30. Opiskelijaelämän tasapaino

Julkaisutahti tällä erää on yksi osa päivässä, sikäli kun muistan näin aamupöpperössä käydä osan laittamassa ulos =D

**********

Opiskelutahti oli uuvuttava. Pikkuhiljaa kaikki ylimääräiset menot olivat karsiutuneet eikä Clara tehnyt enää muuta kuin opiskeli, nukkui ja söi. Hän oli jo aamuisin yleensä kärttyinen.

Monet oppilaskunnan opiskelijoista sen sijaan nauttivat elämästään täysillä. He valvoivat myöhään, juhlivat, olivat väsyneitä ja haisevia iloisten iltojensa jälkimainingeissa.

Luennolla istuessaan Claraa alkoi ärsyttää pikkuhiljaa ihan tosissaan. Hänen vasemmalla puolellaan olevan nainen nukkui niin että kuorsaus kuului.

Eikä mennyt kauaa, kun takaakin alkoi kuulua tasaista rahinaa.

"Ei ole todellista!" Viereen tullut kaverikin uinahti heti kun sai takamuksensa tuoliin.

"Miksi minä olen täällä? Miksi nämä tyypit on täällä? Onko tässä mitään järkeä?" Clara alkoi olla aika lopussa.

Hän ihmetteli miksi luennoitsija ei sanonut mitään nukkuville opiskelijoille. Tämä esitti juuri jonkin kysymyksen ja Clara OLI AINOA JOKA VIITTASI! Nainen pakotti äänensä tasaiseksi vastatessaan opettajan kysymykseen, sillä hänen olisi tehnyt mieli karjaista, jotta nämä typerykset olisivat saaneet silmänsä auki.

Professori Noetal oli sopinut Claralle haastattelun iltapäiväksi. Väsyneenä ja turhautuneena Clara raahusti paikalle. Häntä saapui kättelemään mies, joka esitteli itsensä Cid Serverukseksi.

Ensimmäisen kerran elämässään Clara kadotti sanat katsoessaan Sidin syvänsinisiin silmiin. Hän ihastui ihan päätä pahkaa tähän mielenkiintoisen näköiseen kaveriin.
-Mistä tää haastattelu on,
Sid kysyi ja katsoi tyynesti edelleen Claraa.
-Se.. se on opiskelijaelämän tasapainosta,
Clara sai vihdoin kakistettua ulos.
-No jos sitten kaivat mikrofonin esiin ja laitetaan tarinat tulille?

-Terve campus! Miten päivä on sujunut? Täällä ulkona paistaa ihana iltapäivän aurinko ja se hellii meitä vielä hetken aikaa. Onko teillä kaikki yhtä hyvin kuin meillä täällä? Seurassanne tänään tässä fantastisessa iltapäivässä Clara Mikkelsson. Pohtikaahan seuraavaa: miten opiskelunne sujuvat? Meneekö kaikki aika kirjojen parissa vai vietättekö mieluummin rattoisaa opiskelijaelämää juhlien? Haastateltavanani tänään aiheesta on pitkän linjan opiskelija Cid Serverus. Cid, tervetuloa.

-Kiitos, kiitos. Niin, opiskelijaelämän tasapaino ei ole helppo juttu, meistä jokainen tietää sen.
Lumoutuneena Clara kuunteli Cidin puhetta ja mietti, että mies on tosi fiksu. Ulkonäöstä sitä ei ensimmäiseksi varmaan edes tajuaisi miten fiksu tämä oli. Haastattelun päätteeksi mies kiitti kauniisti ja poistu paikalta silmää iskien. Häkeltyneenä Clara mietti mitä se mahtoi tarkoittaa.

Hän oli saanut kamat kasaan kun äkkiä kuului kauniilla äänellä tervehdys.
-H-hei,
Clara vastasi. Hän ei tuntenut kyseistä naista, hänellä ei ollut aavistustakaan kuka tämä oli, mutta heti saman tien jotakin osui paikoilleen. Clara vain tiesi, että tässä oli Veran veroinen ystävä. Hengenheimolainen. Hetken päästä naiset juttelivat jo kuin vanhat ystävät konsanaan.

Loppukokeet tältä kaudelta olivat tänä päivänä ja Clara luki hullun lailla tuleviin tentteihin. Onneksi sentään oli joitakin muitakin hänen lisäkseen, joita opiskelu oikeasti kiinnosti.

Tuntui lähes syntiseltä mennä niin kauniilla kelillä istumaan koko päiväksi sisälle. Olisi ollut paljon mukavampaa ottaa vene ja suunnata läheisille vesille, kalastaa vaikka vähän. Clara katsoi kelloaan ja huokaisi. Ei auttanut. Tentit alkaisivat juuri nyt.

Seuraavana päivänä Clara törmäsi kahvilassa yllättäen Cidiin.
-Ai hei Cid,
hän tervehti miestä ja tämä katsoi häntä hieman kummastuneena.

-Clara. Clara Mikkelsson. Tein sen haastattelun tässä taannoin...
-Ai, Clara. Joo. Hei mun tarttee mennä mun likkafrendin kanssa leffaan. Jutellaan joskus myöhemmin, jooko?
-J-joo, toki.
Tietenkin. Olisi se pitänyt arvata, että mies oli varattu.

Pettyneenä Clara suuntasi kuntosalille. Juostessa saattoi ajatella ja analysoida omia ajatuksiaan ja tunteitaan varsin vapaasti. Clara ihmetteli miksi hän oli pettynyt. Avioliitto ja parisuhde eivät kuuluneet hänen suunnitelmiinsa. Hän oli täysin uraorientoitunut. Silti nainen tunsi nyt tyhjyyttä. Jotakin puuttui. Tasapainoa ei ollut. Pelkästään opiskelut eivät olleet vinoutuneet vaan koko Claran elämä.

Suihkun jälkeen Clara otti pienet nokkaunet kuntosalin alakerrassa. Ruuhkaa täällä ei näyttänyt olevan, joten hän sai nukkua kaikessa rauhassa.

-Heeei, mitä nainen,
Shannon tervehti ystäväänsä.
-Mitäs tässä. Kävin just kuntosalilla,
Clara vastasi.

-Siis sinä? Kävit salilla? Oikeesti? Sä huijaat mua!

-Ei, en huijaa,
Clara nauroi ja jatkoi:
-Kyllä mä välillä teen muutakin kuin opiskelen.
-Vaikee uskoo..
-Niin, mä tiiän. En mä oikeestaan oo viime aikoina muuta ehtinytkään. Olis tiedätkö kiva joskus tehä jotain muutakin..

-No mä oon aika kiinni tän viikonlopun, mutta..

-Hei, mä keksin!
-Mitä sä keksit?
-Huomenna, opiskelijatalolla. Mä tekstaan sulle ajan myöhemmin.
-Mitä sä keksit?
-Älä oo tollanen tiukkis. Relaa vähän. Huomenna. Opiskelijatalo.

-Sä oot ihan mahdoton,
Clara sanoi ja halasi Shannonia nauraen.
-Mä tiedän.

Niinpä seuraavana päivänä Clara oli tekstiviestin saatuaan opiskelijatalolla ja pelasi Skip Taylorin kanssa pöytätennistä.

Mies oli ihan kiva, ei Claran tyyppiä tosin, mutta opetti häntä pelaamaan huumorin säestyksellä.

Pieni voitontanssi tosin sai Claran sisuuntumaan...

... ja hän voitti kuin voittikin seuraavan pelin!

Tuuletukset olivat sen mukaiset. Päivä oli ollut kaikenkaikkiaan kiva ja Clara oli tyytyväinen luotettuaan Shannoniin. Kuka tietäisi mitä tulisi vastaan kun Clara vähän päästäisi pahimmasta perfektionismistaan irti?