15. Minä rakastan sinua

Joko olen unohtanut kuvata tai jotain kuvia on matkan varrella kadonnut jonnekin, sillä kuten alla olevasta kuvasta näette, Beata on jo teini ja Barbaran synttäreitä vietetään. Tulee siis pienehkö aikahyppäys jälleen.
Beatan luonteenpiirteet tähän mennessä:
kylmyyden ystävä, ulkoilmasim, kärtty ja koira(ihminen)sim
Barbaran luonteenpiirteet tämän syntymäpäivän jälkeen:
herkästi innostuva, hyvä, kapinallinen ja siisti

**********

Aika kului kuin siivillä ja Wuorenheimojen perheellä oli niin paljon lautasellaan, että Aleksi ja Biyu olivat joutuneet lykkäämään pakon olosuhteista keskustelua Benjaminin kanssa. He olivat nimittäin olleet yhteydessä Kiinaan ja sieltä oli informoitu, että keskustelu heidän kanssaan voisi olla paikallaan ihan ensimmäiseksi. Koska molempien tyttärien syntymäpäivät olivat kuitenkin käsillä, päätettiin ne hoitaa alta pois ennen matkaa, joka saattaisi venähtää hyvinkin vähän pidemmäksi.

Barbara sai edelleen tahtonsa läpi ja hiukset muotoiltiin vieläkin radikaalimmin kuin lapsena. Myös pukeutumisessa näkyi neidin kapinallinen luonne ja nahkaa oli yllä varsin kattava valikoima. Meikkikään ei ollut sieltä kevyimmästä päästä. Biyu vaikeroi hiljaa sisäisesti, mutta koska kuopukselle oli aina annettu periksi, oli käytännössä täysin mahdotonta alkaa vetää enää rajoja.

( Ulkonäön perusteella olisin todennäköisesti valinnut suvun jatkajaksi Barbaran. Tässä tytössä nämä eksoottiset piirteet yhdistyvät parhaiten. )

Benjaminilla alkoi olla kaikenlaisia mielenkiinnon kohteita ja yksi niistä oli ruuanlaitto. Poika janosi tietoa ja oppia joka puolelta, mutta koulumenestykseen se ei niinkään liittynyt. Kaikki mielenkiinnon aiheet olivat koulun ulkopuolella, valitettavasti.

-No, miltä näyttää? Tuleeko siitä valmista,
Beata kyseli kävellessään ohi, vatsa täynnä äidin herkullista ruokaa. Hän ei kyllä olisi viitsinyt alkaa laittamaan yhtään mitään, sillä miksi vaivautua? Äiti joka tapauksessa kokkasi ja ammattilaisena vielä äärimmäisen hyvin.
-Mene pois,
Benjamin murahti ja Beata nauroi hieman ilkeän kuuloisesti. Sisarukset olivat usein tukkanuottasilla keskenään. Vanhemmat arvelivat, että se liittyi tähän ikään.

Köyhistä ritareista tuli varsin kelvollisen näköisiä ja Benjamin äännähti tyytyväisenä. Tuoksukin oli ihan kuten piti.

Hyvillä mielin poika asettui syömään aamupalaansa ja hänen yllätyksekseen äitikin nappasi lautasellisen poikansa kokkauksia.
-No, maistuuko se siltä miltä pitääkin,
Biyu tiedusteli kävellessään pöytään.
-Ihan hyvää se on. Ei tietenkään niin hyvää kuin sinun tekemä, mutta...

Biyu naurahti pehmeästi istahtaessaan pöytään.
-Osaat sinä poika ainakin imarrella. Kokeillaanpa sitten,
Biyu sanoi ja otti syömäpuikot käsiinsä.

-Hmm...
Nainen mutusteli suullista hyvän tovin ja Benjamin tarkkaili äitinsä ilmeitä tiukasti.
-No? Kerro nyt,
hän lopulta sanoi malttamattomana ja sai Biyun nauramaan.
-Kyllä, tämä on ihan kelvollista. Kyllä sinusta vielä kokki tehdään,
äiti vastasi ja iski pojalleen silmää. Kehu sai kevyen punan nousemaan Benjaminin poskille ja hyvillä mielin hän söi aamupalansa loppuun.

Nuorten lähdettyä omille teilleen Biyu ja Aleksi istahtivat sohvalle takkatulen lämpöön. Mies veti vaimon kainaloonsa ja hyvän tovin pariskunta vain istui hiljaisuudessa, tasatahtiin hengittäen.

-Benjamin on hyvä poika. Hänestä tulee hyvä jatkaja suvulle,
Biyu lopulta sanoi ja sai miehensä myhäilemään tyytyväisenä.
-Kyllä, niin tulee,
tämä vastasi.

-Minä olen varannut meille matkan,
Aleksi sanoi sitten ja hänen katseensa tuimeni hiukan.
-Älä pelkää. Se menee ihan hyvin,
Biyu totesi pehmeästi. Hänen ei tarvinnut nähdä miehensä kasvoja tietääkseen tämän mieleen nousseen huolen. Aleksi puristi Biyua olkapäästä, huokaisi ja nousi sitten.
-Meidän täytynee alkaa pakkaamaan. Ai niin, pyysin Birgittaa ja Paulia tänne talovahdeiksi siksi aikaa kun olemme poissa.
-Hyvä.

Wu Xio oli ottanut paikan Triadin johdossa. Aleksi tunsi itsensä äkkiä ikivanhaksi. Kaikki muut organisaatiossa tuntuivat nuorenevan. Hän ja Biyu olivat varsinaisia dinosauruksia näihin verrattuna.

Aleksi ja Wu vaihtoivat asianmukaiset kunnioittavat tervehdykset ja siirtyivät muutamien kohteliaisuuksien jälkeen vihdoin itse asiaan.

-Teillä on edessänne vaikea tehtävä. Se tulisi suorittaa mahdollisimman oikein, jotta poikanne asettuu järjestömme ja sen ajamien asioiden taakse helposti ja turvallisesti.

-Meillä on ollut kokemuksia myös siitä, että perilliset eivät välttämättä ole... eh... suhtautuneet kovin... myötämielisesti. Olemme saattaneet menettää koko organisaation, jonka luomiseen olemme käyttäneet hyvin pitkän aikaa,
Wu varoitti.

-Olen aivan varma, että poikamme tulee tekemään juuri kuten häneltä odotetaan. Hän saattaa sisimmässään kapinoida, mutta tekee lopultakin kuten täytyy,
Aleksi vastasi vakuuttavasti. Biyu hieraisi niskaansa vaistomaisesti. Hän ymmärsi riskit todennäköisesti paremmin kuin Aleksi. Mies ei tiennyt, mitä kieltäytymisestä seuraisi.

Wu ja Aleksi juttelivat vielä hetken ja sen jälkeen Biyu tervehti Triadin johtajaa kunnioittavasti. Oli naisten keskustelun aika ja Aleksi siirtyi toiseen huoneeseen.

-Minä en tiedä miten siirtymä tulee menemään enkä uskalla luvata muuta kuin että me teemme kaikkemme, jotta asiat sujuvat kuten niiden kuuluukin,
Biyu sanoi naisten jäätyä kahden.

-Kunnianarvoisa rouva Wuorenheimo, minä tiedän ja minä jaan teidän huolenne. Toivon todella...
Wu ei jatkanut, katsoi vain huolissaan, myötätuntoisesti vanhempaa rouvaa. Wu ymmärsi Biyun taakan, hän kunnioitti naista vaistomaisesti. Tämä oli tehnyt hurjasti töitä ja oli Triadin parissa legenda jo eläessään. Jos Biyu asuisi Kiinassa, hän olisi ehdottomasti järjestön johtaja. Nyt ei niin kuitenkaan ollut. Biyu oli vain jäsen ja jos Benjamin kieltäytyisi tehtävästään, se tarkoittaisi kuolemantuomiota pojalle ja mikä hirveintä, oma äiti joutuisi hoitamaan teloituksen.
Syvässä yhteisymmärryksessä naiset kumarsivat toisilleen, Wu hieman syvempään kuin Biyu. Hän tiesi, että nainen tekisi mitä täytyisi ja kunnioitti tätä sen vuoksi vielä enemmän.

Kun vanhukset pääsivät vihdoin varsinaisen lomansa pariin, he suuntasivat välittömästi taistelukoululle. Täällä oli mahdollista saada maailman parasta oppia kyseisessä lajissa ja Biyu aikoi todellakin käyttää tilaisuuden hyväksi. Varsin nuorekkaasti vanhus koulutuksessa hyppikin.

Vaimon harjoitellessa Aleksi tutki taivaankappaleita. Hän pudisteli päätään Biyun treenille. Mikään ei saisi miestä enää tällä iällä riehumaan tuolla tavoin. Helpompiakin tapoja pitää kuntoa yllä oli olemassa.

Biyu oli lopettanut treeninsä ja käynyt suihkussa jo hyvä tovi sitten, kun Aleksi vihdoin irrotti otteensa kaukoputkesta ja kirjoitti viimeisimmät löytönsä paperille.
-Lähdetäänkö syömään,
hän kysyi shakkia pelaavalta vaimoltaan.
-Hmm. Tarkoittanet, että mennäänkö majapaikkaan ja minä valmistan ruokaa? Tämän kaupungin ruokapaikat ovat... pyh,
sanoi Biyu halveksivasti.
-Jos sinä niin sanot kultaseni,
Aleksi vastasi. Biyu loi mieheensä terävän katseen ja sai vastaukseksi ilkikurisen hymyn.
-Hyvä on vanhus, mennään sitten.

Aleksi luki kirjaa sillä välin kun Biyu valmisti ruokaa hyräillen.

-Raaka-aineet täällä ovat ihan jotain muuta kuin Twinbrooksissa,
Biyu sanoi kärkevästi miehelleen heidän istahtaessaan vihdoin syömään.
-Hmm, olen samaa mieltä. Lopputulos on ainakin taivaallinen,
Aleksi vastasi.

Aterian jälkeen pariskunta vetäytyi huoneeseensa. Biyulla olisi ollut vaikka mitä tekemistä, mutta Aleksi päättäväisesti ohjasi rouvansa vuoteelle ja veti kainaloonsa.
-Sen kaiken ehtii myöhemminkin,
hän sanoi rauhoittavasti.

-Mitä luulet, menikö tapaaminen tänään hyvin,
hän kysyi vaimoltaan. Naisen ilmekään ei värähtänyt hänen vastatessaan:
-Meni, kultaseni. Se meni oikein hienosti.

-Tiedätkö Biyu, minä rakastan sinua,
Aleksi sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen. Vaimon ilme muuttui hämmästyneeksi.
-Mitä ihmettä? Etkö luule, että on vielä liian aikaista paljastaa tunteet tässä vaiheessa suhdetta,
Biyu kysyi muka hämmentyneellä äänellä.

-Kyllä sinä olet tiennyt sen ilman sanojakin.
-Niinhän minä olenkin,
Biyu vastasi myhäillen.

Aleksi kieräytti Biyun alleen ja katsoi vaimoaan syvälle silmiin.
-Minä tiedän yhden tosi hyvän kuntoilumuodon. Mitä luulet, jaksaisitko vielä vähän tälle päivälle,
hän kysyin nostaen kulmakarvojaan ilkikurisesti.

-Aina Aleksi, aina,
Biyu vastasi ja veti päättäväisesti miehensä syvään suudelmaan.

Lopun lomasta Biyu ja Aleksi viettivät tiiviisti paikallisia nähtävyyksiä katsellen, kuin turistit ikään ja taistelukoululla treenaten.

Biyu meditoi saavuttaakseen rauhan ennen kotiin lähtöä. Aleksilla ei ollut mitään aavistustakaan mitä oli vaakalaudalla. Biyu tiesi ja se tieto söi häntä sisältä.

Loman lopuksi Biyu saavutti taistelulajissa korkeimman mahdollisen vyön. Hän toivoi, ettei hänen koskaan tarvitsisi käyttää lajia oman poikansa tappamiseen.

**********

Kas näin. Aleksi vihdon ja viimein sanoi ne sanat, jotka olivat olleet molemmille puolisoille ilmiselviä jo pitkään =) Seuraavassa osassa sitten selviää miten Benjamin suhtautuu tulevaan perillisyyteensä sekä tulevana perheen päänä että osaansa rikollisjärjestössä.