kyennyt riemuitsemaan samalla tavalla kuin muut, mutta siitä hän osittain syytti myös depressiivistä luonnettaan.




-Jokos te kaikki olette syöneet kakkunne,
Ash tiedusteli.
-No johan nyt. Mihinkäs sinulla on kiire,
Piper kysyi kitkerähkösti.
-Meidän pitäisi puhua Bennyn kanssa vakavasti tulevaisuudesta.
-Hyvä on, me sitten poistumme paikalta, koska meitähän ei tällaiseen keskusteluun kaivata,
nainen vastasi sydämistyneesti.




-Äidilläsi on hieman vaikeaa kun sinusta tuli juuri täysi-ikäinen ja hän miettii sinun lähtöäsi tämän katon alta,
Ash katsoi poikaansa anteeksipyytävästi.
-Isä, kyllä minä tiedän millainen äiti on. Hän leppyy taas kohta.
-Niin ehkä... No mutta, asiaan. Onko sinulla jo pohdittuna valmiiksi mitä työtä haluat alkaa tekemään?
-Itse asiassa... Koulussa kävi rekrytoijia jo hyvän aikaa sitten. Monilta eri aloilta. Tein suuren vaikutuksen erääseen teknologia -alan yritykseen ja he haluaisivat, että tulisin heille ohjelmoijaksi.
-Vau! Kuulostaapa...  mahtavalta. Etkös sinä halunnut kirjailijaksi,
Ash tiedusteli varovasti.
-No joo, se oli sellainen lapsen haave. Oikeasti tosi harvasta tulee hyviä ja tuottoisia kirjailijoita, joten... No, tämä on huomattavasti varmempi tapa tienata leipänsä.
Ash huokaisi syvään.
-Sinusta on totisesti tullut aikuinen.
-Siihen liittyy kuitenkin yksi juttu.
-Kerro.
-Minun pitäisi muuttaa Windenburgiin.
Seurasi pitkä hiljaisuus ennen kuin Ash vastasi.
-Ja se on todella kallista seutua.
-Osuit asian ytimeen.
-Kuule, minäpä keskustelen äitisi kanssa vielä tänä iltana. Älä tee mitään sitä ennen. Lupaathan?
-Okei. Isä?
-Niin?
-Kiitos.





Sen keskustelun seurauksena Parkerit myivät talonsa ja suurimman osan irtaimistostaan ja koko perhe muutti Windenburgiin keskellä talvea.




Talo oli vanha, espanjalaistyylisesti rakennettu kivitalo, jonka takapihalla oli katettu uima-allas. Kaikki odottivat malttamattomana kevään ja kesän saapumista.




Piper oli tyytyväinen siitä huolimatta, että hän menetti täysikasvuisen puutarhansa, vaihtoi lämpimät puulattiat kylmiin terrakottalaattoihin ja koleisiin, korkeisiin kivihuoneisiin. Hänen perheensä oli kuitenkin kokonainen ja se oli ainoa asia, jota Piper halusi. Häntä hirvitti ajatus siitä, että lapset lentäisivät kaikki pesästä ja he jäisivät Ashin kanssa kahdestaan.




-Huomenta,
Ash sanoi tyttärelleen, joka murahti jotain epäselvää vastaukseksi ja näytti viluiselta.




Kuumaverinen Bo oli lienee ainoa, joka ei kärsinyt viileydestä. Hän hyräili tyytyväisenä itsekseen saapuessaan aamupalalle.




Talon luksuksiin kuului työhuone, jossa Ash sai tehdä töitä kaikessa rauhassa Piperin maalaillessa taulujaan. Piperin sormet tahtoivat tosin jäykistyä kylmästä ja hän joutui puhaltelemaan niitä aina välillä lämpimiksi, jotta sivellin pysyisi hyppysissä.




-Mä en kestä tätä kylmyyttä! Oon ihan umpijäässä,
Bella kivahti vihaisesti.
-Ehkä me voitaisiin lisätä lämpöä,
Bo ehdotti katsoen kysyvästi äitiään.




-Se taitaa maksaa ihan kauhean paljon,
Piper vastasi huokaisten syvään.




-Mä vihaan Bennyä! Sun takia me muutettiin tänne jääkylmään paskakaupunkiin!
Bennyn naama venähti.
-Bella! Siisti suusi välittömästi ja pyydä veljeltäsi anteeksi.




-Anteeksi,
Bella sanoi ivaa tihkuen, katsoen äitiinsä.
-Sisko on tollanen kiukkuileva kakara. Älä välitä bro. Mua ei haittaa yhtään. Talvella on sitä paitsi kaikkea hauskaa puuhaa!
-Kakara? Kakara?!
-Bella, ole hyvä ja poistu pöydästä,
Ash puuttui tilanteeseen keittiön ovelta ja jatkoi:
-Otan selvää mitä lämmityskustannukset tekevät, sillä onhan Bella oikeassakin. Täällä on jäätävän kylmä. Nyt kun Bennykin on töissä niin uskoisin, että meillä on varaa maksaa lisääntyvät kustannukset.
-Oih! Se olisi ihanaa kultaseni,
Piper voihkaisi luoden rakastavan katseen mieheensä.
-Voit myöhemmin osoittaa kiitollisuutesi,
Ash vastasi kohottaen toista kulmaansa.
-Hei! Hei! Get a room,
Bo kivahti ja aikuiset alkoivat nauraa.


**********


Näin siis nykäistiin asioita taas vauhdilla eteenpäin.
Benny hylkäsi haaveensa kirjailijan urasta ja aloitti sen sijaan ohjelmointialalla. Bo kasvaa ihan kohta myös aikuiseksi, mutta Bella on teini vielä hetken.

Mitä pidätte uudesta talosta? Oletteko itse nelosen pelaajat ostaneet tuon Vuodenajat -lisäosan ja mitä olette siitä pitäneet? Mikä on lempipuuhaa kyseisessä lisäosassa?


Tähän loppuun vielä suloiset, pienet rakkaani silloin joskus. Miss you both always and forever.











2 kommenttia:

  1. Osanotot kissasta. :( On varmasti tosi ikävää joutua luopumaan rakkaasta lemmikistä, mutta se on kuitenkin hyvä että osaa tunnistaa milloi on aika luopua, eikä venytä kissan kärsimystä vain omien tunteidensa vuoksi.

    Sitten itse osaan. Tätä oli kyllä jälleen mukava lukea. :) Benny on aina ollut mun silmiin aika kivannäköinen, mutta nyt aikuisena vielä kivempi kuin aiemmin. Ehkä se on tuo lyhentynyt tukka. :D Hyvä juttu myös että Piper tajusi Bellan kärsivän pyöreydestään, nyt äiti osaa pitää tytärtään silmällä ja kenties tehdä asialle jotain jos tilanne lähtee luisumaan huonompaan suuntaan. Perheen uusi talo on oikein hieno. :)

    VastaaPoista
  2. Piperille lasten vanheneminen tuntuu vieläkin olevan todella vaikeaa, onneksi hän nyt kuitenkin vaikuttaa yrittävän hillitsevän tunteitaan edes hieman. Varmasti myös muutto vielä kokonaisena perheenä helpottaa hänen tuntemuksiaan. :) Bennystä kasvoi tosiaan oikein hyvännäköinen nuori mies, odotan mielenkiinnolla miltä loputkin sisaruksista tulevat näyttämään aikuisina. :D

    Minultakin osanotot kissasi menetyksen vuoksi. :c

    VastaaPoista