25. Kenelle kellot soivat?

Se tuli niin yllättäen, ilman varoitusta. Ash tunsi olonsa hyvin heikoksi kesken työpäivän ja lähti kotiin. Mies ei päässyt koskaan sisälle asti. Hän tunsi heikotuksen valtaavan koko kehonsa ja sen jälkeen hänen päänsä sisällä alkoi soida. Kellot. Kenelle ne soivat, Ash ihmetteli. Jossakin näköaistin rajamailla Ash kykeni vielä erottamaan tumman hahmon.

Henki hylkäsi sijansa huokaisten syvään. Sormet värähtivät viimeisen kerran ja sen jälkeen kaikki oli liikkumatonta. Vain kuuma ilma väreili.

-Ash!
Kimeä ääni halkaisi seisovan ilman.
-Ash! Ei! Ei! Ei! Ash!
Nyyhkytykset repivät Piperin kehoa, suru mursi hänen sydämensä. Nainen ajatteli kuolevansa tähän paikkaan, halusikin kuolla.

-Et sinä voi jättää minua, et vielä! Soittakaa ambulanssi! Joku! Soittakaa!

Ishaan osui paikalle juuri tuolloin, katsoi järkyttyneenä appensa ruumista. Hän näki heti, että mitään ei ollut tehtävissä.

Mies pyyhki kyyneleitä silmistään, mutta ne eivät lakanneet valumasta. Suurin suru tuli Piperin vuoksi. Nainen oli täysin murtunut ja tuntui menettävän jaloistaan voimankin.

-Piper Parker, olen pahoillani. Sinun aikasi on sitten vasta myöhemmin,
kumea ääni sanoi, mutta nainen ei kuullut surultaan ja itkultaan yhtään mitään. Hänen elämänsä tärkein henkilö oli poissa.

Siitä eteenpäin talossa oli hyvin vaisu tunnelma. Liana ja Benny vahtivat Piperia kuin haukka.

Jokainen suupalakin oli suurinpiirtein laskettava, sillä Piperin ruokahalu tuntui kadonneen täysin.

Liana oli niin väsynyt, että silmät seisoivat päässä. Hän oli epätoivoinen. Kolmen lapsen lisäksi hänen piti nyt huolehtia anopistaankin.

Syöminen keskeytyi usein rajuihin nyyhkytyksiin ja Benny, siunattu Benny, oli onneksi yleensä läsnä. Mies oli ottanut ylimääräisiä vapaapäiviä ollakseen äitinsä tukena ja saadakseen itsekin surra isänsä menetystä.

Öisin oli hiljaista. Ei kuulunut kuin aaltojen tasainen kohina ja naapuritontin suihkulähteen äänet. Piper ei juurikaan nukkunut. Hän seisoi yksin talonsa puutarhassa vaalien muistoja rakkaasta miehestään.

Kolmen taaperon taloudessa ei kuitenkaan kauaa voinut jatkua tila, jossa kaikki pysähtyy.

Tytöt pitivät siitä huolen omalla vastaansanomattomalla tavallaan. He puhua pälättivät, joko oikealla kielellä tai kaksosten salakielellä nuorempien kesken.

He myös vetivät Piperin ulos pahimmasta, kiinni tähän hetkeen. Lianan ja Bennyn työt jatkuivat väistämättä ja jonkun oli huolehdittava lapsista.

-Minä olen niin väsynyt,
Piper vaikersi eräänä päivänä heidän kokoontuessaan syömään.

-Olen ihan lopussa,
hän huudahti.
-Olen koko ajan sidottuna näiden seinien sisäpuolelle enkä ikinä ehdi käydä missään.

Lianan silmät siristyivät vihasta. Oli hänkin väsynyt ja hänen elämänsä pyöri työn, lasten ja anopin ympärillä. Hän olisi halunnut kivahtaa ilkeästi Piperille, mutta puristi vain tiukemmin haarukkaansa ja keskittyi ruuan pureskelemiseen.

-Pitäisikö sinun lähteä lomalle äiti,
Benny kysyi rauhallisesti.

-Mitä sanot Cloe, pitäisikö mummin mennä vähän lomalle,
hän tiedusteli tyttäreltään tämän kävellessä syömään.

-Mummi? Lomalle? Kuka meidän kanssa sitten on jos mummi lähtee,
Cloe kysyi häkeltyneenä.
-No, mietitään sitä sitten. Mummin pitäisi kuitenkin päästä nyt jonnekin.
-Mä meen mummin mukaan,
Cloe intti päättäväisesti ja Benny tunsi halua huokaista syvään. Tästä olisi tulossa tiukka keskustelu, eikä vain tyttären kanssa. Benny näki vaimonsa katseen ja kiristyneen olemuksen. Nyt hän huokaisi tahtomattaankin. No, asia kerrallaan, hän päätti.

**********

Ashin aika koitti viimein ja ensimmäinen sukupolvi on näin saatettu haudan lepoon. Koska Ash on ollut mukana heti ensilehdeltä alkaen, yritin suoda hänelle arvoisensa lopun. Tämän vuoksi osa alkoi suoraan ilman minkäänlaisia alkuselityksiä.

Piperin ja Lianan välit ovat kiristyneet jälleen. Tietyllä tapaa Liana on aika kovansorttinen nainen. Hän on myöskin luonteenpiirteeltään sitoutumiskammoinen, joten hän luo itse peliinkin tiettyä jännitettä ja haastetta kipunoimalla liian pitkään kestäneen työsuhteen ja parisuhteenkin tiimoilta. Tämän yritän tuoda esille myös itse tarinassa.

Osan lopussa nähtiin myös lapseksi kasvanut Cloe. Voin kertoa, että teini-ikäisenä tämä tyttö puhkeaa ulkonäöllisesti kukkaan ja hänestä sukeutuu perheen kaunotar, odottakaahan vaan! Olen ollut vähän sairaslomalla ja aikani kuluksi pelaillut eteenpäin ( ja hetkittäin unohtanut kuvailla... huoh... ).

Tarina etenee siis vauhdilla ja olen pohtinut, että yritän kalenterista saada joitakin täysin turhia juhlapäiviä pois. Niistä toisaalta saa kohtalaisen kivasti onnellisuuspisteitä, jos toiveet onnistuu toteuttamaan, mutta jos ei, niin mieliala putoaa turhan pitkäksi aikaa. Sen vuoksi huomaan vähän liikaakin keskittyväni hoitamaan kyseisiä toimia...