12.1.2017

32. Myöhäistä rypistellä kun...

Ja jälleen muutaman kuvan lyhyempi osa kuin normaalisti =D Ehkä tästä tulee mun uusi vakio ;-)


**********



Kaikessa hiljaisuudessa Eddy saapui muutamaa päivää myöhemmin. Nea oli ulkona, Clara ei tiennyt missä äiti oli ja mitä tämä teki, mutta nainen oli kertonut palaavansa vasta illalla.



Hermostuneena pariskunta käveli asuntoon ja istui sohvalle, vierekkäin. Silti välimatkaa oli melkein käsivarren mitta. Aivan liikaa. Claraa ujostutti äkkiä. Hän ei osannut sanoa mitään.



Eddy tuntui olevan lievästi huvittunut.
-Pelottaako?
-Ei,
Clara vastasi uhmakkaasti.
-Ei tietenkään. Tule sitten kainaloon.
-Enkä tule.



-Tulethan,
Eddy vastasi ja veti Claran viereensä. Onni sykähteli naisen ihon alla. Samaan aikaan tapahtui niin monenlaisia fyysisiä reaktioita, että Clara ei tahtonut pysyä niissä mukana, ehtiä erotella niitä toinen toisistaan. Vatsanpohja kipristyi, muuttui raskaaksi, olkapää ja hartia olivat kuin liekeissä, pienet sähköiset vanat kulkivat kevyestä sormien hipaisusta suoraan rintaan, jonka vieressä Eddyn sormet olivat.



-Minä rakastan sinua. Vaimo.
-Niin minäkin sinua. Mies.



Eddy nousi pystyyn ja veti Clarankin mukanaan. He seisoivat hetken vain katsoen toinen toisiaan silmiin, ilman sihistessä heidän välillään.
-Äidillesi täytyy kertoa.
-Minä tiedän.
Ahdistus palasi, tosin lievänä, sillä Eddy oli tässä, hänen edessään, rinnallaan, hänessä.



-Miten me kerromme sen,
Clara kysyi.
-Ehkä me vain... sanomme, että olemme naimisissa,
Eddy ehdotti.
-Miten hyvä ajatus,
Clara mutisi.



-Liikaa sanoja,
vastasi Eddy ja puristi Claran syliinsä, suuteli niin, että naisen sukat pyörivät jaloissa.



Siitä seurasi mielenkiintoiset ajat. Carlilla oli omaa kivaa katsellessaan miten äiti pihisi ja puhisi, mutta ei kyennyt tekemään mitään asialle. Clara oli naimisissa ja lähettänyt ansioluettelonsa, hyväksytty paikallislehteen toimittajaksi. Nuoret olivat vuokranneet heidän alapuolellaan sijaitsevan kolmion.



Eddy soitti kitaraa Nealle ja tämä kuunteli tarkkaavaisesti tuoreen vävynsä taitoja. Hmm. Ehkä miehestä olisi johonkin. Joku päivä.



Nean keskittyessä Eddy katseli naista ja näki tämän ilmeen pehmenevän hetkeksi. Se nosti itsevarman hymyn Eddyn huulille. Kyllä tästä vielä selvittäisiin.



Ja tässä tarinan ulkopuolelta jälleen kuva, tällä kertaa alakerran asunnosta. Oikealla siis suurehko keittiö-olohuone -tila. Käynti makuuhuoneisiin ja pienen aulan molemmin puolin löytyy kylpyhuoneet. Olen valmiiksi sisustanut toisen huoneen kahta lasta silmällä pitäen.



Carl opiskeli kätevyyttä nyt kun Clara oli siirtynyt omaan talouteen. Täytyisihän jonkun heillä kyetä korjaamaan mahdolliset tulevat vahingot.



Eddy sai kuin saikin Nean vihdoin puolelleen siinä määrin, että nainen alkoi antaa hänelle soittotunteja.



Clara taas toteutti unelmaansa. Hän oli journalisti ja kiiruhti päivittäin töihin riemuissaan.



-Miten päivä meni kultaseni,
Nea tiedusteli tyttäreltään. Joka päivä hän pelkäsi kuulla tämän vastausta. Silti hän kysyi. Tänään Clara vain istui ja tuijotti pitkän aikaa tultuaan ruokapöytään.



-Öh, ihan hyvin,
Clara sanoi lopulta ja sukelsi lautasensa pariin.



-Ihan hyvin? Sinua vaivaa jokin,
Eddy sanoi ( ja niin sinuakin Eddy... silmät... )
-Ei, ei minua vaivaa mikään. Olen vain... ajatuksissani.



Ruuan jälkeen Clara jäi korjailemaan tietokonettaan äidin luokse.
-Sä oot tosi hiljainen. Onko kaikki ok?
Clara huokaisi syvään.
-Miksi kaikki kyselee samaa?
-Nooo... ehkä siksi, että meidän mielestä sulla ei ole kaikki ok.



-Älä kerro äidille ihan vielä, mutta kävin ostamassa raskaustestin ja tein sen. Se oli positiivinen.
-Ai.
-Ai? Eikö sulla ole muuta sanottavaa kuin ai,
Clara huomautti nuivasti.
-No ei oikeestaan.
-Kunhan et nyt vaan vielä puhu äidille. Kerron kyllä sitten itse. Kunhan nyt ensin ehdin kertoa Eddylle.
Clara huokaisi jälleen.
-Jos sä haluut, mä voin kattoa sitä konetta sun puolesta,
Carl totesi. Turhautuneena Clara heitti työkalun kädestään ja nojautui taaksepäin.
-Kiitos.



Clara sai kerrottua Eddylle uutisensa, joten mies ei ollut lainkaan mielissään kun vaimo lähti vielä myöhään illalla etsimään johtolankoja meneillään olevaan juttusarjaan.
-Eikös se ole jo muiden työtä,
Eddy kysyi ärhäkästi.
-Minä lupasin tehdä vielä tämän yhden jutun ja sitten...
-Pitäisikö minun tulla mukaan?
-No ei todellakaan! Anteeksi, anteeksi. Hermot ovat vähän kireällä. Kaikki menee ihan hienosti Eddy, älä huolehdi. Minä käyn etsimässä johtolangat, kirjoitan jutun ja siinä se. Sitten keskityn äitiyslomaan.
-Lupaus?
-Lupaus.



Ulkona oli pakkasta, joten Clara puki lämpimästi päälleen. Hän ajoi heidän vanhalla autollaan pitkin hiljaisia teitä.



Pakkanen tuntui kiristyvän, mutta lumesta ei ollut tietoakaan. Taivas oli kirkas ja täynnä tähtiä. Claraa vilutti jo valmiiksi ajatus nousta autosta ulos ja tehdä vähän ulkohommia.



Päästyään talon pihaan Clara hiippaili hiljaksiin takapihalle ja nosti roskiksen kannen ylös. Hän kuunteli hetken ja alkoi sitten kaivella.



Jossakin pamahti ja Clara pelästyi. Hän nosti päänsä ylös kuunnellakseen hetken aikaa tarkemmin.



Kun pamahdus kuului uudestaan, Clara tajusi sen tulevan pakoputkesta. Hän voisi siis kaikessa rauhassa jatkaa. Hän oli ollut tuntevinaan jo roskapussin, jonka sisältö oli kevyt. Siellä olisi taatusti kuitteja. Sen hän tarvitsisi.




Syvä tyytyväinen huokaisu kuului kun nainen vihdoin pääsi takaisin autoonsa. Hän väänsi lämmityksen täysille ja vannoi menevänsä suihkuun heti kotiin päästyään. Vaatteet menisivät myös pestäviksi. Clara haisi. Pahalle.








2 kommenttia:

  1. Claran suunnitelmat meni nyt vähän uusiksi, mun käsittääkseni nainen ei aluinperin halunnut avioliittoa, saati sitten lasta. :D Mutta eihän se mitään haittaa, kyllä uraa voi rakentaa vaikka onkin puoliso ja lapsi(a).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Clara sai yllätystä kerrakseen =D Eiköhän nainen Eddyn myötävaikutuksella selviä näistäkin haasteista ;-) Onneksi on Eddy <3

      Poista