2. Alku aina kankea

Seitsemän ensimmäisen osan kuvat valmiina ja siirretty. Minulle poikkeuksellisesti osat sisältävät vain sellaiset noin kolmekymmentä kuvaa per osa. Osittain siksi, että tarinankerronnallisesti se vain tuntui menevän kuvajaossa mukavasti näin ja osittain sen vuoksi, että saattaa olla mukavampi kirjoittaa vähän lyhyempiä osia hurjan pitkien sijaan.
Ainakin näin ensialkuun siis näyttää siltä, että lukijat eivät pääse perillisistä äänestämään, koska kuvia tulee hyvän matkaa etukäteen ennen osien ilmestymistä. Voihan se olla, että tässä matkan varrella asia vielä muuttuu, sikäli kun ylipäätään aika, terveydentila ja inspiraatio antavat tilaa.
Julkaisutahtia en vielä osaa arvioida, mutta pyrin siihen, että vähintään se yksi osa per viikko ilmestyisi. Näin kesäloman aikana osia saattaa tulla tiuhaankin tahtiin, katsotaan nyt =)

Ah niin, pysyttäydyn tarinassa varmaan hyvin pitkälti simien omassa aikataulussa eli en yritä edes kirjoittaa vuodenaikoja kuukausien mittaisiksi tai järjestellä syntymäpäiviä samalle vuodenajalle kuin millä varsinainen syntymä olisi ollut. Tarinassa ainakin tällä erää käytössä kaikki neljä vuodenaikaa.

**********

Aleksin päivät seurasivat melko kaavamaisina toinen toisiaan. Työporukka oli pikkuhiljaa alkanut käydä tutuksi ja Aleksi tunsi itsensä melko lailla jo osaksi "perhettä".

Jopa asunnon koleus oli alkanut tuntua melkeinpä mukavalta. Kyllä se vieläkin hetken kirpaisi kun jalat asetti kylmälle kivilattialle, mutta ainakaan Aleksi ei enää aamuisin herännyt siihen, että paleli. Luottavaisesti hän uskoi siihen, että syksyn ja talven tullen hän karaistuisi kestämään nekin. Tällä menolla rahaa nimittäin ei kertyisi kovinkaan äkkiä edes pienen talon rakennuttamiseen.

Työaamuina ei ehtinyt kokkailla. Oli helpompaa tyytyä pelkkiin muroihin.

Aleksista oli tietyllä tapaa jopa eksoottista hoitaa omat laskunsa itse. Jotenkin se sai hänet tuntemaan itsensä... kunnolliseksi kansalaiseksi.

Hän ei paljon myöskään piitannut siitä missä asussa näitä kotihommia hoiti. Välillä ohiajavista autoista kuului tööttäyksiä. Toisinaan ne olivat hyväntahtoisilta simeiltä, toisinaan eivät, mutta mitäpä tuosta. Vesisadekaan ei tuntunut juuri miltään enää vähäpukeisesta Aleksista. Niin hyvin oli asunto häntä jo karaissut.

Koko kesä ylipäätään oli kovin sumea ja sateinen. Aleksi ei tiennyt johtuiko se Twinbrooksin yleisestä ilmapiiristä vai oliko tämä vain sateinen kesä.

Aina kun aika vain antoi vähänkään myöten, Aleksi suuntasi kuntosalille, joka tässä kaupungissa oli ilahduttavasti ilmainen jokaiselle simille. Vähän niin kuin kirjastokin. Se oli yksi niistä asioista, joista Aleksi todella piti tässä pikkukaupungissa. Vähävaraiselle tällaisilla asioilla oli hurjan paljon merkitystä.

Aina Aleksin kokkaukset eivät menneet ihan nappiin, mutta eipä hän koskaan ollut kuvitellut olevansakaan mikään ruokavirtuoosi.
( Aleksi on niitä harvoja simejä, joille en sukua aloittaessa ole laittanut ruokavirtuoosin piirrettä. Siistiksi hänet kyllä laitoin, sillä siitä saa yleensä nopeasti ja kivasti onnellisuuspisteitä kerrytettyä. )

Aamupalat sen sijaan onnistuivat aina. Tästä Aleksi hiljaa mielessään kiitteli entistä poikakodin keittäjää.

Eräänä päivänä Aleksi sai viestin, jossa häntä pyydettiin tapaamaan uusi kuriiri kaupunginpuistossa. Aleksi ei tiennyt ketä ja mitä odottaa, mutta puun alla, jonne tapaamminen oli sovittu, odotti teinipoika.
-Aleksi Wuorenheimo.
-Taisto Velmula,
poika sanoi murrosikäisen särähtävällä äänellä.

-Mitä? Onko isäsi laittanut sinut juoksupojaksi,
Aleksi naureskeli.

Taistoa asia ei näyttänyt sen sijaan huvittavan lainkaan.
-Siis... tuota... öh, anteeksi,
Aleksi änkytti pojan tuiman ilmeen nähdessään. Sanaakaan sanomatta poika ojensi Aleksille kirjan ja poistui takavasemmalle. Hieman hölmistyneenä Aleksi katsoi kirjaa ja pojan poistuvaa selkää.

Kirjan nimi kuitenkin oli Rikollisen oikopolut, joten Aleksi arveli aivan oikein, että hänen tulisi lukea kyseinen kirja. Hän ei ollut varsinaisin lukusimejä, mutta no, kaipa kirjan voisi lukaista ja ehkä se jopa olisi hyödyllinenkin.

Keskikesällä Aleksi sai Sofialta tekstarin, jossa pyydettiin saapumaan allasbileisiin. Heti ovella nuorukainen törmäsi Aamu Peippo nimiseen hehkeään neitokaiseen.

Ja koska Sofia näytti selkeästi flirttailevan Timoteuksen kanssa, Aleksi arveli olevan parempi siirtyä katselemaan ihan muita apajia.

Nämä apajat eivät näyttäneet lainkaan hullummilta...

-No, onkos Aamu aamunvirkku vai illantorkku,
Aleksi flirttaili ja ihmeellistä kyllä, hänen varsin kömpelö flirttinsä otti vastakaikua. ( Aamun yksi luonteenpiirteistä on muuten kömpelö. )

-Sehän riippuu ihan siitä, että onko sitä illalla ollut jotain tekemistä. Ei välttämättä jaksa aamusta heti nousta,
nainen vastasi flirttaillen takaisin varsin avoimesti.

Ja koska Aamun huulet nyt vaan sattuivat sopivasti siirtymään niin lähelle, suikkasi Aleksi hänelle suukon. Tämä sai neitokaisen huokaisemaan syvään ja silmät kiilsivät kosteina. Siitä kesäjuhlasta lähti liikkeelle Aleksin ja Aamun seurustelu.

Kuntoaan Aleksi hoiti muutenkin kuin vain kuntosalilla puurtaen. Hän nautti juosta keskustassa, jossa oli kaikenlaisia simejä liikkeellä ja samalla saattoi tehdä alustavasti tunnusteluja kenen heistä luokse voisi kenties tehdä pienen vierailun. Yöaikaan ja salaa tietenkin.

Keskustasta oli kuitenkin pitkä matka kotiin ja se pätkä oli harvinaisen tylsää juostavaa.

Aamu oli tulossa vierailulle ja ensimmäinen näky, johon Aleksi työpäivänsä jälkeen törmäsi, oli rikkoutunut vesiputki ja lainehtiva lattia. Mies kirosi hiljaa ja riisui kengät nopeasti. Vaatteiden kastumisesta ei ollut niin kauheasti väliä.

Ensin Aleksi koetti vain sulkea hanan, mutta sillä ei ollut minkäänlaista vaikutusta.

Niinpä hän kaivoi työkalupakkinsa esiin ja ryhtyi korjauspuuhiin. Tässä meni turhaa aikaa ja suihkussa ehtisi käydä vain hyvin, hyvin pikaisesti, Aleksi manasi.

Niukin naukin kaikki oli valmista ja mies suihkunraikas kun Aamu tuli soittamaan ovikelloa.
-Hei kulta,
Aleksi mutisi viekoittelevasti.
-No hei,
Aamu vastasi punastuen.

Aleksi ei kauheasti kysellyt vaan veti tyttöystävänsä käsivarsilleen ja suuteli pitkään ja huolella. Päivä oli ollut äärimmäisen stressaava ja nyt tarvitsisi kiireesti jonkinlaista hupia. He olivat seurustelleet jo hyvän tovin, mutta suutelua pidemmälle ei oltu vielä edetty. Tänään se vihdoin tapahtuisi.

Suudelman jälkeen  Aamu veti Aleksin tiukkaan halaukseen. Tyttö tuntui kireältä ja jäykältä Aleksin sylissä.
-Kulta, mikä on,
Aleksi kysyi huolestuneena.

-Minä... tuota... minua vähän hirvittää. Tämä on katsos ihan ensimmäinen kerta...
Aamun viimeiset sanat tulivat hädin tuskin kuuluvasti. Aleksin sydänalassa jysähti.

-Kultaseni, ei mitään hätää. Minä lupaan olla varovainen ja mikä tahansa hetki sinua epäilyttää, niin sanot vaan ja lopetetaan siihen. Jooko?
Aleksi hipaisi hellästi Aamun poskea ja sai hermostuneen hymyn muuttumaan aavistuksen luontevammaksi.
-Joo,
Aamu henkäisi helpottuneen oloisena.

Pitkän ajan jälkeen rakastelu vihdoin onnistui. Se ei kuitenkaan ollut jotenkin ihan sitä, mitä Aleksi olisi ajatellut sen olevan. Hän tajusi, ettei rakastanut Aamua. Aleksi ymmärsi olevansa puun ja kuoren välissä, mutta hänen olisi ennen pitkää jätettävä Aamu. Ei kuitenkaan nyt ihan heti, hän päätti, sillä se tuntuisi tytöstä varmaan aika kurjalta. Joskus myöhemmin sitten.

Sinä syksynä Aleksi pidätettiin ensimmäisen kerran.

Poliisi oli melko nätti, nuori nainen ja Aleksi yritti jututtaa tätä autossa.

Nainen ei kuitenkaan vastannut, joten Aleksikin sulki suunsa ja loppumatka poliisiasemalle kului hiljaisuuden vallitessa.

Vasta tosi myöhään yöllä hän pääsi sellistä ulos. Sitä ennen häntä oli kuulusteltu pariin eri otteeseen. Mitään Aleksi ei myöntänyt ja näin ollen poliiseilla ei ollut toistaiseksi muuta kuin aihetodisteita.

Tämä kaikki olisi selitettävä pomolle. Aleksia väsytti, mutta mikään ei auttanut. Ensinnäkin tämän yön keikka oli hoidettava loppuun ja sitten mentävä pomon eteen hattu kourassa ja nöyrästi kerrottava kaikki mahdollinen.

Niinpä Aleksi ajoi tiedekeskukselle hoitamaan keikkansa ja pääsi sinä yönä vasta monen monta tuntia myöhemmin nukkumaan.

**********

EXTRA

Aleksi tekee aika paljon kaikkea muutakin kuin mitä tarinassa ilmenee. Tässä tutustumassa johonkin pikkukoiraan, joka selkeästi kuvittelee olevansa Dumbo =D