14. Tulevaisuuden suunnitelmia

Birgitta ja Paul muuttivat omaan pieneen asuntoonsa häiden jälkeen. Biyu sai puhuttua Paulin ravintolaan harjoittelijaksi ja Birgitta aloitti urheilu-uran. Aleksin synttäreitä vietettiin hiljaisesti perhepiirissä, sillä miehen mielestä siinä ei ollut mitään juhlimista, että hänestä tuli vanhus.

Sunnuntain brunsseilla Biyu valmisti koko perheelle yleensä dim sumeja ja kaikki kokoontuivat pöydän ääreen syömään ja juttelemaan.

Sinä aamuna Aleksi jäi katselemaan lapsiaan hyvin pitkään. He söivät, kinastelivat lempeästi ja nauru täytti keittiön.
Benjamin oli teini-ikäisenä ailahteleva ja nukkui pitkään. Tytöt olivat nousseet aika päivää sitten ja puuhailleet kaikenlaista ennen brunssia. Benjamin oli vasta yöpuvussa tullessaan syömään.
Beata ja Barbara erosivat toisistaan hyvinkin paljon, sillä ensimmäinen oli kiltti tyttö, joka totteli kaikessa ja teki mitä pitikin. Perheen kuopus taas oli kapinallinen ja Biyu oli melkein pyörtynyt kun tyttö oli sanonut haluavansa lyhyet hiukset. Nuorimpana Barbara kuitenkin sai käytännössä kaiken mitä halusi ja se aina välillä kiristi lasten välejä.

Aterian jälkeen vanhemmat jättivät siivoamisen lapsilleen ja vetäytyivät aamupäivälevolle, kuten he asian ilmaisivat. Tämä lepo oli yleensä keskusteluja viikon tilanteesta, summausta mitä oli tapahtunut, mitä tulisi tapahtumaan ja miten asiat hoidettaisiin.
-Biyu, minä luulen että on aika.
Biyu ei sanonut mitään, kohotti vain kulmaansa kysyvästi.

-Benjamin alkaa olla sen ikäinen, että hänet pitäisi alkaa valmistella tulevaan osaansa perijänä. Ei mene enää kauaa, kun hän on täysi-ikäinen ja tällä hetkellä hän on täysin edesvastuuton ja mielihalujensa vietävissä.

-Minä pelkään miten hän mahtaa suhtautua. Hänellä ei ole aavistustakaan, kuten ei kellään lapsista, mitä me oikeasti olemme ja teemme,
Biyu sanoi huolestuneella äänellä.

-Olen myös sitä mieltä, että hän on vielä liian nuori, käytännössä lapsi. En ole ollenkaan varma, että on hyvä asia vielä tehdä mitään.

-Ei hän ole enää lapsi, jos ei kyllä aikuinenkaan. Minä pelkään, että mitä pidempään asiaa pitkitämme, sitä vakavammat seuraukset sillä saattaa olla.
-Mitä sinä tarkoitat?

-Biyu, Benjamin on sen ikäinen, että hän alkaa... no... katsella tyttöjä sillä silmällä.
Biyu loi Aleksiin hyvin pitkän, vakaan katseen.

-Hän on vielä aivan liian nuori seurustelemaan,
nainen lopulta sanoi kalsealla äänellä. Aleksi herahti nauramaan.
-Oliko Birgitta liian nuori seurustelemaan tuossa iässä? Biyu, sinä et nyt näe metsää puilta. Benjamin ei ole enää pieni poika, hän on hormonihuuruinen teini.
-Minä sinulle hormonit näytän...

-Oliko tuo lupaus,
Aleksi kysyi flirttaillen.
-Sinä olet ihan pahuksen charmantti ja flirttisi puree kyllä edelleen. Vanhus.

Nauraen Aleksi veti Biyun kainaloonsa.
-Et sinä nuori tyttö ole enää itsekään.
-Aina nuorempi kuin sinä,
Biyu vastasi kulmiaan kohottaen.

-Tulehan sieltä, tuittupää,
Aleksi sanoi ja piti vaimoaan hyvin lähellä.

-Hyvä on. Tehdään kuten haluat ja annetaan Benjaminin vielä toistaiseksi olla. Ehkä sinä olet oikeassa. Hän ei ole näyttänyt vielä minkäänlaista kiinnostusta tyttöjä kohtaan.

-Ainahan minä olen oikeassa,
Biyu vastasi nenäkkäästi ja sai Aleksi hykertelemään naurusta.
-Kultaseni, ihan niin pitkälle minä en menisi, mutta kohtalaisen usein kuitenkin.
-No, minä olen sitä mieltä, että koska ovi on lukossa ja lapset alakerrassa ja ulkona...
-Kyllä. Olen samaa mieltä,
Aleksi mutisi ja suuteli sen jälkeen intohimoisesti vaimoaan. Aamupäivän "lepohetki" vaihtui ihan johonkin muuhun toimintaan.

Sillä välin kun vanhemmat keskustelivat ja... no... "keskustelivat" yläkerrassa, lapset tosiaan siivoilivat taloa. Pesukone päätti kesken kaiken pesua päästää vedet lattialle, joten Benjamin kävi kaivamassa isänsä työkalupakin paikalle ja korjasi koneen ihan itse.

Illalla oli Aleksin vuoro valvoa odottamassa Biyun kotiintuloa. Hän oli aina hyvin huolissaan kun nainen lähti yhteyshenkilönsä tapaamiseen, sillä mistä sitä ikinä tiesi mitä juuri sillä kerralla tapahtuisi. Aleksi oli sitä mieltä, että he alkoivat ylipäätään olla vähän turhan iäkkäitä suoraan toimintaan. Toistaiseksi asiaa ei kuitenkaan voinut auttaa, sillä Biyun kanssa oli sovittu, että Benjamin pidetään tällä erää asioiden ulkopuolella. Niinpä Aleksi siis valvoi ja yritti keskittyä Mika Waltarin Sim'U'He Egyptiläisen tarinaan.

Koko talo oli hiljainen, kun Barbara vihdoin hiipi takaisin huoneeseensa. Hänellä oli omat salaisuutensa eikä tyttö aikonut kertoa niistä kenellekään.

Beata tuhisi kevyesti vuoteessaan ja takkatuli rätisi turvallisesti. Ikkunoista kylmä yritti hiipiä sisään. Tänä vuonna kevään tulo kesti tavallista pidempään.

Barbara varmisti vielä peiton alle käydessään, että sisko todella oli unessa. Hyvä, hän tuumi pienen pieni hymy huulillaan ja asettui huokaisten nukkumaan itsekin.

Seuraavalla viikolla Benjamin toi kotiin ystävänsä Siirin. Läksyjen teon jälkeen nuoret istuivat sohvalle katselemaan televisiota ja keskustelivat hiljaisella äänellä.

Biyu sattui huoneeseen juuri sillä hetkellä, kun nuoret olivat unohtuneet katselemaan toisiaan syvälle silmiin. Kylmä paino jysähti naisen rintaan. Benjamin ei ollut todellakaan enää lapsi ja Siiri oli varsin sievä nuori naisenalku, vaikkakaan Biyu ei arvostanut hänen sänkitukkaansa.

Nainen asettui tarkoituksella nuorten väliin ja siinä samassa nämä alkoivat keskustella selkeästi kovemmalla äänellä. He puhuivat tietokoneista ja sen sellaisesta. Biyu istui täysin ilmeettömänä, oli aivan kuin ei olisi kuullutkaan mitään mitä nämä juttelivat.

Jonkin ajan kuluttua Benjamin siirtyi Siirin kanssa keskustelemaan jälleen vähän etäämmälle ja puhumisesta tuli hiljaista supinaa. Aleksi tuli ulkotöistä sisälle ja hänen oli tarkoitus mennä jatkamaan, mutta nopea vilkaisu tilanteeseen sai miehen istahtamaan sohvalle ja hän jopa unohti ulkotakin ylleen.

-Minä taisin olla sittenkin väärässä,
Biyu sanoi hyvin hiljaisella äänellä Aleksille ja miehen silmät olivat kovat ja terävät kuin särmikäs kivi.
-Ei sillä väliä,
Aleksi mutisi.

Nainen oli hyvin tyytymätön ja huolissaan. Kukaan muu kuin Aleksi ei olisi kyennyt lukemaan hänen ilmettään. Biyu ajatteli nopeasti ja paljon kerrallaan.

Kun nuoret siirtyivät vielä vähän kauemmas, "katselemaan" liskoa, vanhempien katse seurasi Benjaminia kuin haukka.
-Meidän on toimittava. Nopeasti,
Biyu sanoi ja hänen kasvoilleen nousi hyvin päättäväinen ilme.
-Heti ensi tilassa,
Aleksi mutisi ja Benjaminin kohtalo oli sillä päätetty.

**********

No niin, vihdoin sain aikaiseksi seuraavan osan. Ihan suunnittelemassani aikataulussa ei mennä eli viikko/osa, mutta eteenpäin mennään kuitenkin.

Aleksista tuli vanhus. Minun mielestäni hän vanheni oikein charmikkaasti, vai mitä olette mieltä? =) Muistaakseni syntymäpäivä tuli vähän suunnittelemattomasti työpäivän jälkeen ( yöllä, työpaikan ulkopuolella ), joten en valitettavasti saanut sitä istutettua tarinaan mitenkään.

Siirin nimi ei varmastikaan ollut Siiri, mutta en ole kirjoittanut sitä minnekään ylös, joten keksin jonkin nimen vain lennosta. Sen verran paljastan, että Benjamin ei seurustellut tytön kanssa missään vaiheessa. He olivat vain ystäviä/tuttuja koulusta. Tämä kyseinen sim taisi olla myös sellainen, jolla ei ollut kotia missään. Tyttö oli kuitenkin kohtalaisen nätti, joten istutin hänet tarinaan ihan tästä tietystä syystä.

Niin. Olen nyt isoäiti =D Ihana, pienen pieni tyttö syntyi 29.10. ja olemme kaikki onnemme kukkuloilla.